Jälleen on kerääntynyt pieniä juttuja Intiasta jotka suorastaan vaativat pääsyä blogiin :)
Ennen tänne tuloa meille pidettiin ns. cross cultular koulutusta jossa kerrottiin kuinka puheliaita ja avoimia Intialaiset ovat Suomalaisiin verrattuna ja että palavereissa yms heillä on koko ajan jotain sanottavaa.
Omien kokemuksien pohjalta hiukan olisin erimieltä.(ainakin omassa team:ssani täällä) Muutamassa palaverissa on ollut pienimuotoisia esittely tilaisuuksia uusille tulokkaille ja ilmeisesti ihonvärin takia olen saanut kunnian aloittaa. Aina sitä on irronnut vähintään 5 lausetta mutta kyllä paikalliset on jääneet tuon alle joka kerta... Ja koulutuksissakin väittäisin että jopa Suomalaisetkin saavat enemmän irti kysymyksiä jne...
Luottokortti asioista voisin mainita myös jotain. Omistan tilin Citibank:ssa ja viimeisten parin viikon aikana on käytännössä joka päivä tullut puhelu jostain muusta pankista koskien luottokortteja. Aina samalla kaavalla kortinmyyjä käy läpi litanian kuinka saan elinikäisen luottokortin täysin vailla mitään kuluja. Lisäksi heiltä saa niin ja niin paljon luottoa ja voit tehdä sen suuruisen kertaostoksen jne... Muutama päivä sitten aloin funtsiin tuota hommaa että mistä ihmeestä ne edes osaa mulle soitella. Niinpä käännyin paikallisen tietotoimiston puoleen eli ahdistelin kuskia tiukalla kyssärillä aiheesta. Selvisi että pankit kierrättävät surutta asiakastietojaan tai ainakin luovuttavat puhelinnumeroita...
Kyllästyneenä näihin puheluihin kysyin sitten suosituksia kuskilta, että minkä pankin kortteja täällä edes kannattaa miettiä. Pari vaihtoehtoa loytyikin joista kummastakaan ei vielä puhelua ollut edes tullut (ei edes siitä pankista missä mulla on tili...!?) Seuraavaan puheluun osasinkin jo sitten vastata että olen löytanyt jo iteselleni paremman vaihtoehdon. Mutta kuinka ollakkaan tämä lause käynnisti toistoautomaatin mille ei meinannut tulla loppua. Sanoin useita kertoja monilla eri tavoilla etten ole kiinnostunut, mutta ilmeisesti “ei vastausta“ ei ollut kirjoitettu hänen toimintaohjeeseen. Sitä se vaan mulle tankkasi samalla äänellä ja täsmälleen samoilla sanoilla, kunnes viimein kyllästyin ja loin luurin kiinni. Suomessa olisi ehkä myyjä herännyt kysymään että mistä sait paremman tarjouksen yms mut ei nämä…
Hieman edellisen puhelun jälkeen näin tyhjän tontin jota ympäröivään tiiliaitaan oli kirjoitettu rotan kokoisin kirjaimin ‘NOT FOR SALE’ Minä sitä nauramaan ja ihan ääneen totesin vitsinä kuskille että mahtaa olla iso ongelma ku piti aitaan teksti maalata. ‘”Yes sir it is BIG problem” tuli kuin tykin suusta… Kuulemma jos et sitä tekstiä maalais tai laittais jotain kylttiä niin tonttiasi kyseltäisiin joka päivä… Mitään ei siis kannata edes vitsinä täällä nauraa koska se voi hyvin äkkiä muuttuakin todeksi…
Yksi pieni tapahtuma pita vielä kertoa.
Edes roskista eroon pääseminen ei ole täällä helppoa...
Tavallaan sen pitäisi olla helppoa eli laitat aamulla pussin oven ulkopuolelle ja se häviää noin yhdeksan maissa sieltä.
Tässä päivänä muutamana pistin roskapussin ihan normaalisti pihalle. Ainoa poikkeus oli että olin laittanut sinne peltisiä litran vetoisia lasten maidonkorvikejauhe puteleita (joissa on vielä hieno muovi kansi) 8 kpletta.
No eipä mitään, kuulin kun siivoojat kävivät oven takana ja jatkoin pojan kanssa touihuilua. Hetken päästä homman keskeytti ovikello ja siivojathan ne siellä olivat muovipussin kanssa. Pussi oli eri ja siihen oli eroteltu nuo 8 putelia. Sen verta tajusin, ehkö siksikin kun olin kuullut huhuja, että he halusivat lupalapun noille purnukoille! Eli ei ollut urbaanilegenda että joudut kirjoittaan joskus lapun että siivoojat ovat saaneet ottaa sinun roskasi. Eikä riittänyt pelkkä ok lappu, vaan piti olla eritelty mitä olen luvannut ottaa ja monta kpletta...
Siis on tämä hommaa pitää kirjoittaa lappu että pääsee eroon roskistaan...
tiistai 27. marraskuuta 2007
keskiviikko 21. marraskuuta 2007
Jotain pientä Intiasta...
Jälleen on muutamia pieniä yksityiskohtia Intiasta jaettavaksi teidän kaikkien uskolllisten lukijoiden kesken...
Tässä muuan päivä kävellessäni näin pari miestä työntouhussa. (tämä ei ollut vielä se hauska juttu, vaan ne oikeasti tekivät töitä) Työmaasta päätellen oli raudoitushommat kesken eli oli revitty betonista tehty katu auki ja nyt sitä raudoitettiin uutta valua varten. Piti ihan pysähtyä tarkkeileen herrojen puuhastelua ja hetken jälkeen tiesin että tämä tarina pitää kertoa.
Juttu liittyy siihen miten niitä kymmeniä, jopa satoja terästankoja katkotaan. Vihjeenä: kiviaika...
Toivottavasti verbaaliset kyvyt riittävät kuvailemaan tapahtumaa... Eli ensimmäinen jannu piti metallista tankoa jonka päässä oli lenkki ja lenkkiin oli ujutettu metallinen kiila, jonka alalaita oli leveän talttamainen. Toinen kaveri asetti rautatangon kiven päälle jonka päälle taas ensimmäinen kaveri laittoi sen kiilan. Sitten kaveri nro 2 alkoi takoa lekalla tuota tangon päässä olevaa kiilaa rautatankoa vasten arviolta n. 10 kertaa minkä jälkeen ensimmäinen kaveri kokeili taivuttaa tankoa poikki. Ei tietenkään onnistunut joten uusi yritys ja n. 20 lyönnin jälkeen mestari sai taivuttamalla tangon poikki. Seurasin kolmen rautatangon katkaisun ja aikaa meni varmasti 5 minuuttia ja reilut 50 lekan iskua. Miksiköhän täällä rakentamisen tahti on erilainen kuin meillä sivistyneessä maailmassa...
Seuraava juttu liittyy rakentamiseen ja tarkemmin sanottuna viimeistely puoleen eli maalaamiseen.
Ajeltiin kotia päin erään työpäivän jälkeen ja huomasin kuinka yksi maalari roikkui 5-6 kerroksen tienoilla köyden päässä olevalla laudalla istuen. Eli ei mitään turvaköysiä vain tuo köysi minkö varassa istutaan. Seurasin katseella köyttä arviolta 8 kerroksisen talon katolle ja mitäs siellä näkyikään. Toinen kaveri istui katolla pitäen kaksinkäsin köydestä joka tuli hänen jalkoväliinsä. Ilmeisesti koysi kiersi hänen takanaan olevan metalli kaaren ympäri, mutta otteista päätelleen se oli vaan lenkillä siellä koska kaveri pystyi laskemaan maalaria ilman ylimääräisiä temppuja. Kun miettii tarkemmin tuota toimintamallia(mitä he itse eivät ilmeisesti ole tehneet) tulee ajatelleeksi väistämättä että mitä jos tulee joku tapahtuma joka saa ylhäällä olevan kaverin menettämään otteensa. Esim ampiainen pistää niskaan tai toinen käsi menee kramppiin tms. Sitä köyttä ei nimittäin sen jälkeen pysäytetä kun alhaalla olevan maalarin massa ja painovoima ovat ottaneet siitä niskalenkin... Kyllä piti pitkään nauraa että kuinka kaukoviisaita nämä ovat touhuissaan. Ei ole ihme että rakennustyöläisiä kuolee vuosittain onnettomuuksissa ihan erimalliin kuin meillä....
Yksi lyhyt juttu vielä... Täällä näkee aika usein (sama Thaimaassa) että miehillä on yksi pikkurillin kynsi aivan tolkuttoman pitkä jopa melkein samanmittainen kuin itse sormi. Allekirjoittanut uteliaana selvitti asiaa paikallisilta koska ajattelin sen liittyvän uskontoon tms.
Ei pidä paikkaansa, miehet vaan tykkäävät siitä. Eli se on kuulemma hienoa kun on yksi pitkä kynsi ihan kuin naisilla... Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä että olen Ruotsalaisille monta anteeksi pyyntöä velkaa. On tämä poikien touhu täällä sen verta hmmm... erikoista, että en oikeasti enää jaksa uskoa mihinkään "tosiystävä" selityksiin...
Tässä kaikki tällä erää, Kettu kuittaa...
Tässä muuan päivä kävellessäni näin pari miestä työntouhussa. (tämä ei ollut vielä se hauska juttu, vaan ne oikeasti tekivät töitä) Työmaasta päätellen oli raudoitushommat kesken eli oli revitty betonista tehty katu auki ja nyt sitä raudoitettiin uutta valua varten. Piti ihan pysähtyä tarkkeileen herrojen puuhastelua ja hetken jälkeen tiesin että tämä tarina pitää kertoa.
Juttu liittyy siihen miten niitä kymmeniä, jopa satoja terästankoja katkotaan. Vihjeenä: kiviaika...
Toivottavasti verbaaliset kyvyt riittävät kuvailemaan tapahtumaa... Eli ensimmäinen jannu piti metallista tankoa jonka päässä oli lenkki ja lenkkiin oli ujutettu metallinen kiila, jonka alalaita oli leveän talttamainen. Toinen kaveri asetti rautatangon kiven päälle jonka päälle taas ensimmäinen kaveri laittoi sen kiilan. Sitten kaveri nro 2 alkoi takoa lekalla tuota tangon päässä olevaa kiilaa rautatankoa vasten arviolta n. 10 kertaa minkä jälkeen ensimmäinen kaveri kokeili taivuttaa tankoa poikki. Ei tietenkään onnistunut joten uusi yritys ja n. 20 lyönnin jälkeen mestari sai taivuttamalla tangon poikki. Seurasin kolmen rautatangon katkaisun ja aikaa meni varmasti 5 minuuttia ja reilut 50 lekan iskua. Miksiköhän täällä rakentamisen tahti on erilainen kuin meillä sivistyneessä maailmassa...
Seuraava juttu liittyy rakentamiseen ja tarkemmin sanottuna viimeistely puoleen eli maalaamiseen.
Ajeltiin kotia päin erään työpäivän jälkeen ja huomasin kuinka yksi maalari roikkui 5-6 kerroksen tienoilla köyden päässä olevalla laudalla istuen. Eli ei mitään turvaköysiä vain tuo köysi minkö varassa istutaan. Seurasin katseella köyttä arviolta 8 kerroksisen talon katolle ja mitäs siellä näkyikään. Toinen kaveri istui katolla pitäen kaksinkäsin köydestä joka tuli hänen jalkoväliinsä. Ilmeisesti koysi kiersi hänen takanaan olevan metalli kaaren ympäri, mutta otteista päätelleen se oli vaan lenkillä siellä koska kaveri pystyi laskemaan maalaria ilman ylimääräisiä temppuja. Kun miettii tarkemmin tuota toimintamallia(mitä he itse eivät ilmeisesti ole tehneet) tulee ajatelleeksi väistämättä että mitä jos tulee joku tapahtuma joka saa ylhäällä olevan kaverin menettämään otteensa. Esim ampiainen pistää niskaan tai toinen käsi menee kramppiin tms. Sitä köyttä ei nimittäin sen jälkeen pysäytetä kun alhaalla olevan maalarin massa ja painovoima ovat ottaneet siitä niskalenkin... Kyllä piti pitkään nauraa että kuinka kaukoviisaita nämä ovat touhuissaan. Ei ole ihme että rakennustyöläisiä kuolee vuosittain onnettomuuksissa ihan erimalliin kuin meillä....
Yksi lyhyt juttu vielä... Täällä näkee aika usein (sama Thaimaassa) että miehillä on yksi pikkurillin kynsi aivan tolkuttoman pitkä jopa melkein samanmittainen kuin itse sormi. Allekirjoittanut uteliaana selvitti asiaa paikallisilta koska ajattelin sen liittyvän uskontoon tms.
Ei pidä paikkaansa, miehet vaan tykkäävät siitä. Eli se on kuulemma hienoa kun on yksi pitkä kynsi ihan kuin naisilla... Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä että olen Ruotsalaisille monta anteeksi pyyntöä velkaa. On tämä poikien touhu täällä sen verta hmmm... erikoista, että en oikeasti enää jaksa uskoa mihinkään "tosiystävä" selityksiin...
Tässä kaikki tällä erää, Kettu kuittaa...
tiistai 13. marraskuuta 2007
Thaimaan matkalla Krabi:lla
Niinkuin olen aimmin kertonut on Intian lähella joitain hienojakin maita... Ohessa kertomus matkastamme yhteen niistä eli Thaimaan Krabi:lle 8-12.11.2007
Matka alkoi 20:30 kotoamme ja olimme kentalla aika tarkkaan kolme tuntia aiemmin niinkuin meille oli matkatoimistosta ohjeistettu. Niinkuin arvata saattaa oltiin oikeasti pari tuntia liian aikaisessa, eli jotain ihme Intian lisää oli täällä laitettu check-in:iin. Siihen kun vielä ynnää että lentomme oli jo lähtiessä 2 tuntia myöhässä niin eipä lähtenyt hyvin liikenteeseen tämä matka. Tosin emme jaksaneet stressata pikkujutuista kun oltiinhan sentään lähdössä pois Bangaloresta ;-)
02:30 pääsimme lähtemään kohti Bangokia ja lento meni kohtuu mukavasti. Bangokissa selvisi sitten että olimme myöhästyneet jatkolennolta Krabille, mutta kenttähenkilökunta selvitti meidät tosi mallikkaasti toiselle lentokentälle mistä meille järjestyi toinen lento hieman myöhemmin. Muutenkin täytyy erikseen mainita että olimme melkein shokissa kun jopa tullivirkailijoista lähtien kaikki olivat iloisia ja hymyilivät meille. Ei Intiassa tämmöstä...
Saavuimme Krabille n. kolmen maissa ja vastaanotto oli kostean kuuma. Aurinko ei paistanut mutta silti oli todella hiostava ilma. Maisemat olivat uskomaton vastakohta Intian tasaiselle ankeudelle. Joka puolella vihreää ja pystysuoria kukkoloita kohosi siellä täällä kuin tatteja kanervikossa. Missään ei näkynyt surkeutta muttei mitään ylihienoa loistokkuuttakaan. Suurin ensi-ihmetys oli se että jopa kaikkein pienimmät tiet oli päällystetty öljysoralla tai asfaltilla eikä missään tietoa Bangaloren järkyttävistä pottupeltoteistä.
Hotelliin saavuttiin rantatien kautta minkä varrella oli ravintoloita ja kaikenmaailman kojuja joka lähtöön. Itse hotelli oli hiukan syrjässä itse rantakadulta mutta kuitenkin täysin kävelymatkan päässä (n. 200m rantakadun alkupäästä).
Hotelli oli tosi hieno (Best Western Ao Nang Bay Resort & Spa) jota voin todella lämpimästi suositella kaikille jotka Krabille meinaavat matkustaa. Myöhemmin selvisi että hotellin sijainti on todella ideaali, eli ei ole liian lähellä rantakatua jossa on kuitenkin kiukan meteliä ja toisaalta palvelut eivät ole liian kaukanakaan. Hotellissa oli myos hierontapalvelut jotka olivat hiukan muita paikkoja kalliimmat, mutta eipä Suomalaiseen hintatasoon verrattuna siltikään vielä mitään. (2h kokovartalohieronta n. 20 euroa)
Teimme matkan aikana kaksi erillistä reissua joista toinen oli 4 saaren venereissu ja toinen norsusafari jossa mukana pari muutakin kohdetta.
Ensimmäinen saarireissu tehtiin ns. pitkähäntäveneillä läheisille saarille. Veneet olivat puisia ja takana niissä oli moottori jonka "propeli" oli varren päässä noin puolentoista metrin päässä moottorista. Mukana meillä oli ryhmässä kaksi venettä kuskeineen ja opas jolla mukana kaksi harjoittelija tyttoä.
Maisemat olivat kyllä juuri kuin elokuvista. (Itseasiassa James Bond:ia kuvattu näissä vesissä ja Lost myös aika lähellä) Vesi oli todella kirkasta ja turkoosin väristä. Jollain rannoilla hiekka oli niin hienojakoista että ei ole sanoja kuvata sitä ja toisilla rannoilla oli sitten koralleista ja simpukoista johtuen hieman karkeampaa mursketta. Mutta hiekasta riippumatta oli uskomattoman hienoa tallustella rannoilla kun lämmin vesi (todella lämmin) huuhtoi varpaita. Niillä rannoilla missä oli oikein hienojakoista hiekkaa, ikäänkuin olisi uponnut aaltojen iskiessä rantaan. Perheen pienimmäinen ainakin oli ihan haltioissaan. Taputti, hihkui ja teputteli edes takas vuoroin aaltoja pakoon ja vuoroin niiden perään.
Ja luonnollisesti meidän herra keräsi kaikkien Thaimaalaisten (ja turistienkin) huomion. Varsinkin noi meidän harjoittelija tytot olivat haltioissaan, unohtivat täysin että heillä olis ollut töitäkin :) Kauhean kikatuksen aiheutti yhdella rannalla kun päästettiin poika ilkosilleen istuun rantaveteen. Tytot tulivat siihen sitten osoittelemaan pojan jalkoväliä kovaäänisen kikatuksen säestyksellä… Oli vissiin vaalit tai jotain muuta politiikkaan liittyvää tulossa kun sain kikatuksen lomasta poimittua sanan “election”… Jäin miettimään miten voi sekoittaa politiikan ja poikien vehkeet… mystistä…
Toisen reissun pääkohteena oli elefantit ja ajelu niillä. Hommaan lähdettiin niinku muillekin retkille avolava-auton lavalle kyhätyillä penkeillä. Ei silti huono kyyti, ennemmin avolavalla vaikka ilman pressua kuin Intiassa Rolls Roycella... Perille päästiin noin kolmen vartin ajon jälkeen. Siellä rivi "ajoneuvoja" jo meitä odottelikin kärsät ruohoa ja lehtiä hamuten. Niinpä kiikuttiinkin suoraan torniin mistä sitten saatiin suoraan astua norsun päälle asennettuun tuoliin (kuin istumahissit Suomen laskettelukeskuksissa) Siitä sitten painuttiinkin rytinän säestyksellä metsään. Norsuja oli kuusi kpletta ja mentiin periaatteessa jonossa ensin pientä puroa pitkin (missä en muuten kalastelis uimisesta puhumattakaan, ku sen verta mojovia pläjäyksiä norsut sinne tiputtelivat) ja sitten takaisinpäin metsäpolkua. Mitään ihmeellisempää ei siellä metsässä nähty ku tais noi meidän isot ystävät aika kiitettävästi ajaa kaiken elollisen kauemmas. Meidän norsu tosin järjesti meille ensin sydämen tykytyksiä ja myöhemmin ihastusta. Se nimittäin juroi puron varteen ja näytti pitkään siltä ettei kuskilla ole kaveri hallussa. Piti jo oikein miettiä mitä tekis jos se pillastuu. Kuitenkin selvis että se oli bongannut lasipullon joessa ja onki sen kärsällään ennenkuin suostui jatkaan matkaa... Pikkusen fiksu kaveri, piti ihan ääneen sanoa...
Loppumatkassa ei ihemeellisempiä juttuja ollut, käytiin oppaan kotitilalla syömässä ja tutustumassa sen kumipuu viljelmään. Siitä mentiinkin munkkkien ylläpitämään luolatemppeliin ja viimeiseksi käytiin yhdellä pikku joella jolla oli tarkoitus uiskennella ja katella kaloja. Kalauinnit jäivät kuitenkin väliin kun vuorilla oli satanut vettä ja näin ollen vesi oli sameaa ja likaista. Mut sen verran nähtiin että hiukan harmitti ku ois nähnyt omassakin akvaariossa lilluvia kaloja ihan luonnossa...
Loppureissusta en kirjoita muuta kuin kokemuksista Bangkok:ssa, koska tunnelmat Bangaloreen palaamisesta eivät ole mitään mitä haluan enää kertailla. (palaaminen Intiaan Thaimaan jälkeen tuntui lähes rangaistukselta...)
Bangkok:ssa oli meillä paluu reissulla n. kuusi tuntia aikaa olla pois lentokentältä joten päätettiin ottaa taksi ja suunnata keskustaan johonki kauppakeskukseen. Taksi löytyikin pienen hakemisen ja neuvottelujen jälkeen. Meinattiin aluksi ottaa "virallinen" taksi mutta hinta oli 6000 Bahtia eli jotain 150 euron luokkaa (lentokentältä keskustaan on n. 50 km matkaa, tosin moottoritieta suurinosa...) Onneksi siinä sähellyksen keskellä tuli yksi nainen tarjoaan omaa taksiaan jonka hinta oli 2500 Bahtia. Tosin hieman arvelutti että onko kyseessä joku laiton taksi mutta hinta oli niin pieni että otettiin riski (jälkiviisaana täytyy sanoa että ei huonompi valinta)
Taksikuski tiesi meille sopivan ostoskeskuksen ja niinpä suunnattiin kohti keskustaa. Keskustasta sinänsä ei hirveästi ole kerrottavaa. Paljon matalia kerrostaloja ja säännöllisin väliajoin sitten lähes pilvenpiirtäjän kriteerit täyttäviä massiivisempia rakennuksia. Se jäi elävästi mieleen että kadut olivat täynnä erivärisiä takseja (pinkkejä, räikeän vihreitä, neon keltaisia yms) joista suurin osa oli muuten Tojoja (muistaakseni Camryjä) Ilmeisesti joka taksiyhtiöllä oli oma värinsä.
N. 45 min 23 s ajon jälkeen havaittiin edessä kohoavan massiivisen kompleksin jonne kuski sanoi meidän olevan menossa. Ja täytyy, M. Nykäsen sanoja lainatakseni, sanoa että olipa tosi mesta paikka! 8 kerrosta joista jokainen oli alinta lukuunottamatta pari kolme kertaa Rovaniemen Prisman kokoinen. Ensimmäistä kertaa eläissäni todella tarvin karttaa osatakseni perille oikean kerroksen parkkihalliin...
En luettele jokaista kerrosta erikseen mutta jotain helmiä voisin kertailla. Yhdessä ylimmistä kerroksista oli autoliikkeitä, eikä muuten ihan mitä tahansa. Sieltä loytyi mm. Ferrari, Lamborghini, Audi, BMW ja tietenkin joka merkistä vain hienoimpia malleja.
Yhdessä kerroksessa oli lastenliike joka itsessään oli yhden Prisman kokoinen ja siellä joka merkille oli oma osastonsa (Lee, Levis jne.) Alimmassa kerroksessa joka oli hiukan muita pienempi (isompi parkkihalli siis) oli meripuisto. Siellä oli merieläimiä kolme metrisistä haista pieniin akvaariokaloihin ja mm. veneajelu lasipohjaisella jollalla. Reitti jota kierrettiin kulki myos jättimäisen akvaarion läpi lasiputkessa joten haita ja muita mereneläviä sai vielä katsella niin sivuilta kuin alapuoleltakin. Yksi kerros oli sitten täynnä ruokapaikkoja joten "jouduttiin" vielä kerran tällä reissulla käymään Burger King:ssä :)
Kauppakeskus oli niin iso ja valikoima niin massiivinen että aika meni pelkkään ihmettelyyn ja ostelu jäi aika lailla tekemättä (toki hintatasokin Krabin jälkeen oli paljon korkeampi) Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla vois jotain ostaakin, vaikka yhden Ferrarin :)
Loppumatka meni kohtuu hyvin jos ei ota paluutunnelmia huomioon. Kaiken kaikkiaan matka oli kyllä antoisa ja tosiaankin voi suositella Krabia ja myös Bangokissa käyntiä lämpimästi kaikille.
Matka alkoi 20:30 kotoamme ja olimme kentalla aika tarkkaan kolme tuntia aiemmin niinkuin meille oli matkatoimistosta ohjeistettu. Niinkuin arvata saattaa oltiin oikeasti pari tuntia liian aikaisessa, eli jotain ihme Intian lisää oli täällä laitettu check-in:iin. Siihen kun vielä ynnää että lentomme oli jo lähtiessä 2 tuntia myöhässä niin eipä lähtenyt hyvin liikenteeseen tämä matka. Tosin emme jaksaneet stressata pikkujutuista kun oltiinhan sentään lähdössä pois Bangaloresta ;-)
02:30 pääsimme lähtemään kohti Bangokia ja lento meni kohtuu mukavasti. Bangokissa selvisi sitten että olimme myöhästyneet jatkolennolta Krabille, mutta kenttähenkilökunta selvitti meidät tosi mallikkaasti toiselle lentokentälle mistä meille järjestyi toinen lento hieman myöhemmin. Muutenkin täytyy erikseen mainita että olimme melkein shokissa kun jopa tullivirkailijoista lähtien kaikki olivat iloisia ja hymyilivät meille. Ei Intiassa tämmöstä...
Saavuimme Krabille n. kolmen maissa ja vastaanotto oli kostean kuuma. Aurinko ei paistanut mutta silti oli todella hiostava ilma. Maisemat olivat uskomaton vastakohta Intian tasaiselle ankeudelle. Joka puolella vihreää ja pystysuoria kukkoloita kohosi siellä täällä kuin tatteja kanervikossa. Missään ei näkynyt surkeutta muttei mitään ylihienoa loistokkuuttakaan. Suurin ensi-ihmetys oli se että jopa kaikkein pienimmät tiet oli päällystetty öljysoralla tai asfaltilla eikä missään tietoa Bangaloren järkyttävistä pottupeltoteistä.
Hotelliin saavuttiin rantatien kautta minkä varrella oli ravintoloita ja kaikenmaailman kojuja joka lähtöön. Itse hotelli oli hiukan syrjässä itse rantakadulta mutta kuitenkin täysin kävelymatkan päässä (n. 200m rantakadun alkupäästä).
Hotelli oli tosi hieno (Best Western Ao Nang Bay Resort & Spa) jota voin todella lämpimästi suositella kaikille jotka Krabille meinaavat matkustaa. Myöhemmin selvisi että hotellin sijainti on todella ideaali, eli ei ole liian lähellä rantakatua jossa on kuitenkin kiukan meteliä ja toisaalta palvelut eivät ole liian kaukanakaan. Hotellissa oli myos hierontapalvelut jotka olivat hiukan muita paikkoja kalliimmat, mutta eipä Suomalaiseen hintatasoon verrattuna siltikään vielä mitään. (2h kokovartalohieronta n. 20 euroa)
Teimme matkan aikana kaksi erillistä reissua joista toinen oli 4 saaren venereissu ja toinen norsusafari jossa mukana pari muutakin kohdetta.
Ensimmäinen saarireissu tehtiin ns. pitkähäntäveneillä läheisille saarille. Veneet olivat puisia ja takana niissä oli moottori jonka "propeli" oli varren päässä noin puolentoista metrin päässä moottorista. Mukana meillä oli ryhmässä kaksi venettä kuskeineen ja opas jolla mukana kaksi harjoittelija tyttoä.
Maisemat olivat kyllä juuri kuin elokuvista. (Itseasiassa James Bond:ia kuvattu näissä vesissä ja Lost myös aika lähellä) Vesi oli todella kirkasta ja turkoosin väristä. Jollain rannoilla hiekka oli niin hienojakoista että ei ole sanoja kuvata sitä ja toisilla rannoilla oli sitten koralleista ja simpukoista johtuen hieman karkeampaa mursketta. Mutta hiekasta riippumatta oli uskomattoman hienoa tallustella rannoilla kun lämmin vesi (todella lämmin) huuhtoi varpaita. Niillä rannoilla missä oli oikein hienojakoista hiekkaa, ikäänkuin olisi uponnut aaltojen iskiessä rantaan. Perheen pienimmäinen ainakin oli ihan haltioissaan. Taputti, hihkui ja teputteli edes takas vuoroin aaltoja pakoon ja vuoroin niiden perään.
Ja luonnollisesti meidän herra keräsi kaikkien Thaimaalaisten (ja turistienkin) huomion. Varsinkin noi meidän harjoittelija tytot olivat haltioissaan, unohtivat täysin että heillä olis ollut töitäkin :) Kauhean kikatuksen aiheutti yhdella rannalla kun päästettiin poika ilkosilleen istuun rantaveteen. Tytot tulivat siihen sitten osoittelemaan pojan jalkoväliä kovaäänisen kikatuksen säestyksellä… Oli vissiin vaalit tai jotain muuta politiikkaan liittyvää tulossa kun sain kikatuksen lomasta poimittua sanan “election”… Jäin miettimään miten voi sekoittaa politiikan ja poikien vehkeet… mystistä…
Toisen reissun pääkohteena oli elefantit ja ajelu niillä. Hommaan lähdettiin niinku muillekin retkille avolava-auton lavalle kyhätyillä penkeillä. Ei silti huono kyyti, ennemmin avolavalla vaikka ilman pressua kuin Intiassa Rolls Roycella... Perille päästiin noin kolmen vartin ajon jälkeen. Siellä rivi "ajoneuvoja" jo meitä odottelikin kärsät ruohoa ja lehtiä hamuten. Niinpä kiikuttiinkin suoraan torniin mistä sitten saatiin suoraan astua norsun päälle asennettuun tuoliin (kuin istumahissit Suomen laskettelukeskuksissa) Siitä sitten painuttiinkin rytinän säestyksellä metsään. Norsuja oli kuusi kpletta ja mentiin periaatteessa jonossa ensin pientä puroa pitkin (missä en muuten kalastelis uimisesta puhumattakaan, ku sen verta mojovia pläjäyksiä norsut sinne tiputtelivat) ja sitten takaisinpäin metsäpolkua. Mitään ihmeellisempää ei siellä metsässä nähty ku tais noi meidän isot ystävät aika kiitettävästi ajaa kaiken elollisen kauemmas. Meidän norsu tosin järjesti meille ensin sydämen tykytyksiä ja myöhemmin ihastusta. Se nimittäin juroi puron varteen ja näytti pitkään siltä ettei kuskilla ole kaveri hallussa. Piti jo oikein miettiä mitä tekis jos se pillastuu. Kuitenkin selvis että se oli bongannut lasipullon joessa ja onki sen kärsällään ennenkuin suostui jatkaan matkaa... Pikkusen fiksu kaveri, piti ihan ääneen sanoa...
Loppumatkassa ei ihemeellisempiä juttuja ollut, käytiin oppaan kotitilalla syömässä ja tutustumassa sen kumipuu viljelmään. Siitä mentiinkin munkkkien ylläpitämään luolatemppeliin ja viimeiseksi käytiin yhdellä pikku joella jolla oli tarkoitus uiskennella ja katella kaloja. Kalauinnit jäivät kuitenkin väliin kun vuorilla oli satanut vettä ja näin ollen vesi oli sameaa ja likaista. Mut sen verran nähtiin että hiukan harmitti ku ois nähnyt omassakin akvaariossa lilluvia kaloja ihan luonnossa...
Loppureissusta en kirjoita muuta kuin kokemuksista Bangkok:ssa, koska tunnelmat Bangaloreen palaamisesta eivät ole mitään mitä haluan enää kertailla. (palaaminen Intiaan Thaimaan jälkeen tuntui lähes rangaistukselta...)
Bangkok:ssa oli meillä paluu reissulla n. kuusi tuntia aikaa olla pois lentokentältä joten päätettiin ottaa taksi ja suunnata keskustaan johonki kauppakeskukseen. Taksi löytyikin pienen hakemisen ja neuvottelujen jälkeen. Meinattiin aluksi ottaa "virallinen" taksi mutta hinta oli 6000 Bahtia eli jotain 150 euron luokkaa (lentokentältä keskustaan on n. 50 km matkaa, tosin moottoritieta suurinosa...) Onneksi siinä sähellyksen keskellä tuli yksi nainen tarjoaan omaa taksiaan jonka hinta oli 2500 Bahtia. Tosin hieman arvelutti että onko kyseessä joku laiton taksi mutta hinta oli niin pieni että otettiin riski (jälkiviisaana täytyy sanoa että ei huonompi valinta)
Taksikuski tiesi meille sopivan ostoskeskuksen ja niinpä suunnattiin kohti keskustaa. Keskustasta sinänsä ei hirveästi ole kerrottavaa. Paljon matalia kerrostaloja ja säännöllisin väliajoin sitten lähes pilvenpiirtäjän kriteerit täyttäviä massiivisempia rakennuksia. Se jäi elävästi mieleen että kadut olivat täynnä erivärisiä takseja (pinkkejä, räikeän vihreitä, neon keltaisia yms) joista suurin osa oli muuten Tojoja (muistaakseni Camryjä) Ilmeisesti joka taksiyhtiöllä oli oma värinsä.
N. 45 min 23 s ajon jälkeen havaittiin edessä kohoavan massiivisen kompleksin jonne kuski sanoi meidän olevan menossa. Ja täytyy, M. Nykäsen sanoja lainatakseni, sanoa että olipa tosi mesta paikka! 8 kerrosta joista jokainen oli alinta lukuunottamatta pari kolme kertaa Rovaniemen Prisman kokoinen. Ensimmäistä kertaa eläissäni todella tarvin karttaa osatakseni perille oikean kerroksen parkkihalliin...
En luettele jokaista kerrosta erikseen mutta jotain helmiä voisin kertailla. Yhdessä ylimmistä kerroksista oli autoliikkeitä, eikä muuten ihan mitä tahansa. Sieltä loytyi mm. Ferrari, Lamborghini, Audi, BMW ja tietenkin joka merkistä vain hienoimpia malleja.
Yhdessä kerroksessa oli lastenliike joka itsessään oli yhden Prisman kokoinen ja siellä joka merkille oli oma osastonsa (Lee, Levis jne.) Alimmassa kerroksessa joka oli hiukan muita pienempi (isompi parkkihalli siis) oli meripuisto. Siellä oli merieläimiä kolme metrisistä haista pieniin akvaariokaloihin ja mm. veneajelu lasipohjaisella jollalla. Reitti jota kierrettiin kulki myos jättimäisen akvaarion läpi lasiputkessa joten haita ja muita mereneläviä sai vielä katsella niin sivuilta kuin alapuoleltakin. Yksi kerros oli sitten täynnä ruokapaikkoja joten "jouduttiin" vielä kerran tällä reissulla käymään Burger King:ssä :)
Kauppakeskus oli niin iso ja valikoima niin massiivinen että aika meni pelkkään ihmettelyyn ja ostelu jäi aika lailla tekemättä (toki hintatasokin Krabin jälkeen oli paljon korkeampi) Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla vois jotain ostaakin, vaikka yhden Ferrarin :)
Loppumatka meni kohtuu hyvin jos ei ota paluutunnelmia huomioon. Kaiken kaikkiaan matka oli kyllä antoisa ja tosiaankin voi suositella Krabia ja myös Bangokissa käyntiä lämpimästi kaikille.
tiistai 6. marraskuuta 2007
Pankissa vara parempi...
Olen toistuvasti kertonut kuinka paljon työtä on Intiassa on asioiden hoitamisessa, siksipä teenkin yhden jutun pelkästään yhdestä kohtaamastani haasteesta.
Operaatio Citybank
Operaatiosuunnitelma lyhyesti:
Tilihakemus sisään, 10 pv jälkeen kortit, shekkivihot, PIN tunnukset yms tulevat kuriirin toimittamana kämpille ja tili on käytettävissä niin netissä kuin jokapäiväisessä asioinnissa välittömästi. Nostan ekat rahat tililtäni n. kolmen viikon kuluessa.
Operaation kulku ja lopputulos vaiheittain:
Intiassa pankkitilin avaaminen niinkuin aika monet muutkin asiat mm. rekisteröityminen vaativat osoitteen. Siitä johtuen saatoimme aloittaa operaation n. viikko sen jälkeen kun saavuimme Intiaan. Näin ollen oli vaarassa että emme saisi ensimmäistä palkkaa tänne ollenkaan, mutta positiivisina ihmisinä ajattelimme että eiköhän aika riitä siihen(jatkossa yritänkin välttää kokonaan negatiivista sävyä tässä jutussa)
10.09 lähdimme kollegani kanssa tekemään tilihakemusta, mutta kuinka ollakkaan Intialaisilla oli erittäin kehittynyt toimintamalli jossa asiakas saa mukavan pähkinän metsästää kaksi valokuvaa, todisteen asumisesta täällä eli ns. address proof (painettuna viralliselle työnantajan paperille tietenkin), kopiot passista/viisumista, kopion työnantajan ID-kortista, lemmikin nimen, kengännumeron ja anopin tyttönimen. Tokihan meillä oli kaikki tarvittava mukana mutta yksi pieni asia oli unohtunut... tälle hakemukselle oli pyhitetty yksi tietty aika päivästä ja tuo asialle varattu aika olisi saatavilla juhlallisesti jo huomenna...
11.09 Tällä kertaa olimme juuri oikeaan aikaan liikenteessä joten pankin toimihenkilo oli paikalla. Hakemuksen täyttö meni todella kivuttomasti, koska meillä oli kaikki tuiki tarpeellinen materiaali mukana. Hakemuksessa oli muutamia hienoja piirteitä esim allekirjoitus tuli kahdeksaan eri paikkaan. Sanottakoon vielä että nämä kahdeksan tulivat täsmätä keskenään sekä myös passissa olevaan allekirjoitukseen(joka oli vuodelta 1998...) Niinpä sain kunnian harjoitella paperin täyttämistä ihan alusta uudelleen, koska pankki-ihminen reilusti kertoi minulle tästä allekirjoitus ominaisuudesta vasta täytettyäni hakemuksen. (huom, hakumuksessa oli viela yksi hieno ominaisuus että jokainen korjaus tuli vielä varustaa omalla allekirjoituksella joten allekirjoitusten kokonaisluku hakemuksessa nousi yli 10 eli saimme mahdollisuuden todellakin treenata sitä...) Kolmannella kertaa sain kuin sainkin allekirjoitukset täsmäämään (tekstaamalla) joten pääsimme tyytyväisinä poistumaan ja odottelemaan luottavaisin mielin pankkimateriaaleja jotka luvattiin 10 työpäivän sisällä.
25.09 Jostain syystä en saanutkaan pankkimateriaalia tänään. Ajattelin että huomenna se varmaan tulee, olen luultavasti sekoittanut päivät...
03.10 Citybank on viikon jäljessa aikataulusta ja kollegani sai viikko sitten tilinsä käyttöön niinku meille pyhästi luvattiin. Niinpä laitoin ystävällisen kyselymailin asiasta. Vastaus oli hieman vaikea selkoinen joten jouduin laittamaan uuden mailin aiheesta. Tällä kertaa sain todella kattavan ja seikkaperäisen vastauksen: meillä on joku tekninen vika sinun tilin suhteen. Se vastaus rauhoitti täysin mieleni.
09.10 Pankki todellakin toimitti suhteellisen asiallisessa ajassa kortit, shekkivihot yms kun aikaa meni vain 6 päivää edellisestä. Koska minulle ei pankin hidasteluista johtuen saatu palkkaa Intiaan ei minulla nyt sitten ollut tilillä käyttöä ennen seuraavaa tilipäivää...
16.10 Päätin tsekata pankkimatskun hiukan etukäteen ja ihmettelin että miten kätevästi Citybank on piilottanut kahteen erilliseen kirjekuoreensa kaikki PIN koodit (Intiassa on edistyksellinen systeemi jossa on kaksi eri tiliä kaikilla: toinen palkalle ja toinen veronpalautuksille...) Tarkistelin kavereilta ja kuulin että minulle olisi tullut toimittaa kolmas erillinen kirjekuori jossa olisivat sitten olleet PIN koodit...
17.10 Jälleen mailia pankille ja tällä kertaa tekstistäni saattoi varmaan aistia pientä epäuskoa käsityskyvystäni heidän hienoon systeemiinsä. Pankin jälleen niin tyhjentävä vastaus oli: ne on lähetetty sinulle kuriirilla. Mieli rauhallisena kirjoitin uuden hieman tarkemman kuvauksen mitä mieltä olin heidän niin sanotun pankkinsa toiminnasta ja mitä odotan heiltä jatkossa.
18.10 Sain vastauksen jossa annettiin minulle erittäin kohtuullisesti jopa kaksikin vaihtoehtoa toimia. Joko soittaa asiakaspalveluun jotta toimittavat mulle uudet tai lähettää kehittyneessti postitse pyyntö aiheesta sille erikseen valmistetulla lomakkeella.
22.10 Pitkän viikonlopun jälkeen soitin asiakaspalveluun ja katsohan kummaa, PIN koodien lähettäminen uuteen osoitteeseen oli teknisesti mahdotonta kuin myös firman osoitteeseen kun minun tilihakemuksessa ruksi ei ollut tarkoituksen mukaisessa kohdassa… Eli saan täyttää virallisen hakemuspohjan jolla voin jo 5 pankkipäivän kuluessa ne sitten saada. (kunhan olen sen jättänyt johonkin tiettyyn “Vividus” laatikkoon)
24.10 Laitoin hakemuksen Vividus laatikkoon.
02.11 Eipä ole PIN koodeja kuulunut ja sain ekan tilin käteisenä koska olin päivää liian myöhään ilmoittanut tilinumeroni firmalle… Eikä enää jaksa myöskään kirjoittaa positiivisessa mielessä…
03.11 Koska minulla ei edelleenkään ole PIN koodeja jouduin pankkiin tallettaan shekkiä ja nostaan samalla rahaa käteisenä. Luulinpa jälleen kerran väärin. Et voi vain mennä röyhkeästi ja tallettaa shekkiä omalle tilillesi, saati että nostaisit sieltä sen jälkeen käteistä. Vaan sinun pitää täyttää shekkilappu ja niitata shekki siihen kiinni, tiputtaa se taas johonkin ihmelaatikkoon ja rahat tulevat tilillesi kolmen pankkipäivän kuluessa. Mit.. vit… pikkusen meinas ottaa eturaivosta kun oltiin menossa juuri tuhlaamaan ekoja palkkarahoja…
05.11 Rahat saapuivat tililleni tasan 18:00 ja sain asiasta jopa varmistuksen maililla.
06.11 Selvittelin pankista että missähän vaiheessa PIN koodi asian selvitys on menossa kun on kulunut jo 10 pankkipäivää luvatusta 5:stä… Selvis tietenkin ettei hakemus ole tullut edes vielä perille, joten pyysin uutta pohjaa.
07.11 Hipsin kiltisti jälleen pankkiini nostamaan rahoja ja lähettään hakemuspapereita uusiksi. Ja kuinka arvata saattaa ei voinut mennä tämäkään kuin elokuvissa. Jouduin kirjottamaan itselleni shekin että saisin omalta tililtäni rahaa. Virkailija vertasi allekirjoitustani siihen jonka olin n. 2 kk:tta aiemmin raapustanut tilihakemukseen. Eikä todellakaan täsmännyt, eli sillä allekirjoituksella ei rahaa tipu eikä lirise. Niinpä minut lähetettiin johonkin toisen kerroksen konttoriin jossa toinen virkailija näytti mulle allekirjoitukseni joka minun piti sitten kopioida shekin taakse. Siis täh... tämä vaihe meni minunkin rajallisen käsityskyvyn tuolle puolen joten en kommentoi asiaa enempää, koska taustalla on varmasti jokin todella hyvä syy… Sitten tämä toinen virkailija laittoi jonku hyväksyntä tekstin shekkiin ja lompsin takas edelliselle tiskille. Siellä virkailija sitten pyysi vielä minua kopioimaan sen allekirjoituksen kertaalleen shekkiin. Ja uskokaa tai älkää sain kuin sainkin rahaa tililtäni, olipa hieno fiilis kuin olisi Maratonin juossut… henkisesti siis ;-)
13.11 Eli lyhyesti olin saanut ekat rahani Intiassa n. kahdessa kuukaudessa ja edelleen odotan noita PIN koodeja. (olen sentään saanut soiton tänään että hommaa prosessoidaan ja 5 pankkipäivän sisällä saan koodit… jotenkin epäilen että niinköhän nuo saapuvat mulle koskaan…)
17.11 Tänään se sitten vihdoin tapahtui, sain PIN koodit!!!!!!!!!!
Tunnelma on aivan kuin jouluna... ;) Eipäs siinä mennytkään kuin reilut kaksi kuukautta ja viikko ku sain vihdoinkin tilin täysin käyttööni...
Operaatio Citybank
Operaatiosuunnitelma lyhyesti:
Tilihakemus sisään, 10 pv jälkeen kortit, shekkivihot, PIN tunnukset yms tulevat kuriirin toimittamana kämpille ja tili on käytettävissä niin netissä kuin jokapäiväisessä asioinnissa välittömästi. Nostan ekat rahat tililtäni n. kolmen viikon kuluessa.
Operaation kulku ja lopputulos vaiheittain:
Intiassa pankkitilin avaaminen niinkuin aika monet muutkin asiat mm. rekisteröityminen vaativat osoitteen. Siitä johtuen saatoimme aloittaa operaation n. viikko sen jälkeen kun saavuimme Intiaan. Näin ollen oli vaarassa että emme saisi ensimmäistä palkkaa tänne ollenkaan, mutta positiivisina ihmisinä ajattelimme että eiköhän aika riitä siihen(jatkossa yritänkin välttää kokonaan negatiivista sävyä tässä jutussa)
10.09 lähdimme kollegani kanssa tekemään tilihakemusta, mutta kuinka ollakkaan Intialaisilla oli erittäin kehittynyt toimintamalli jossa asiakas saa mukavan pähkinän metsästää kaksi valokuvaa, todisteen asumisesta täällä eli ns. address proof (painettuna viralliselle työnantajan paperille tietenkin), kopiot passista/viisumista, kopion työnantajan ID-kortista, lemmikin nimen, kengännumeron ja anopin tyttönimen. Tokihan meillä oli kaikki tarvittava mukana mutta yksi pieni asia oli unohtunut... tälle hakemukselle oli pyhitetty yksi tietty aika päivästä ja tuo asialle varattu aika olisi saatavilla juhlallisesti jo huomenna...
11.09 Tällä kertaa olimme juuri oikeaan aikaan liikenteessä joten pankin toimihenkilo oli paikalla. Hakemuksen täyttö meni todella kivuttomasti, koska meillä oli kaikki tuiki tarpeellinen materiaali mukana. Hakemuksessa oli muutamia hienoja piirteitä esim allekirjoitus tuli kahdeksaan eri paikkaan. Sanottakoon vielä että nämä kahdeksan tulivat täsmätä keskenään sekä myös passissa olevaan allekirjoitukseen(joka oli vuodelta 1998...) Niinpä sain kunnian harjoitella paperin täyttämistä ihan alusta uudelleen, koska pankki-ihminen reilusti kertoi minulle tästä allekirjoitus ominaisuudesta vasta täytettyäni hakemuksen. (huom, hakumuksessa oli viela yksi hieno ominaisuus että jokainen korjaus tuli vielä varustaa omalla allekirjoituksella joten allekirjoitusten kokonaisluku hakemuksessa nousi yli 10 eli saimme mahdollisuuden todellakin treenata sitä...) Kolmannella kertaa sain kuin sainkin allekirjoitukset täsmäämään (tekstaamalla) joten pääsimme tyytyväisinä poistumaan ja odottelemaan luottavaisin mielin pankkimateriaaleja jotka luvattiin 10 työpäivän sisällä.
25.09 Jostain syystä en saanutkaan pankkimateriaalia tänään. Ajattelin että huomenna se varmaan tulee, olen luultavasti sekoittanut päivät...
03.10 Citybank on viikon jäljessa aikataulusta ja kollegani sai viikko sitten tilinsä käyttöön niinku meille pyhästi luvattiin. Niinpä laitoin ystävällisen kyselymailin asiasta. Vastaus oli hieman vaikea selkoinen joten jouduin laittamaan uuden mailin aiheesta. Tällä kertaa sain todella kattavan ja seikkaperäisen vastauksen: meillä on joku tekninen vika sinun tilin suhteen. Se vastaus rauhoitti täysin mieleni.
09.10 Pankki todellakin toimitti suhteellisen asiallisessa ajassa kortit, shekkivihot yms kun aikaa meni vain 6 päivää edellisestä. Koska minulle ei pankin hidasteluista johtuen saatu palkkaa Intiaan ei minulla nyt sitten ollut tilillä käyttöä ennen seuraavaa tilipäivää...
16.10 Päätin tsekata pankkimatskun hiukan etukäteen ja ihmettelin että miten kätevästi Citybank on piilottanut kahteen erilliseen kirjekuoreensa kaikki PIN koodit (Intiassa on edistyksellinen systeemi jossa on kaksi eri tiliä kaikilla: toinen palkalle ja toinen veronpalautuksille...) Tarkistelin kavereilta ja kuulin että minulle olisi tullut toimittaa kolmas erillinen kirjekuori jossa olisivat sitten olleet PIN koodit...
17.10 Jälleen mailia pankille ja tällä kertaa tekstistäni saattoi varmaan aistia pientä epäuskoa käsityskyvystäni heidän hienoon systeemiinsä. Pankin jälleen niin tyhjentävä vastaus oli: ne on lähetetty sinulle kuriirilla. Mieli rauhallisena kirjoitin uuden hieman tarkemman kuvauksen mitä mieltä olin heidän niin sanotun pankkinsa toiminnasta ja mitä odotan heiltä jatkossa.
18.10 Sain vastauksen jossa annettiin minulle erittäin kohtuullisesti jopa kaksikin vaihtoehtoa toimia. Joko soittaa asiakaspalveluun jotta toimittavat mulle uudet tai lähettää kehittyneessti postitse pyyntö aiheesta sille erikseen valmistetulla lomakkeella.
22.10 Pitkän viikonlopun jälkeen soitin asiakaspalveluun ja katsohan kummaa, PIN koodien lähettäminen uuteen osoitteeseen oli teknisesti mahdotonta kuin myös firman osoitteeseen kun minun tilihakemuksessa ruksi ei ollut tarkoituksen mukaisessa kohdassa… Eli saan täyttää virallisen hakemuspohjan jolla voin jo 5 pankkipäivän kuluessa ne sitten saada. (kunhan olen sen jättänyt johonkin tiettyyn “Vividus” laatikkoon)
24.10 Laitoin hakemuksen Vividus laatikkoon.
02.11 Eipä ole PIN koodeja kuulunut ja sain ekan tilin käteisenä koska olin päivää liian myöhään ilmoittanut tilinumeroni firmalle… Eikä enää jaksa myöskään kirjoittaa positiivisessa mielessä…
03.11 Koska minulla ei edelleenkään ole PIN koodeja jouduin pankkiin tallettaan shekkiä ja nostaan samalla rahaa käteisenä. Luulinpa jälleen kerran väärin. Et voi vain mennä röyhkeästi ja tallettaa shekkiä omalle tilillesi, saati että nostaisit sieltä sen jälkeen käteistä. Vaan sinun pitää täyttää shekkilappu ja niitata shekki siihen kiinni, tiputtaa se taas johonkin ihmelaatikkoon ja rahat tulevat tilillesi kolmen pankkipäivän kuluessa. Mit.. vit… pikkusen meinas ottaa eturaivosta kun oltiin menossa juuri tuhlaamaan ekoja palkkarahoja…
05.11 Rahat saapuivat tililleni tasan 18:00 ja sain asiasta jopa varmistuksen maililla.
06.11 Selvittelin pankista että missähän vaiheessa PIN koodi asian selvitys on menossa kun on kulunut jo 10 pankkipäivää luvatusta 5:stä… Selvis tietenkin ettei hakemus ole tullut edes vielä perille, joten pyysin uutta pohjaa.
07.11 Hipsin kiltisti jälleen pankkiini nostamaan rahoja ja lähettään hakemuspapereita uusiksi. Ja kuinka arvata saattaa ei voinut mennä tämäkään kuin elokuvissa. Jouduin kirjottamaan itselleni shekin että saisin omalta tililtäni rahaa. Virkailija vertasi allekirjoitustani siihen jonka olin n. 2 kk:tta aiemmin raapustanut tilihakemukseen. Eikä todellakaan täsmännyt, eli sillä allekirjoituksella ei rahaa tipu eikä lirise. Niinpä minut lähetettiin johonkin toisen kerroksen konttoriin jossa toinen virkailija näytti mulle allekirjoitukseni joka minun piti sitten kopioida shekin taakse. Siis täh... tämä vaihe meni minunkin rajallisen käsityskyvyn tuolle puolen joten en kommentoi asiaa enempää, koska taustalla on varmasti jokin todella hyvä syy… Sitten tämä toinen virkailija laittoi jonku hyväksyntä tekstin shekkiin ja lompsin takas edelliselle tiskille. Siellä virkailija sitten pyysi vielä minua kopioimaan sen allekirjoituksen kertaalleen shekkiin. Ja uskokaa tai älkää sain kuin sainkin rahaa tililtäni, olipa hieno fiilis kuin olisi Maratonin juossut… henkisesti siis ;-)
13.11 Eli lyhyesti olin saanut ekat rahani Intiassa n. kahdessa kuukaudessa ja edelleen odotan noita PIN koodeja. (olen sentään saanut soiton tänään että hommaa prosessoidaan ja 5 pankkipäivän sisällä saan koodit… jotenkin epäilen että niinköhän nuo saapuvat mulle koskaan…)
17.11 Tänään se sitten vihdoin tapahtui, sain PIN koodit!!!!!!!!!!
Tunnelma on aivan kuin jouluna... ;) Eipäs siinä mennytkään kuin reilut kaksi kuukautta ja viikko ku sain vihdoinkin tilin täysin käyttööni...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)