No nih, kohta alkaakin olla Intia keikka pulkassa ja päivät menee kuin jäitä poltellessa... (viime yönä paukahti kympit viimeistä kertaa ja laskurissa enää yksinumeroinen luku)... Enää ei jaksa kirjoitella enempää ja alkaa näissä lopputohinoissa olla sen verta kädet täynnä, et ei taitais keretäkään... Niinpä jätänkin jäähyväiset tälle blogitouhulle, kuin myös niin uskollisille lukijoilleni. Tosin ne lukijat, jotka kuuluvat kaveripiiriini ei ole tarkoitusta, että näin käy. Itseasiassa muutamiin kavereihin, joiden kanssa yhteydet on olleet liian vähillä, on oltu pitkästä aikaa yhteyksissä ja aion jatkaa samaa rataa. Että siltä osin tästä keikasta on ollut hyötyäkin :-)
Eli ihan kohta tullaan takaisin ja tässä samalla joutessani terveisiä sinne kotomaahan: perheelle, sukulaisille, Jäkäpalleille, tutuille, tuntemattomille, työkavereille, Cable-Gay:lle, Salkkarien näyttelijöille, Matti Nykäselle, Iivana Julmalle ja muille jutuissani esiintyneille tahoille! Niin ja eritoten suurkiitos firmalleni, joka ”tarjosi” tämän ”elämysmatkan”....
Intia ja varsinkin Bangalore oli… noh, mielenkiintoinen paikka ja niitä kokemuksia mitä lähdettiin hakemaan tulikin tuutin täydeltä… Omakohtaisesti reissua varjosti järkyttävän huono sopimus/katteettomat lupaukset millä tänne lähdin, mutta siitä voi vaan syyttää itseään mitäs en "lukenut pientä pränttiä sopparissa" ja lähdin soitellen sotaan.
Apinaa koijattiin oikein kunnolla, mutta siitäkin pitää oppia, näitä virheitä en tule koskaan toistamaan se on varmaa. Suoraan sanottuna ilman isoja talousongelmia, keikka ei olisi ollut pahakaan, kun alkoi lopussa tottuun viikonloppuisin altaalla loikoiluun ja halpoihin vaatteisiin. (ainoat hyvät asiat mitä täältä ollaan pystytty keksiin vaikka minkälaisia aivoriihiä järjestäis) Mutta mitäpä noista veloista sun muista, niitä on ennestäänkin vaikka naapurin sioille syöttää, joten lisätään vaan pinon jatkoksi :-)
Toki kokemukset täältä ovat kasvattaneet ihmisenä monin tavoin (Keijo, en puhu painokäyristä enkä paunoista! ;-) Sinisilmäisyys ja tyhmän sokea luottaminen ihmisiin on karsiutunut. Itsenäisesti kun selvittelet esim lomamatkoja, tavarakontteja yms Intiassa, niin sen jälkeen hommien hoitaminen Suomessa on helppoa kuin hengitys... Kielitaito on kohentunut myos merkittävästi, niinkuin myös uskallus ylipäätänsä ryhtyä toimeen asiassa kuin asiassa. Myös tämä blogin pitäminen on kehittänyt tätä neliraajaista, apinasta hieman kehittyneempää oliota, kun on yrittänyt omia, joskus tahattomankin hauskoja köpöstelyjä siirtää lukijoiden korvien välissä sijaitseviin ymmärryskeskuksiin... Tiedä sitten näitä jorinoita pitää kehityksenä vai pitäiskö ennemmin puhua taantumisesta, päättäkää itse :) Ainakin voin hyvällä omatunnolla sanoa, että olen täysin rehellisesti kertonut asioista täällä. Mitään en ole kaunistellut, ehkä korkeintaan jotain asioita olen jättänyt kirjoittamatta (toki joitain juttuja olen värittänyt hieman, mutta fiksut lukijat osaavat varmaan ne asiat poimia tekstini seasta)
Ehkä tuo toisiin luottamisen vähentyminen on negatiivista kasvua osaltaan, kun haluaisi ennemmin elää maailmassa, jossa ihmisten sanaan ja hyväntahtoisuuteen voi luottaa. Eipähän se vain tässä globalisoituvassa maailmassa, missä tavoitellaan vain isompia voittoja ja parempaa katetta, taida olla mahdollista...valitettavasti.
Väittäisin, että olen tämän 9 kuukauden jälkeen kuin uudesti syntynyt rasistikin... ainakin Intialaisittain. Ei voi kuin ihmetella ylipäätänsä tämän kansan hengissä selviämistä ja kaiken lisäksi pärjäämistä osittain jopa kansainvälisestikin... Ihmettelen varmaan vielä eläkepäivillä näitä touhuja täällä... ja epävirallisesti sitten enemmän tästä osastosta saunailloissa yms tilaisuuksissa, missä aistia hämärtävien aineiden välityksellä hieman häveliäisyyden barrikadinini kaatuvat ;-)
Jutut voivat kuulostaa, jonkun mielestä jopa turhan valittamiselta ja siihen mielipiteeseen on kaikilla teillä rakkailla ”rivienitavaajillani” oikeus. Kuitenkin sanon puolustukseksi sen, että käykääpä kokeilemassa vaikka puolta vuotta Intiassa... ei ole muuten niinku matkaohjelmissa tai elokuvissa. Ja tarkoitan edellisellä ”oikeaa elämistä”, missä tappelet Kaapeliukkojen ja muiden ongelmien kanssa... Kun elät pölyn ja muun paskan keskellä paikassa, missä pelkkään kaupassa käyntiin saattaa tuhrautua reilut kolme tuntia. Missä ihmiset raatavat ruokapalkalla helposti 12 h päiviä ilman kiinnostusta edes miettiä voisko jotain parempaa yrittää... Missä ihmiset tekevät tarpeensa käytännössä omiin nurkkiinsa ja pitävät kaatopaikkoja takapihoillaan, sekä ovat täysin välinpitämättömiä ympäristönsä järjettömästä siivottomuudesta.(edellisessä puhun perus Intialaisesta en IT alan ns. paremmasta osasta) Eli jos puitteet ovat tämmöiset voisi olettaa siitä jotain hyötyvänsä muutenkin kuin henkisen pääoman kasvamisesta...
Sen verta kaikki täälla olijat (meidän lisäksi täällä oli 6 muuta ”SuomenIntiaania”) voimme toisillemme hattua nostaa, että harva uskaltaa lähteä tämmöiselle reissulle vaikka puheet olisivat minkälaiset, saati että jo lähtövaiheessa oli kaikki hyvin epävarmaa ja mistään ei ollut faktatietoa. Raha ja muut talousasiat ovat kuitenkin periaatteessa toissijaisia, jos elämässään on saanut jotain tälläista aikaiseksi. Näitä asioita muistellaan vielä pitkään... ja ehkä jo jopa kymmenen vuoden päästä muistoilla saattaa olla himmeä kultareunuskin, tai ainakin hopea... no pronssi nyt vähintään.
Monia oli myös tänne tulossa vieraileen ennen lähtöämme ja aika monesta vierailusta myös saimme nauttia. Kiitokset mummoille ja kummitukselle kun kävitte meille antamassa ”saattohoitoa” ja tekemässä lähtöprosessistamme kivuttomamman ;-)
Kiitokset myös niille muutamille, jotka epäilemättä vahingossa eksyivät blogilleni, mutta silti sitkeästi (laskurista päätellen) kävivät juttuja yhä uudestaan vilkuilemassa.(en siis itse käynyt päivittäin laskuriin lisäilemässä kävijöitä!) Enpä ois jaksanut kirjoittaa tietyn vaiheen jälkeen enää, ellei olisi tullut palautetta... Oli se sitten kohteliaisuutta tai aitoa kiinnostusta, niin jäipä tästä nyt itsellekin ikään kuin matkapäiväkirja tapahtumista. Meinasin nuo blogi tekstit muokata helpompaan muotoon ja olen jo näin osittain tehnytkin. Eli jos jollain on tosiaan niin tylsää että haluaisi viela erikseen lukea näitä teksteja dokumentti muodossa tai haluaisi pilata jonkun sukulaisen tai tutun sielunelämän allekirjoittaneen raapustuksilla, niin blogin pääsivulla olevasta osoitteesta voi niitä multa pyytää :-)
Suomenintiaani kiittää ja kuittaa! Ugh!
Kiitos ja anteeksi!
Intian Bangaloressa 1.9.2007 – 30.5.2008
Sami Lehmusvuo
Ps. Käynnistän blogin sitten uudestaan, kun ollaan seuraavalla komennuksella Intiassa... not....
... R.I.P ...
