Mitä hyvää Intiassa?

Mietiskelin eilen että juttuni täältä voivat hiukan vaikuttaa "hieman" negatiivissävytteisiltä. Suurimmalta osin se johtuu siitä että olen täällä töissä ja Intiassa työpäivä voi matkoineen venyä 11-12h paikkeille joten esim normaalipäivänä lähden toihin n. 0700 aikoihin ja olen takaisin n. 18:00. Eli tuolla aikataululla elämää on periaatteessa vain viikonloppuisin. Siihen kun ynnää että lähes kaikki vapaa aika tähän mennessä on mennyt kaikkeen järjettömään paperisotaan, asioiden järjestelyihin ja niiden seurantaan, niin ei ole ihme että negatiivisuus tihkuu jutuista läpi.
Lisäksi juttujani ei kannata yleistää koskemaan koko Intiaa. Asumme Bangaloressa joka on kaupunki mikä ei kykene pysymään kasvavan väestömassan mukana (esim liikenne ongelmat ja palvelujen hitaus yms.)

Kuitenkin tasapuolisuuden nimissä on reilua antaa Intialle mahdollisuus ja kertoa myös hyvistä jutuista täällä, joten niistä seuraavaksi:

Intiasta on lyhyt matka useisiin todella hienoihin maihin...

No joo ehkäpä jotain muutakin löytyy kun alkaa tosissaan miettiin ;-)

Yleisesti ottaen Intialaiset ovat todella ystävällistä kansaa eli eivät kaikki ole huijaamassa sinua tai ole avuliaita vain rahan takia. Monesti kun itse avaat itsesi eli menet vaan jutteleen niin sen jälkeen olette heidän silmissään tosiystäviä (kaikille irvileuoille jotka ovat kuulleet Intialaisten miesten ystävyydestä, tämä ei tarkoittanut sitä että kuljen nykyään käsi kädessä Intialaisten ystävieni kanssa) Vielä on hiukan havaittavissa siirtomaa-aikojen "valkoisen miehen pelkoa" joten siitä johtuen aika usein itse joutuu kuitenkin tekemään aloitteen keskusteluille.

Hintapolitiikka on, jopa Bangaloressa, useissa asioissa länsimaalaiselle positiivinen asia(silti Intian kalleimpia ellei kallein kaupunki). Muutamia esimerkkejä: kolmet merkki aurinko lasit joista kahdet vahvuuksilla maksoivat yhteensä n. 120 euroa (Tommy Hilfiger yms.) , naistenkenkiä saa n. 5-10 eurolla, vaatteet yleensä maksavat alle puolet siitä mitä Suomessa (myös tuontivaatteet) kunhan ei osta ihan keskustan kalleimmista liikkeistä.

Toki lampö on positiivinen asia myos, tosin auringosta nauttiminen on hieman hankalaa kulttuurin takia kun ei saa oikein tuota paljasta pintaa kauheasti näytellä... Naisilla pitää olla olkavarret piilossa ja miehilläkin aina pitkät housut. (tosin ollaan molempia sääntöjä rikottu useasti koska ollaan valkoisia, eikä voida tietää kaikkia sääntöjä :)

Muutamia asioita voi myos kääntää positiivisiksi, esim pöntöllä ei tarvitse hirveästi ponnistella (ainakaan alkuaikoina) ja toiseksi pakollisen nesteytyksen ja huonon ruoan saannin takia myos painonhallinta on helppompaa kuin Suomessa :)

Muitakin positiivisia asioita varmaan ajan myötä tulee esille mutta tässäpä tärkeimmät mitä mieleen tuli parin kuukauden kokemuksella.

Kuvaus näkymistä täällä (ei heikoille hermoille)

Koska alkaa jutut olla vähissa, muutin systeemiä ja jatkossa otsikot kertovat mitä tarinaa on tiedossa...

Koska useat ovat vitsailleet noista lehmistä ruokayhteydessä (nirhi lehmä ettet joudu nälkää näkeen tms.) valistan kollektiivisesti kaikkia lukijoita pienellä kuvauksella miksi ehkä jätän lehmät täällä väliin...

Kuvitelkaa että ajatte Suomalaista pientä maaseututietä joka kiertelee maatilojen ja niiden oheisrakennusten lomitse jossain päin aakean laakeaa eteläsuomea. Lisätään kuvitelmaan se että pitäjän asukkaat ovat vuosikymmeniä dumpanneet kaiken risan teiden varsille, eivätkä tietenkään ole ylläpitäneet olemassa olevaa infrastruktuuria eli vajoja, aittoja, omia talojaan jne. Lisäksi jokapäiväiset roskat, kodinjätteet maatuvista muovisiin, on myos viskottu teiden varsille. Joka aamu sitten paikallinen "isotilallinen" päästää lehmät ja siat laitumille. (Tässä tapauksessa laitumilla tarkoitetaan katuja, ei mihinkään pelloille, ei toki) Vielä yhtenä mausteena lisätään koirat, korpit ja muut "haaskalinnut". Jatketaan kuvittelua askel pitemmälle; lehmät, siat, koirat ja korpit porukassa tonkivat teiden varsilla jäteläjiä etsien mitä tahansa "mielenkiintoista" syötäväksi. Nyt siirrytään takaisin tänne kun lukija on saanut jonkulaisen kuvan päähänsä. Täällä näky on juuri se mitä kuvittelit ja voit vielä pistää siihen "Intiakertoimen" lisäksi. Eli ei todellakaan haluaisi miettiä paikallisen lehmän tai sian syömistä. Vielä yksi relevantti juttu kulkukoiriin liittyen. Niitä kuolee liikenteessä läjäpäin ja jokainen voi arvuutella mihin ne "katoaa"... ei ei ei, väärin! Oikeaa vastaus on luonnonkiertokulku eli ei ole palkattua henkilöä siihen hommaan ;) Jos hajun voisi liittää mukaan tähän juttuun voisi lukija nyt kuvitella lisäksi minkä mausteen teiden varsilla olevat avoviemärit tuovat soppaamme... Ni ja ei saa unohtaa niiden varsilla vilistäviä kissan kokoisia rottia. (tosi juttu kaksi kertaa semmoisen nähneenä)
Kuvaa voi vielä muuten värittää sillä että ihmiset tosiaan majailee sitten myos katujen varsilla pienissä pressumajoissaan ja esim lapset leikkivät nätisti noissa jäteläjissä... Ja kaikki tämä kaupungin sisällä...

15-17.10.2007

Muutamia pieniä huomioita Intianmaalta ei mitään isompaa...

Normaalipäivänä täällä käymme Barista nimisessä kahvilassa, jossa on kaksi myyjää joista toinen on mykkä ja vissiin viittomisesta päätellen myos kuuro (kirjoittaja omaa siis loogista päättelykykyäkin hieman :). Ollaan hymyhuulessa tarkkailtu näiden veijarien touhuilua, varsinkin eivät oikein tunnu aina tajuavan mitä nuo valkonaamat on vailla. Tässä muuan päivä olin juuri lähtöä tekemässä kun taas oli viittomistuokio kesken. Mykkä hieroi nauraen silmiään ja laittoi kämmenet korvan taakse kuin olisi näyttänyt nukkumista. Seuraavaksi pojjaat veti neekeri tyyliin tervehdykset ja sen jälkeen halasivat pitkään. (ainakin valkolaisen silmään siis) Seuraava päivänä vasta lähti ajatus rullaan ja tajusin että toinen varmaan kertoi että on tosi väsynyt ja tarttee ison halauksen jaksaakseen loppupäivän... Okei okei, näin sen niin, mutta oikea totuus varmaan jää ikuiseksi arvoitukseksi ;-)

Eräänä toisena päivänä meillä oli team lounas lähellä olevassa inkkari paikassa. Kuvio meni aika Suomalaisittainkin peruskaavalla, eli alkupalat ja lounas. Jotain pientä jutskailua muutamien kanssa sekä pyysin kaikilta pienen esittely kierroksen jotta olis edes pieni toivo muistaa puolet porukasta seuraavana päivänä. Mielenkiintoinen osuus tuli kun lähdon aikana haastattelin yhtä kaveria joka oli tullut hiukan minua ennen taloon ja vielä suoraan koulun penkiltä. (lukion siis) Kysyin häneltä että onko ajatellut jatkokoulutusta ja kaveri tuumasi että juu heti kun pääsee pykälää vaativampaan tehtävään jotta on varaa koulutukseen.

Noh, kaveri tarkensi tarinaansa. Eli arviolta tulee kestämään noin 9 vuotta kun hän on niin hyväpalkkaisessa hommassa että on varaa koulutukseen. Niin ja esim insinoorikoulutus maksaa 40000 Rs (hiukan yli 700 euroa!)
Just, siis poika tässä vaiheessa tiesi että saa odotella samassa pa... hommassa 9 vuotta ennenku on saumaa edes ajatella jatkokoulutusta. Ja jäin kyllä tosissaan miettiin että minkähänlaisella palkalla hän toitä tekee jos tuo summa on niin mahdoton että pitää odottaa vuosikausia...

14.10

Ensimmäistä kertaa olimme lähdössä uinti hommiin eli kohteena oli Golf resort jossain tunnin ajomatkan päässä (eli n. 30 km) Siellä piti olla uinti mahdollisuus, minigolffia ja ruokajuttuja. Matka meni mallikkaasti ja loydettiin perillekin kohtuu kivuttomasti. Paikka ei ihan vastannut ihan mainostaan mutta arveltiin että toki mennään sisälle kun tänne asti oltiin tultu.

Aurinko paistoi mukavasti ja ekaa kertaa täällä olon aikana pystyttiin oikeasti grillaamaan paistejamme. Altaassa vesi oli Intialaiselle hyytävän kylmää mutta pohjosen poikana sanoisin että se oli juuri sopivaa ;-) Tosin muut Suomalaisetkin taisivat tuumailla että vesi on turhan kylmää... onkohan mulla mennyt jo tuntoaistikin täällä...?!

Ruoka oli luonnollisesti Intialaista mutta Intialaiseksi ruoaksi se oli parasta mitä olen maistanut ja homman kruunasi jäätelö, eli oli jotain länsimaistakin vivahdetta menussa. Minigolffikin saatiin päätökseen ilman isompia tappeluita vaikka 18 reikää paahtavassa auringossa ja 4 muksun kanssa oli melkein liikaa.

Päivän päätteeksi mentiin testaamaan Cosmos ostoskeskuksen Pitza Corneria. Paikka ei ollut kyllä uudelleen käynnin veroinen (paitsi että lapsille oli pallomeri ja sitä myöten aikuisillekin hieman "helpompi" ruokapaikka) Ihan mukava päivä vaihteeksi täällä, toivottavasti näitä saatais vastapainoksi hieman lisääkin...

7-13.10

Muutamia mietteitä ja pikkutapahtumia, mutta muuten ihan samaa p... uuroa eri paketissa.

Tänään ruokalassa yks kokki vissiin oli tehnyt tuplavuoron tai jotain vastaavaa kun kuukahti kesken ruoanjaon, niin että jalat vaan vilahti tiskin takaa ja riisit pölisi pitkin lattioita. Siltä tiskiltä en ihan heti menis syömään jos se kuitenkin johtui siitä että ukko oli syonyt omia tekeleitään...
Yksi kaveri antoi mulle hupaisia hetkiä kun tarvitsimme uudet viralliset paperit ns. PAN kortteja varten(liittyvät Intian verotukseen ja vain luoja tietää miksi sellaisia tarvitaan)
Mutta itse asiaan: menimme sovittuna aikana tämän kaverin toimistoon joka sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa. Siellä hän tsekkasi pohjat jotka oltiin hänelle lähetetty sähkopostilla. Hauska osuus alkoi siinä vaiheessa kun meidän raapustuksia piti alkaa tulosteleen virallisille logolla varustetuille papereille. Papereita tarvittiin kolmelle ihmiselle ja varuilta pyysimme niitä kaksi per pää. Noh, kaveri otti kaksi paperia ja lähti niiden kanssa touhottaan jonnekin. Hetken päästä hän tulee takaisin tekee jotain läppärillään ja poistuu uudelleen. Hänen palattua papereiden kanssa huomataan että niissä oli virhe. Niinpä se ottaa taas kaksi paperia ja häipyy uudestaan. Tällä kertaa homma onnistuu ja ensimmäiselle on saatu paperit tulostettua. Tämä homma toistuu uudestaan ja kolmannella kerralla kun hän on lähdössä hän tuumaa että hänen pitää käydä alemmassa kerroksessa (ground floor) tulostamassa kun hänellä ei ole tulostinta...!? Sen verran pystyin pidättelemään että kaveri pääsi ulos toimistostaan ja sitten alkoi hekotus josta ei meinannut tulla loppua. Siis eiko todellakaan ole helpompaa keinoa kun käydä viemässä toiseen kerrokseen pari paperia, käydä painamassa tulostusta ylemmässä kerroksessa, hakea tulostetut paperit ja toistaa tätä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... Mietittiin kaiman kans poistuessamme paikalta että ei varmaan ikinä pysty ymmärtään näitten puuhasteluja. Oman järjen käyttö täytyy kyllä olla jossain säädöksissä kielletty, ei kait tämä muuten voi olla mahdollista...

Olen jo pitkään haeskellut mutta miehille ei todellakaan löydy suihkusaippuaa mistään kaupoista?! En edes ala arvaileen mitä se tarkoittaa... Taas kerran pitää kummastella tätä touhua... Loppuukohan tämä kummastelu ennen kotiin tuloa. Kotiin tulosta tulikin mieleen jotain lukuja mitä eilen mietittiin. Nyt on jo takana 1.5kk , kolmen viikon päästä lahdetään Thaimaaseen "pakkolomalle" (viisumien takia joudutaan poistuun maasta 90 päivän välein) ja siitä jo kuukauden päästä lähdetään kotiin jouluksi. Sitten onkin jo melkein reissu puolivälissä. Keväällä sitten onkin tulossa kylästelijoitä enempi tai vähempi joten eikohän tuo loppu aikakin mene yhtä äkkiä kuin alkukin :o)

5-6.10

Aamulla heräilin kahdeksan maissa ja edelleen oli hiukan kuumeinen olo joten päätin mitata kuumeen. Ihan oikeat oli tuntemukset kun 39.5 astetta pamahti ruutuun. Arvelin että on aika testata Intialaisia pillereitä ja nappasin jonku suomalaista 600 ibuprofeenia vastaavan napin. Alta kahden tunnin oli kuume poissa ja iltapäivällä ei ollut enää lämpöäkään joten noin kuudessa tunnissa olin täysin terve! Näitä ihmepillereitä pitää kyllä tuoda tullessa repullinen kun hinta/teho suhde on ihan eriluokkaa ku Suomessa...

Iltapäivällä käytiin pikaisesti ostamassa vettä yms jokapäiväisiä artikkeleja ja mentiin ohi paikallisen lentokentän. Olin ihmetellyt jo aiemmin että miksi kentän ympärillä olevien puiden runkoihin oli ympäröity piikkilankaa. No eipä kun kysymään kuskilta (jälleen kerran)
että mistä moinen. Ashok kertoi että lentokentätällä majailee myos armeijan helikopteri prikaati joten sillä estetään ettei kukaan kiipeä tiiraileen niitä... että semmosta...

3-4.10

Muutamia pikku detaljeja selviää mulle päivittäin ohessa muutama:

- Pyhät lehmät ei ole niin "pyhiä" kuin mitä voisi luulla. Kukaan ei joudu linnaan jos esim ajaa niiden päälle. Esim Muslimit eivät piittaa niistä pätkääkään ja olenpa itsekin nähnyt lehmän jota oli autolla töytäisty. Toki ne saavat rauhassa kulkea missä haluavat ja olipa keskikaupungilla kerran koko liikenne tukossa 10 minuuttia kun kanttura päätti jäädä märehtimään keskelle vilkkainta risteystä.
- Kuskeista jotain myos eli ovat yhden asiakkaan palveluksessa ja joutuvat viikon palkattomalle jos ottavat jonku muun kyytiin tai hoitavat omia asioitaan tai muuta ei ko. asiakkaalle kuuluvaa ajoa.

Tänään sitten vuokraisäntä oli miettinyt meidän muuttohommaa ja tehnyt muutamia mielenkiintoisia johtopäätöksiä. Hänen mielestä olin pettänyt luottamuksen kun olen näin kavalasti muuttamassa jo kuukauden jälkeen. Olin varmasti suunnitellut olevani vain kuukauden hänen "lukaalissaan" ja samaan aikaan haeskelen halvempaa luukkua. Kaiken lisäksi jannu oli vaatimassa multa lentokuluja Englannista kun hän haluaa tulla henkilökohtaisesti tsekkaamaan kämpän. Lisäksi mun kuuluis maksaa hänelle menetetystä työajasta yms. vielä lisää. Täytyy sanoa että sen puhelun jälkeen, (tai jo aikana) lainatakseni yhtä suurta puhujaa, meinas mennä hermo huonoon kuntoon. Tämä mestari siis soitti vaan kertoakseen että olen petturi, valehtelija ja vielä idiootti kun oletti mun maksavan sille kaikenmaailman ylimääräisiä kuluja (ylimääräisen kk vuokran sille jo tilitin)

Sen verta pahasti otti eturaivosta että jouduin puhelun jälkeen laittaan ukolle aika "painavan" mailin... (itse asiassa sen verta tiukkaa matskua oli että eräät jotka mailin näkivät alkoivat ilmeisesti epäileen mun mielenterveyden kestävyyttä täällä :) Kuskini tuumasi seuraavan päivän aamuna että "Sir he should't talk to you that way. I was so angry for him that I almost took your phone..." Eli samma po svenska: kuskini mielestä sen ei ois saanu puhua mulle kuin Intialaisille. Varsinkin kun olin tehnyt kaiken vuokrasopimuksen mukaan.

Pomoni nauroi tyopaikalla äijän "kujeita" ja tuumas hekotuksen lomasta että kas kun se ei vaatinut koko perheelleen lentoja Englannista tänne. Ilmeisesti vuokraisäntä oli hermona sen takia että oli jo kerennyt käyttää takuuvuokran (10kk = reilut 5000 euroa) niinku täällä on tapana. Noh oppia ikä kaikki, en enää ikinä vuokraa/osta yksityisiltä markkinoilta mitään (ainakaan ulkomailla) koska ei esim välitysfirmat ole turhaa olemassa. Pieni raha olisi ollut välityspalkkio (kk vuokra) sen rinnalla että olisi välttänyt stressin ja surkeat asuinolot ensimmäisen kuukauden.

Lieko johtui hermoista vai mistä mutta illalla lähti aijällä lämmöt nousuun ja loppuillasta oli kuumetta rapiat 39 astetta... Tietääkseni ei edes lapsena ole ollut yli 39, mitähän nyt on tulossa...

1-2.10

Eilisen asunnon katsastuksen pohjilta suuntasin kohti välitystoimistoa. Toimistossa minut otettiin vastaan todella hienosti. Ohjattiin johonkin neuvotteluhuoneeseen ja ensimmäiseksi kyseltiin haluatko kahvia ja tokihan se piti ottaa. Seuraavaksi alettiinkin vääntää sopimusta. Itse asiassa homma meni niin että otin rennon asennon nojatuolissa (taisin jopa torkahtaa jossain välissä) ja herrat ja rouvat kävivät aina kysymyssä jotain tarkennuksia papruun. Hieman alkoi kolmen tunnin jälkeen turhauttaan odottaminen, mutta sekin helpotti kun johtajatar oli ottanut vapauden tilata mulle juustoleipiä ja Pepsiä. Vihdoinkin vuokrasopimus oli valmis ja minä olin sen hyväksynyt. Mutta eipä siinä toki kaikki, nimittäin olivat multa takuuvuokraa vailla (täällä tyypillisesti 10kk eli euroissa jotain hiukan yli 5000!) Edellinen vuokraisäntä ei ollut muka saanut ensimmäistä takuuvuokraansa joten eipä ollut antaa heille uuttakaan, eli eipä muuteta ennenkuin saan tyonantajalta uuden tai vanha on palautettu... Eipä ois arvannu että joku tässä alkaa vastustaan...

Kotia mennessä kuski yhdessä risteyksessä avasi täysin tyylinsä vastaisesti ikkunan ja ojensi jollekin kerjäläiselle kolikon. Mitäs kummaa tämähän on selvitettävä ja minäpä uteliaana oman tapani mukaisesti heti kysymään syytä moiseen "pehmoiluun"... Tämä kerjäläinen oli kuulemma "miesnainen" eli naisen näkoinen mutta muodot puuttuvat. Mikäli oikein ymmärsin oli kyseessä joku ei itseaiheutettu(ei sukupuolenvaihdos yms) juttu. Oiskohan täällä joku synnynnäinen juttu mitä meillä ei ole niinku esim polion uhreja on täällä runsaasti mitä taas ei meillä ole ollut vuosikymmeniin. Näitä "sukupuoliviallisia" raukkoja ei sitten oteta mihinkään toihin joten heillä ainoa elinkeino on kerjääminen.

Toinen juttu on "elämäntapa kerjääjät" eli kerjäläiset jotka ovat valinneet kerjäämisen tulonlähteekseen. He siirtävät homman sukupolvelta toiselle, eli käyttävät härskisti myös lapsia siinä hommassa. Täällä olisi vaihtoehtona valtion tukemat asuntolat yms. mutta niihin päästäkseen täytyy ottaa vastaan esim siivojan töitä mikö ei kelpaa joillekin. Eli periaatteessa peruskerjäläiset ovat laiskoja jotka vielä käyttävät hyväkseen lapsityövoimaa ja epäävät lapsiltaan myos koulutuksen ja näinollen pakottavat heidät jatkamaan perinnettä. Eli ei ikinä rahaa varsinkaan lapsi kerjäläisille.

30.9

Tänään ja parina päivänä aiemmin oltiin mietitty tosissaan muuttamista. Elinolosuhteet eivät olleet edes Intialaisella mittapuulla enää kovin suotuisat. Koko talo oli kuin rakennustyömaa (mistä jo aiemmin olen avautunutkin), vuokraisäntä unohti mainita että vain pienimpään vierasvessaan tulee lämmin vesi (oli kuulemma päättänyt meidän puolesta että ei kaksi ihmistä enempää tartte...), keittiössä oli homeongelma ja seinät siellä kuhisi jotain pikkumatoja yms.
Koska meillä oli kuukauden irtisanomisaika ja oli kuun viimeinen päivä soitin yhdelle välittäjälle joka vastasi viereisestä Purva Riviera asuinkompleksista ja lähinnä vaan tarkastaakseni kannattaako meidän yrittääkään täällä saada vuokrattua asuntoa vain 8 kk:ksi. Noh, kaveri tuumas että pääsetko Sir 10 min päästä kattoon asuntoa tänne. Mikäpä siinä, pistettiin poika kärryihin ja päräytettiin viereiseen kompleksiin (tuota kompleksia on virheellisesti luultu jopa hotelliksi meidän Suomeen lähettämistä kuvista, eli ei ihan huonoon paikkaan oltu menossa :)

Kommelluksitta päästiin perille ja lähes heti oltiin myytyjä. Lähes kaikki oli paremmin kuin toisessa taloyhtiössä. Joka vessaan tuli lämmin vesi ja yhdessä oli jopa kylpyamme. Päämakuuhuoneessa oli ilmastointi ja näkymä sisäpihalle oli kuin olisi ollut hotellissa. Kalustus oli huomattavasti laajempi ja asunto muutenkin viihtyisämpi. Pihatyot olivat hiukan kesken talon toisessa päässä ja osittain oli myos oheistoimintojen (taloyhtion ostoskeskus ja kerhotalo) rakentaminen viimeistelyvaiheessa, mutta oltiin seurattu toimintaa siella ja selkeästi siellä tapahtui hommat vikkelämmin. Lisäksi vielä kun kuultiin että saatais 5000 Rs halvemmalla kuin nykyisen kämpän, ei tarvinnut tosiaan montaa minuuttia miettiä aletaanko muutto stressiin. Mehän muutamma! :)

28-29.9

28.9 Ei mitään isompia tänään. Mitä nyt meinasin todistaa kunnon kolaria. Riksa kuskilla oli hiukan ylinopeutta mutkassa ja ylilastia (4 normikokoista miestä) lisäksi. Niinpä tuo kolmipyöräinen mopo tuli vastaan kahdella pyörällä ja nappasi meidän edellä ajavasta autosta sivupeilin. Hiukka enempi vauhtia ja tuo kohtuu pehmeätekoinen pyörä olisi äijineen kyntänyt Data indican keulasta sisään...

29.9 Tänään suunnattiin Bannergattan eläinpuistoon, jossa on tarjolla safariajelua linja-autolla, norsusafaria (siis saa ratsastaa norsulla) ja lisäksi eläimiä katseltavaksi kuin esim Korkeasaaressa. Matkalla nähtiin hieman erilaista Bangalorea kun oli jo oikeasti korkeuseroja havaittavissa ja enemmän oli semmoista "pikkukylä" fiilistä juuri ennen perille saapumista.

Päätettiin aluksi lähteä safarille ja suunnattiin kohti lipunmyyntiä. Ei tarvinut montaa kertaa miettiä otetaanko Karhu-, tiikeri-, jne safari vai otetaanko safari joka kiertää kaikki eläimet, kun tuo jälkimmäinen maksoi koko porukalta alle 5 euroa. Aluksi tietenkin jouduttiin jonottaan peltikatoksessa jossa ihmisjono luikerteli aidoilla eroteltuna kuin monesti esim Suomalaisissa huvipuistoissa. Erona oli se että näissä lämmoissä n. 45 min jonottaminen peltikatoksessa irrottaa pari hikipisaraa enemmän kuin esim Linnanmäen laitejonossa. (eikä Lintsillä tartte olla kuin näyttely eläimenä jota parisataa mulattia tuijottaa silmät ymmyrkäisinä kuin mykkä vit... vihtaa)

Vihdoin koitti meidänkin vuoro päästä bussiin. Meitä kohdeltiin kuin paremman luokan kansalaisia ja pukattiin eteen parhaille paikoille (bussia ympäroi kalterit ja sivuikkunat olivat niin likaiset että haittasi melkein näkokykyä joten edestä oli käytännossä ainoa mahdollisuus ottaa kuvia ) Jo ennen eläinten lähelle pääsyä selvisi että edessä oli jotain mitä ei ollut osannut aavistaa. Tie jota bussit viiletti oli kuin joku kinttupolku Alpeilla. Näki että asfalttia oli käytetty mutta aika harvassa olivat täysin tasaiset kohdat, eli melkoista ryttyytystä oli koko reissu.
Lyhyesti kuvaus mitä nähtiin eli antilooppeja, kauriita, Bambeja yms. Seuraavaksi olivat vuorossa karhut (kaksi pisti meidän iloksi pystyyn kunnon tappelunkin) , tiikerit, leopardit ja leijonat. Sen verta lämmintä taas oli että karhuja lukuunottamatta kaikki eläimet keskittyivät siestan viettoon, joten sinänsä eläinten rauhallisuus tasapainotti bussikyytiä.
Hieman vielä mainitakseni palvelusta kuskin lisäksi oli avustaja joka tosi innokkaasti ja avuliaasti (oma-alotteisesti vielä?) nosteli Miroa katsomaan eläimiä.

Kun kyyti oli ohi olikin sitten vuorossa negatiivinen osuus joka näkojään jollain muotoa täytyy Intiassa jokaisesta asiasta jotenkin tihkua esille. (selvisi siis miksi meitä kohdeltiin paremmin)Tämä "avulias aatu" tunkkasi itsensä bussin oven ja meidän väliin ja alkoi vaatimalla vaatia itselleen vähintään kolmen kympin tippiä. Siis mitä prklettä sitäko nykyään itse saa päättää tippinsä. Niinpä annoimme kuskille 30 mutta jätimme tuon tekoavuliaan niljakkeen rannalle ruikuttaan. Elä ala ukko meille... ;-)

Safari itsessään kesti niin kauan että päätettiin jättää muut hommat seuraavalle kerralle, koska oli vielä ohjelmassa kierros minun tyopaikalla. (lauantaisin saa perhekin tutustua Wipron kampukseen) Kampuskäynnissä ei ollut mitään yllättävää. Kaikki suihkulähteet, tekojoet yms olivat luonnollisesti suljettu herra Murphyn toimesta joten kierrettiin nopsasti paikat, kävästiin syomässä ja poistuttiin aika pikaisesti paikalta.

27.9

Periaatteessa samanlainen päivä kuin eilen mutta yksi kummallinen juttu sattui töissä.

Inkkarit piirsivät tusseilla firman lattioille ja posmottivat tosissaan jotain ja kikattivat kuin pikkulapset samalla. Sitten kun oli piirrokset valmiit niin ne täyttivät ne jollain "värihiutaleilla"

Ihan siistejä oli muutama, taisi olla joku kilpailu kyseessä kun kaikki kuvat oli numeroitu. Mutta että tussilla firman lattioille... ja kesken työpäivän vielä, ei meillä tämmöstä. Saattais siivoojat tykätä kun sais jynssätä tussia irti lattiasta kaiken muun homman lisäksi :)

26.9

Perussettiä eli ei todellakaan mitään kertomista päivästä (veikkaan että jatkossa nämä tulevat lisääntymään...)

23-25.9

Näinä muutamina päivinä täälläkin paukkuivat pommit mutta ei sentään niinkuin Hyderabad:ssa. Etelä-Afrikassa nimittäin pelattiin Kriketin T20 World Cup ja Intia selvitti tiensä finaaliin 23.5. Innokkaimmille urheilun ystäville selvennettäkoon että toi T20 meinaa lyontien määrää eli molemmilla joukkueilla on 20 lyontivuoroa käsittäen 6 lyontia/vuoro eli ensin toinen lyo 120 kertaa ja sitten toinen 120. Kummalla on enempi juoksuja voittaa eli aika simppeli peli...

Mutta palatakseni siihen semifinaalipäivään. Ensinnäkin säännollisin väliajoin kuului hirveä metakka kun inkkarit ilmeisesti katsoivat porukalla peliä muutamassa huushollissa ja huusivat juoksuille yms. Kun lopulta selvisi että heidän porukka pääsi finaaliin ei ollu enää ihan kaikilla järki mukana.. Innokkaimmat idiootit alkoivat räjäytteleen pommeja jo kerrostalossa sisällä ja jatkoivat sitä sitten ulkona. (ja tosiaankin oli vasta semifinaali voitettu)

Pelotti ajatella mitä tapahtuisi huomenna jos he voittaisivat finaalin ja varsinkin kun vastassa tulee olemaan Pakistan. (Eli kuin Suomi voittais Ruotsin mutta lisätään intiaanikerroin mukaan... pidän siis Pakistanille peukkuja ;)

Tänään (24.9)olisi se juhla päivä. Intia - Pakistan finaali näkyi katukuvassa kun töistä lähtiessäni oli hirveät ruuhkat jo ennen puolta viittä. Tarkennuksena niille jotka eivät käytäntöjä tiedä, menen aina töihin n. 07:00 jotta pääsen "aikaisin" pois... Eli rapiat 9,5h kestää työpäivä ruokatunnin kanssa (45min siis...)

Katsoin ensimmäistä kertaa kokonaisen kriketti matsin ja pystyin jopa eläytyyn mukana kun tiesin säännötkin (Ashok piti mulle kriketti sääntö oppitunnin) Itse asiassa aloin jopa pitään Intian puolta loppua kohti mennessä... vain luoja tietää miten olin niin sekaisin, olisinko lie syönyt jotain väärää... Suurin osa jo varmaan tietääkin lopputuloksen eli Intia voitti. Pahoin pelkäämääni sekoamista ei kuitenkaan tapahtunut vaan juhlinta oli samanlaista ehkä jopa rauhallisempaakin kuin eilen... ei ymmärrä ei...

Voiton jälkeisenä päivänä kaikki olivat yhtä hymyä ja joka puolella tarjoiltiin toisille suklaata, paikallisia herkkuja yms. paikallislehdet myllyttivät Intian sankareita ja edellisen illan peliä, sanoisinko aika tosissaan...

Ruokalassa sattui tänään hassu juttu kun oltiin liikenteessä Suomalais ryhmällä vahvennettuna yhdellä inkkari taistelijalla. Tilattiin ruoat ja mentiin pöytään odottaan. Meille viidelle Suomalaiselle tuotiin ruoka, juomat yms nätisti pöytään, mutta meidan kaveri istui orpona ilman ruokaa. Hetki tuumailtiin ja tiskiltä alkoi huhuilu. Ne tahtoivat sen hakemaan oman sapuskansa... reilu peli maanmiehille... Joskus näköjään ihonvärillä on positiivinenkin vaikutus täällä, ehkä tästä jossain välissä elämä voi täällä iloksikin muuttua... heh menitko jo lankaan, ei tuota usko inkkari itsekään :)

22.9

Tänään oli ihan peruspäivä iltaa lukuunottamatta. Eli illan ohjelmana oli poikien ilta DGI Fridays
nimisessä ravintelissa. Paikka oli melkein kuin olisi ollut Suomessa tai vähintään jossain Eurooppalaisessa mestassa. Vanhoja eurooppalaisia esineitä oli seinillä esim puusuksi, putkiluistin yms, musiikki soi inhimillisellä tasolla (inkkaripaikoissa musiikki pauhaa aina niin kovaa että earit olis melkein aina hyvä olla mukana jos kaupungilla käy esim syömässä)
Tilattiin alkupaloiksi lajitelma erinäisiä paistettuja jutskia ja pääruoaksi Jack Danields pihviä sekä otettiin toki olutta joka välissä ;-)

Ilta menikin melkein kokonaan syönnin merkeissä kun täällä menevät ravintolat kiinni jo klo 11:00. Laskun yhdelle koko illan juomista/syömisistä oli n. 20 euroa... Eli täällä hinta oli todella kova mutta Suomeen jos vertaa niin... ei paha ollenkaan :)

19-21.9

Miron tervehdyttyä olikin sitten aikuisten vuoro olla kipeinä. Tällä kertaa kävin testaamassa kadunvarsiapteekkia ja hain vatsalääkkeet sekä 600 Ibuprofeiinia (ainakin niitä niiden piti olla, tosin väri ei ollut lähelläkään Suomalaisia särkylääkkeitä...)
Taas köyhdyin huimasti kun lasti maksoi jotain 70c luokkaa. Pitänee vissiin tuoda laukullinen lääkkeitä tullessa kun ovat noin halpoja. Pari kolme päivää pörrättiin kuume höyryissä, ei vielä tullut testattua inkkarisärkylääkkeitä kun kuume pysyi alle 39 kummallakin...

18.9

Muuten ihan peruspäivä mutta huomasin vessassa hassun jutun jota jäin pohtimaan... Vessan ovessa sisäpuolella on kyltti jossa sanotaan että pytyn päälle ei saa nousta, onko tuo tosiaan niin iso ongelma että piti lappu laittaa? :-)

Kyselin asiaa ja tosiaankin se on ongelma koska ihmiset ovat voineet tottua vessoihin joissa on pelkkä reikä pöntön tilalla joten joutuu kyykkimään. Eli niinpä nämä sitten kiikkuvat myös pytyn päälle kyykkimään! Ei vaan voi kuin ihmetellä tätä touhua..

Hiukan joutui lähtemään etuajassa töistä kun kotoa kuului ikäviä. Miro oli ollut koko päivän oksennustaudissa eikä mikään pysynyt sisällä ja alkoi olla jo aika heikkona. Niinpä kävin firman lääkärin kautta hakeen reseptin ja viereisestä apteekista sitten jotain inkkarilääkkeitä pojalle. (lääkkeet on sitten jotain todella halpaa täällä esim nämä vatsa lääkkeet maksoi 60c...)

Ensikosketus Intialaiseen lääketieteeseen oli positiivinen. Poika jolla ei mikään ei pysynyt sisällä veti n. puoli tuntia lääkkeen saamisesta vettä antaumuksella kitusiinsa... Mitähän ihme-eliksiiriä lie olikaan...?!

17.9

Ensimmäistä kertaa töissä periaatteessa täyden päivän. Tosin, niin kuin tähänkin asti suurinosa päivistä, tämäkin meni suurilta osin selvitellessä etuus yms kuvioita...

Tänään käytiin ekaa kertaa Barista nimisessä kahvilassa Wipron toisella kampuksella EC4 :lla. Kahvi oli eka kerran siedettävää. Hiukan vaikeuksia tuotti myyjälle ymmärtää kun halusin lisäksi kylmää maitoa. Pari kertaa toistettuani pyynnön sain kuin sainkin kuumaa maitoa... äh, ja eikun tarjoilija takaisin ja uutta matoa koukkuun. Toisella kerralla sain sitten kylmää maitoa kahviini. Hinta ei myöskään täällä päätä huimaa kun iso kuppi kahvia donitsin kera maksoi alle euron.

Hintoihin päästyäni työpaikka ruokalassa pitsa/hampurilainen/subway/pasta + tuorepuristettu mehu tai limsa maksaa n. 1,5 € joten silläkään ei itseään konkurssiin aja. (inkkarisapuskat sais n. 30-40C mutta mausteeksi tulevan vatsataudin takia ne on jätetty väliin...mutta joku päivä testaan kyllä Kiinalaisruoan, se ei varmaan ole niin paha... )

15-16.9

Kuski kertoi meille Riksojen (kolmipyöräinen mopo) hinnoista ja päätin testata näitä "oppeja" käytännössä. Eli pääsääntönä aina pitäis laitattaa niissä mittari päälle ja hinta tulisi olla suurin piirtein 20 Rs + 8 Rs / km kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen (esim 4km riksalla = 36Rs)
Testin kohteena oli Cosmos kauppakeskus ja muistelin että matka on 4 km. Kuski ei todellakaan suostunut laittaan mittaria päälle vaan tinkauksen jälkeen sovittiin 50 Rs (vain 14 Rs ylihinta ehkä sen nyt kestää) Perille päästiinkin alta aika yksikön ja huomasin että ei matkaa ollut kuin parikilometriä. (minkä kuski kyllä tiesi muttei vaivautunut kertomaan) Niinpä jälleen vaati pientä tinkausta ja hinta asettui 40 Rs.
Takaisin tullessa yritin olla hiukan tiukempi ja sainkin tingittyä hinnaksi 30 Rs eli aika hyvin pääsin niihin hintoihin mitä mittaripäälläkin ne tulis olla. Se on kyllä hieman epäselvää miksi sen mittarin päälle laittaminen on niin vaikeaa... mutta mikäpä täällä ei vaikeaa olisi...

Lisäksi viikonloppuna oli ohjelmassa naapurin pojan synttärit. Siellä tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja ja lapsille ongintaakin... aikuiset ei saanu onkia, epäreilua :(

14.9

Aamulla herättiin ennen emakonrupsua ja suunnattiin kohti Wipron Koramangalan toimistoa. Kuski arvioi edellisenä päivänä meidän lähtoajan "hiukan" varmanpäälle kun oltiin n. 45 minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa perillä. Tais vaikuttaa hiukan kun mainitsin että tapaamme yhden "Big Bossin" ja herranpelko pisti arvioon hiukan "Intian lisää"...

Tapaaminen meni mukavasti ja saatiin nimet papruihin vitt... ongelmitta. Seuraavaksi notaarin kuriiri otti meidän paprut ja lähti viemään niitä notaarille. Me taas suuntasimme kohti rekisteröintitoimistoa. Toimistossa kaikki meni epä-Intialaiseen tapaan nopeasti ja helposti. Yksi nimikirjoitus vaadittiin meiltä mutta muuten istuttiin vain ja katsottiin kun notaari touhusi kahden apupoikansa kanssa. Kuulemma enää maanantaina hänen tarttee meidän passien kanssa noutaa valmiit paperit. Tässäko tämä sitten oli? (ja miksei tätä voitu tehdä heti ku saavuttuamme tänne!?)

Päivän aikana satuttiin sopivaan aikaan paikalle, jossa tapahtui jotain mitä Suomessa ei jälleen kerran voisi kuvitella näkevänsä. (pohjustuksena eilen satoi reilusti ja lehdissä luki että oli paikoin ollut tulva ongelmia)

Eilen tosiaan yhdellä alueella oli ollut tulvaongelmia ja mm. yksi silta oli ollut veden vallassa. Tästä johtuen yksi liikenne poliisi hakkasi sillan betonikaidetta lekalla, jotta seuraavan tulvan aikana vesi poistuisi sillalta hänen tekemistään "poistoaukoista". Kätevää ku voi olla noin omatoiminen ;) Mietin vaan jälkeenpäin, eiko poliisilla ollut juuri muuta tekemistä ja onko kaupunki/kunta tms ni hidastoiminen että viranomaisen pitää alkaa ite touhuileen tommosten parissa. Täällä tosiaan pitää miettiä usein että miksi joku asia tehdään noin... eikä siltikään vastausta loydy...(ainakaan järjellistä)

13.9

Tänään oli luvassa palaveri Intialaisten kanssa meidän täällä oloon liittyvien ongelmien suhteen. Tässä blogissa ei näistä ongelmista ole puhuttu eikä enempiä tulla puhumaankaan, mutta sen verran voi asiaan vihkiytymättömille sanoa että samankaltaisia ongelmia kuin on normaalielämän järjestämisessä on myos työelämässä. Eli palkan yms suhteen joudutaan vääntään tosissaan kättä että kaikki menisi vähintään niinkuin meille on luvattu. Saa nähä kuinka hommat etenee...



Inkkarit oli pihalla kuin lumiukko kaikesta meihin liittyvästä... eipä olis prkl arvannut... Noh avauduttiin epäsuomalaiseen tapaan ihan oikeasti, joten nyt lähtee iso pyörä pyöriin tosissaan. (vitsi vitsi :) Jotain positiivista kuitenkin tapahtui kun selvis että meidän rekisteroityminen menee sakoille kahden päivän kuluttua. Hieman kun huiskittiin ni huomattiin että meillä on kaikki paperit yhtä allekirjoitusta lukuunottamatta valmiit rekisteröitymistä varten. Huomenna sitten haemme vaan sen yhdeltä isolta herralta ja käymme vain seku muodollisesti näyttäytymässä rekisteröinti toimistossa. Saapa nähä kuinka helposti se käy ;)



Tänään oli vuorossa myos katsaus Intialaisen rakentamisen ihmeelliseen maailmaan. Eilen "ahkerat" pikku ystämme olivat muuranneet meidän pihalle tiiliaitaa noin 50 m:n verran. Tänään töistä tultuani huomasin että aita oli purettu ja sitä väsättiin nyt puoli metriä lähemmäs meidän taloa. Tämmöistä tämä(kin) homma täällä on, eli tehdään tänään jotain ja seuraavana päivänä se puretaan... Itse itseään työllistäen :)

12.9

Tänään oli tarkoitus saada Stamp paperille tulostettua tekstiä, joten ei pöllömpi agenda yhdelle päivälle. Kuinkas kävikään meidän helpon ja nopean homman kans. Paikalliset tietyöläiset
olivat päättäneet alkaa lakkoileen ja niinpä meidän työmatkan varrella oleva Hosur road oli tukittu heidän toimestaan. Pahin suma oli juuri sen risteyksen kohdalla mistä olimme menossa joten istuttiin sitten n. 1 km matkaa tunnin verran. Kesken odotuksen tuumailin kuskille että miltä mahtaa maistua noi kookokset joita ukko myy pyörän tarakalta meidän vieressä? Siltä istumalta kuski pomppas ulos posmottaan äijälle ja hetken päästä istuin autossa edelleen mutta kouraan oli ilmestynyt kookos josta oli hakattu pää auki ja törrötti pilli reiässä. Eipä muuta kuin maistamaan ja eipä siihen kuollut (tosin ei mikään mahtava makuelämyskään ollut) Kuulemma ne ovat hyväksi vatsalle mutta pitää juoda tyhjään vatsaan. (Ashok:n ravintokurssi osa 1 :)

Stamp homma meni lopulta sutjakkaasti ja ilman isompia kommelluksia, niinpä kerettiin hyvissä ajoin osteleen tavaroita kotiin yms. vaikka ruuhka olikin meitä aiemmin viivästyttänyt.