Jotain pientä Intiasta osa2

Jälleen on kerääntynyt pieniä juttuja Intiasta jotka suorastaan vaativat pääsyä blogiin :)

Ennen tänne tuloa meille pidettiin ns. cross cultular koulutusta jossa kerrottiin kuinka puheliaita ja avoimia Intialaiset ovat Suomalaisiin verrattuna ja että palavereissa yms heillä on koko ajan jotain sanottavaa.

Omien kokemuksien pohjalta hiukan olisin erimieltä.(ainakin omassa team:ssani täällä) Muutamassa palaverissa on ollut pienimuotoisia esittely tilaisuuksia uusille tulokkaille ja ilmeisesti ihonvärin takia olen saanut kunnian aloittaa. Aina sitä on irronnut vähintään 5 lausetta mutta kyllä paikalliset on jääneet tuon alle joka kerta... Ja koulutuksissakin väittäisin että jopa Suomalaisetkin saavat enemmän irti kysymyksiä jne...

Luottokortti asioista voisin mainita myös jotain. Omistan tilin Citibank:ssa ja viimeisten parin viikon aikana on käytännössä joka päivä tullut puhelu jostain muusta pankista koskien luottokortteja. Aina samalla kaavalla kortinmyyjä käy läpi litanian kuinka saan elinikäisen luottokortin täysin vailla mitään kuluja. Lisäksi heiltä saa niin ja niin paljon luottoa ja voit tehdä sen suuruisen kertaostoksen jne... Muutama päivä sitten aloin funtsiin tuota hommaa että mistä ihmeestä ne edes osaa mulle soitella. Niinpä käännyin paikallisen tietotoimiston puoleen eli ahdistelin kuskia tiukalla kyssärillä aiheesta. Selvisi että pankit kierrättävät surutta asiakastietojaan tai ainakin luovuttavat puhelinnumeroita...

Kyllästyneenä näihin puheluihin kysyin sitten suosituksia kuskilta, että minkä pankin kortteja täällä edes kannattaa miettiä. Pari vaihtoehtoa loytyikin joista kummastakaan ei vielä puhelua ollut edes tullut (ei edes siitä pankista missä mulla on tili...!?) Seuraavaan puheluun osasinkin jo sitten vastata että olen löytanyt jo iteselleni paremman vaihtoehdon. Mutta kuinka ollakkaan tämä lause käynnisti toistoautomaatin mille ei meinannut tulla loppua. Sanoin useita kertoja monilla eri tavoilla etten ole kiinnostunut, mutta ilmeisesti “ei vastausta“ ei ollut kirjoitettu hänen toimintaohjeeseen. Sitä se vaan mulle tankkasi samalla äänellä ja täsmälleen samoilla sanoilla, kunnes viimein kyllästyin ja loin luurin kiinni. Suomessa olisi ehkä myyjä herännyt kysymään että mistä sait paremman tarjouksen yms mut ei nämä…

Hieman edellisen puhelun jälkeen näin tyhjän tontin jota ympäröivään tiiliaitaan oli kirjoitettu rotan kokoisin kirjaimin ‘NOT FOR SALE’ Minä sitä nauramaan ja ihan ääneen totesin vitsinä kuskille että mahtaa olla iso ongelma ku piti aitaan teksti maalata. ‘”Yes sir it is BIG problem” tuli kuin tykin suusta… Kuulemma jos et sitä tekstiä maalais tai laittais jotain kylttiä niin tonttiasi kyseltäisiin joka päivä… Mitään ei siis kannata edes vitsinä täällä nauraa koska se voi hyvin äkkiä muuttuakin todeksi…

Yksi pieni tapahtuma pita vielä kertoa.

Edes roskista eroon pääseminen ei ole täällä helppoa...
Tavallaan sen pitäisi olla helppoa eli laitat aamulla pussin oven ulkopuolelle ja se häviää noin yhdeksan maissa sieltä.
Tässä päivänä muutamana pistin roskapussin ihan normaalisti pihalle. Ainoa poikkeus oli että olin laittanut sinne peltisiä litran vetoisia lasten maidonkorvikejauhe puteleita (joissa on vielä hieno muovi kansi) 8 kpletta.

No eipä mitään, kuulin kun siivoojat kävivät oven takana ja jatkoin pojan kanssa touihuilua. Hetken päästä homman keskeytti ovikello ja siivojathan ne siellä olivat muovipussin kanssa. Pussi oli eri ja siihen oli eroteltu nuo 8 putelia. Sen verta tajusin, ehkö siksikin kun olin kuullut huhuja, että he halusivat lupalapun noille purnukoille! Eli ei ollut urbaanilegenda että joudut kirjoittaan joskus lapun että siivoojat ovat saaneet ottaa sinun roskasi. Eikä riittänyt pelkkä ok lappu, vaan piti olla eritelty mitä olen luvannut ottaa ja monta kpletta...

Siis on tämä hommaa pitää kirjoittaa lappu että pääsee eroon roskistaan...