Valheita ja varkauksia

Tässa kuukausien mittaan on tullut tutuksi yksi hahmo ylitse muiden ja jälleen kerran pitaa muutama rivi uhrata lukijoiden ja minun lempi antisankarille.

Poislähdön kynnyksella (29 päivää vielä) on tullut ajankohtaiseksi alkaa prosessit kaikkien palveluiden irtisanomisille yms. Yksi asia niiden joukossa on kaapelin irtisanominen ja siihen takuuta vasten lainatun digiboxin palauttaminen.

Meidän oma lemmikkimme, asiakaspalvelijamme kaapelihusaari, sai meille kaupattua boxin tänne tullessamme. Kertauksena täällä boxia ei tarvita kuin hiukan parempaa kuvanlaatua ja muutamaa lisäkanavaa varten eli ei mikään pakollinen härveli ollenkaan. Kauppamies kun on ni sai meidät ylipuhuttua ottaan 1200 rupsakan takuuta vastaan tuon boxin. Nyt sitten selvis, että eipäs sitä rahaa saakaan takas, vaikka näin vakuutti naama peruslukemilla. Riippuen paikallisesta operaattorista ( eli meidän tapauksessa tuo cable-gay) voi vastuussa oleva henkilö jotain palauttaa, mutta varsinaisen kaapeliyhtion (Hathway) puolesta ei ole mitään korvausvelvoitetta.

Kirkkain silmin se suklaasilmä koijas apinoita taas ihan 100-0! Eikä ollu eka kerta ku meille valehtelee... Periaatekysymyshän tämä on kun ei puhuta ku 10-20 eurosta. Arvelinkin sillä rahalla pyytää arvon herraa Kaapelijohtajaa seuraamaan minua meidän 9 kerroksisen talokompleksin katolle, missa hänen kallisarvoinen kaapelihärvelinsa ottaa ensimmäisen ja sen ainoan lentotuntinsa... Voipi olla et alkaa huuli väpäjään ku hänen kuukausipalkkansa arvoinen kultakimppaleensa yrittää taistella painovoimaa vastaan... tana ja kele... Suloinen se on pienikin kosto!

Toinen periaate tasolla kyrsivä juttu selvisi myös ihan äskettäin (pahoittelut lähes törkeyksiin menevästä kielenkäytöstä, alkaa vaan tulla tunnit täyteen näitten kanssa)

Meidän siivoojamme kertoi vartijoiden järjestelmällisestä varastelusta. Eli ollaan hyvää hyvyyttämme annettu esim karkkia siivoojalle kotia viemisiksi omille muksuilleen. Täällä porttivartijat tekevät kaikille siivoojille yms alemman tason kansalaisille (Intialaisen keskiluokan mielipide, ei minun) täyden ruumiintarkastuksen ennen alueelta poistumista. Näissä tarkastuksissa vartijat sitten ottavat ”kermat päältä”. Esim meidän antamista namuista oli viety osa. Ja jopa rahaa ovat kuulemma vieneet...

Mun ajatusmaailmassa se on varkaus myos minulta. Niinpä ollaan mietitty, että tehdään ansa niille ja seuraavalla kerralla ku jotain annetaan mennään tsekkaan et häviskö jotain. Jos näin kävi ni onpas oiva paikka päästä purkaan hiukan ylimääräisiä patoutumia... Lukijalla herääkin varmaan nyt kysymys: Miksi mitään ansoja, eikä vaan suoraan menna huutamaan pää punaisena. Vastaus on mitä ilmeisin täällä olijoille: koska ei voi vaan luottaa edes siihen et siivooja puhuis täysin totta, vaikka vilpittömältä kuulostaakin.

Kyllä täällä on usko ihmisten rehellisyyteen hävinny ihan täysin... (siis Intiassa, Suomessahan kaikki puhuvat aina totta ;-)

Kummituksia ja asiakas"palvelua"...

Intiassa sattuu ja tapahtuu... yleensa tosin sattuu hitaasti ja tapahtuu vähän, mutta jotain olen onnistunut taas taltioimaan aivolokeroideni syövereihin ja jaan saman ystävällisesti lukijoille. (tiedä sitten kuinka paljon tuosta tiedosta on oman mielikuvituksen tuotetta, sen verta kummallisia tarinoita on tähän blogiin taltioitunut...)

Tässä muuan päivä innostui meidän kuski kertoileen kummitusjuttuja. Kuulemma oli hänen kuljettajakaveri ollut iltasella meidän työpaikan parkkipaikalla. Ihan normaalisti istuskellut autossaan päivän ja odotellut kuskattavaansa. (tällä taksikuskit tuovat siis herransa aamulla ja möllöttävät päivän autossaan, kunnes johtajalla on työpäivä ohi...) Siinä sitten kiireisen työpäivänsä päätteeksi oli auton takapenkille ilmestynyt kuin tyhjästä nainen valkoisessa kaavussa. Kasvonpiirteitä ei pystynyt tunnistamaan lukuunottamatta hampaita. Nainen oli pyytänyt kyytia jonnekin kaupungille. Ilmeisesti kuski oli hiukan säikähtänyt ja poistunut rauhallisesti ajoneuvostaan. Mikäli yhtään osaan Intialaisen otsalohkoon tunkeutua, väittäisin että kuljettaja raukka laski rennosti alleen ja poistui ikkunan läpi autosta, kirkuen vähintaan 105 desibelin* voimalla (huom * kappaleen lopussa tarkennus mitä tuo vastaa)

Meidän autonkuljettaja arveli herran kujeilevan ja oli varovasti kysellyt läheisen portin vartijoilta asiasta. Kuulemma säännöllisesti ovat kyseisen yliluonnollisen ilmiön havainneen eli nainen kuljeskelee pitkin tienoota kaapuinensa ja häiriköi mielen vik... ilmiöille alttiita ihmisiä. Melkein voisin maistaa niitä samoja sieniä mitä ovat herrat popsineet... melkein ;-)

* Pitkäaikainen melulle altistuminen voi heikentää kuuloa pysyvästi ja jatkuvalle yli 90 desibelin melulle altistuminen aiheuttaa lähes aina pysyvän kuulovaurion. (lahde: Wikipedia)

Intialaisten työnhausta ja työnteosta pitää jotain tarinoida, nimittäin sekin on oma lukunsa se. Täällä on yleisesti tapana että käydään työhaastattelussa ja työpaikan varmistumisen jälkeen lähetetaan oma luku-, kirjoitus- ja puhekyvytön serkun kaiman käly omasta puolesta töihin. Esim työkaverini kuski aikanaan hommasi vaimonsa meille siivoojaksi (tai piti hommata) Nainen kävi näyttäytymässa ja osoittautui ihan mukavaksi. Seuraavana päivänä kuitenkin meille ilmestyi ihan outo emäntä, joka tuntui olevan puhekyvytön (paljastui myöhemmin että pelkäsi meitä niin ettei pystynyt puhumaan) Osoittautui sitten myöhemmin olevan kaverin kuskin vaimon serkku joka tarvitsi työta enemmän. Onneksi Glory on osoittautunut kohtuu hyväksi siivoojaksi, ainakin Intian mittapuulla. Hieman tuntuu olevan ongelmallista ilmoittaa jos aikoo/joutuu olla poissa töistä, mutta muuten klaarannut hommat ainakin meillä mallikkaasti.

Työnteosta saatiin hyvä esimerkki työpaikallani olevassa kahvilassa. Meitä oli 6 Suomalaista ja mentiin työpaikkakahvilaamme, niinkuin joka aamu viimeisten 5-6 kuukauden aikana. Hieman vitsailtiin kun oli uusi kaveri töissä, että mitenhän se homma tänään toimii. Ihan reippaalta uus kaveri vaikutti ja otti ihan paperille meidän kaikkien tilaukset. Hieman normaalia pidemmän odottelun jälkeen saatiin tilaus pöytään. Ja ihan kahdelle tuli sitä mitä oli tilattu!

Meidän tilaus: 1 Cafe latte, 2 teetä ilman mitään mausteita, 3 mustaa kahvia ja 2 donitsia sekä muffinssi.

Saatiin: 2 teetä maidolla maustettuna, 2 mustaa kahvia ja 1 donitsi

Eli ensimmäinen ja viimeinen meistä sai sitä mita oli tilannut. Tämä esimerkki kertokoon normaalin intialaisen kuuntelemis asteen... Sekin jo kertoo jotain että minä vielä päivien jälkeen muistan tuon tilauksen eikä minulla ole sitä paperilla...

Kahden päivän päästä oli jo parempi tilanne, kun tehtiin täsmälleen sama tilaus ja saatiin:

4 mustaa kahvia, 1 Cafe Latte ja 1 donitsi seka muffinssi eli jo 4 meistä sai täsmälleen mitä tilas...

Täällä näitä asiakaspalvelun hiomattomia timantteja (niinku meidän Gable gay. kts. aiemmat tarinat...) riittää. Voisin kertoa vielä kuinka hyvin kaupassa työntekijät osaavat käyttää kassajärjestelmiään, mutta yllä olevasta osaa fiksu lukija jo päätella koko homman. Sanotaanko nyt näin, että joskus on parempi asiakkaan käyda veloittaan henkilökohtaisesti maksu itseltään, ainakin jos haluaa esim Suomalaista Visaa käyttää... huh huh, enää 41 onnellista Intiantäytteista päivää täällä... Kuinkahan sitä toipuu Intia-ikävästä paluun jälkeen...

Myrkkyä ja koskettelua...

Isompia ei Intiassa tapahdu, mutta muutamia havaitsemiani asioita haluan jälleen kaikelle kansalle valottaa.

Täällä noiden kemikaalien ja myrkkyjen käyttö on hiukan erilaista kuin meillä kotona ja samalla myös työturvallisuus.

Muuan päivä (tai itse asiassa useina päivinä) olen sivusta seurannut kun suihkulähteisiin kaveri ripottelee (sillä on kumihanskat ja hengityssuojaimet yms ) jotain myrkkyjä. Siella sitten kelluvat selallaan ukon vanavedessä, niin sammakot kuin hyönteiset jne. Sit samoissa altaissa siivoojat menee avojaloin vain lahkeet käärittynä sekä myös avokäsin ja siivoavat pohjat/ keräävät roskat ja elukan raadot. Saattaa siinä pikku Raju raukalla ihoa kutittaa illalla ennen nukkumaan menoa... tai se mita ihosta on jaljella näitten tököttien jälkeen...

Toinen hyva esimerkki on moskiitonmyrkyttäjät. Meidän ja naapurin taloyhtiöissä joka ilta hämärän tullessa tehdään moskiittomyrkytys. Eli ukko vetää semmonen lehtipuhaltimen näkönen härveli, jonka suutin on taaksepäin, kyljessä ympäri taloyhtiötä. Savua tulee ku limudiskoissa ennen vanhaan mutta ei ole vaan niin vaarattoman tuntuista hengitella. Samaan aikaan meidän tenniskentilla on käynnissa lasten Karate ja Tennis tunnit. Myös kaikki yhtiön sata turvallisuushenkilöä saavat osansa tuosta savutuksesta. Tämä sama toistuu päivästä ja vuodesta toiseen... Mitähän semmoset myrkyt tekee hengityselimille kun kaikki pienet mönkivät ja lentävät elukat makaa repo rankoinana pitkin pihoja iltapuhdistuksen jälkeen... Sentään en ole nähnyt lepakoita tai lintuja kuolleena, mutta ne varmaan ovatkin sen verta viisaampia, että tietävät häipyä imppaamasta hengen vieviä aineita.

Toinen juttu on noi miesten väliset ”ystävyydet” ja koskettelu yleensä...

Mies ja nainen eivät saa yleisellä paikalla osoittaa mitään hellyyttä tai läheisyyttä. Esim muuan päivä oli lehdessa juttu, että poliisi oli pidättänyt pariskunnan irstailemasta keskuspuistossa (olivat häpeilemättä kulkeneet käsi kädessa) ... Mitä perversseja! Se oli niille synnintekijoille ihan oikein ja toivottavasti siveyspoliisi antaa todella tuntuvan tuomion :)
En edes uskalla ajatella mitä ois käyny jos oisivat esim suukotelleet. Varmaan poliisi olisi Amerikan malliin pamputtanut ne, tai ehkä pikemminkin muut paikalla olijat pieksäneet niinku täällä on hauskana tapana. Vielä hullummaksi ton tekee se, että sitten samaan aikaan pojat ja raavaat miehetkin kulkevat käsi kädessa. Ja muutenkin koskettelevat toisiaan siten kuin, ennen Intia reissua, vitsailin itsekin olevan Ruotsissa tapana. (anteeksi ruotsalaiset, en enää kerro yhtään homo vitsiä...)

En voi millaan uskoa selityksiä mitä meille kerrotaan esim kulttuurikoulutuksessa, että kyseessä olisi vain miesten tapa osoittaa ”syvää” ystävyyttä. Ei vaan pysty sulattaan... Jotain tekemista on sillä, että avioliitot järjestetään ja, että miehet pääsee ”puuhasteleen” naisten parissa vasta joskus 30 iässa tai jopa myöhemmin. Pahoin pelkään, että tommonen epänormaali kuvio missä yritetään valtion/uskonnon yms varjolla blokata normaalit ihmisten hormonaaliset ja tunnepojaiset toiminnat, aiheuttaa sitten aika pahoja lieveilmiöitä. Taitaa hyvä esimerkki olla Katolisen kirkon papit kuoripoikineen... tai no voiko tuo ”hyvä” esimerkki olla, paha pikemminkin.

En jatka syvempää tarkastelua, mutta lukijat varmaan näkevat ”kuvan” minkä aiheesta ”maalasin” verkkokalvoillenne ;-)

Tosi mielenkiintoisia piirteitä tai vastakohtaisuuksia näitten toiminnassa on tuonkin asian suhteen. Nimittäin pojat voi vyötärön yläpuolella tehdä vaikka mitä kosketteluja tms. mutta koskeppa vahingossa esim omalla jalalla toisen jalkaan. Silmän räpäyksessä on kaveri tehnyt seuraavan liikesarjan: hän koskee sinua polveen tai reiteen, vie kätensa omalle rinnalle ja siitä otsaan. Samalla hän mutisee hiljaa jotain rukouksia tai vastaavia. Tämän taustalla on se, että jalkaa koskettamalla on koskenut hänen jumalaansa tms. Sitten hänen täytyy ”puhdistaa” itsensa tuolla liikesarjalla... Minun mielestä toi on vaan vastatoimi sille, ettei miehet julkisesti siirtäis tuota koskettelu osastoa vyötärön alapuolelle, mutta se on vaan minun mielipide... en minä oikeasti asiasta mitään tiedä, kuhan joutessani ihmettelen...

Vieraana Intialaisessa kodissa

Meidän Intialainen siivooja kutsui meidät vanhempiensa luo syömään ja pakkohan se oli menna ku toiset kutsuvat. Hieman allekirjoittaneella mietitytti notta tuliskohan noita ”seuraamuksia”, mutta mentävä oli ku luvattiin.

Mohan kävi nakkaan meidät viereisen sillan yli odotteleen Glorya (meidän siivooja on muuten harras kristitty... mistähän sen nimi on keksitty...) ja hiukan epäuskoisena varmaan lähti paikalta. Nimittäin kovasti piti hulluna, että valkoiset(ylintä kastia siis) menis lähes alimman kastin kansalaisten luo syömään. Vaikkei kastijärjestelmää enää olekaan, ni silti esim meidän taloyhtiön ”rikkaat inkkarit” pitää heitä kerjäläisinä. Kuulemma menetetään ”arvomme” jos mennään sinne ja ruokakin on semmosta että meidän vatsa ei kestä. (onneksi kesti eikä kellään tullu mitään oireita)

Ei montaa minuuttia tarvinnut odotella, ku alkoi porukkaa kertyyn ihmetteleen viittä valkoista, jotka vaan notkui heidän kulmillaan. Tosiaan täällä ei ole tässäkään asiassa niinku koto Suomessa, että vilkaistaan jotain outoja pikaisesti ohi mennessä. Selkeästi tiputetaan hanskat, kuin kotimaassa kunnan hommissa konsanaan, kuin ois tullu työpäivä täyteen ja hämmästellään. Seisoskellaan porukassa tai yksin ja vaan tuijotetaan. Paraski äijä vaan möllötti n. 10 metrin päässä ja toljotti koko sen reilut kymmenen minuuttia mitä odoteltiin. Kaikki näköetaisyydellä olevat kaupustelijat yms heittivät hommat kesken ja seurasivat meidän mielenkiintoisia toimia, samalla porukassa keskustellen ja osoitellen. Siis ei prkl, miten joku jaksaa edes tuijottaa niin pitkään ku muutama ihminen vaan seisoo.... Tai no joo, tuijottaahan sitä kyllä Suomessakin varmaan sadattuhannet reilua kymmenta ihmistä jossain ”Big Brother” talossa ku siella syödään, juodaan ja ... pelataan pelejä ;-)

Viimein Glory saapui anteeksi pyynnellen, ku oli myöhässä pari minuuttia sovitusta. No, määräsin sille rangaistukseksi 20 punnerrusta niinku meillä leikkisästi aina on tapana, jos se tekee jotain yhtä tyhmää... ;-) No ei sentään, sanottiin että eläpä turhaa hättäile, kylla tästä katastrofista toivutaan. Siitä sitten lähdettiin porukassa lampsiin kunnon Intialaiseen lähiöön. Tunnelmaa siellä kyllä piisas ku tarvottiin ihmisten, koirien, kanojen, vuohien, sikojen ja pas... roskien keskella kohti naisen kotitaloa. (edelleen siis oltiin kaupungissa) Kätevästi oli myös pieni kaatopaikka melkein heidän kotinsa vieressä, vain lehmien lypsypaikka oli siinä välissä!

Itse talo oli semmoinen oranssin ruskeaksi maalattu kivinen talo, jossa on kaksi kerrosta. Yllättävän siisti oli kyllä ulkopinnoiltaan ja huokui ihan positiivista tunnelmaa.
Talossa asuu kolme perhetta, joista yksi on ”isännöitsijan” perhe. Siivoojamme asunto oli n. 4-5 neliömetriä ja siinä asuu hänen lisaksi vanhemmat ja hänen tyttö. Joten ihan mallikkaasti tilaa niinki pienelle perheelle... Perheen usko ei jää epäselväksi ja Jeesusten kuvien määrä suhteuttuna asunnon pinta-alaan saattaa Suomen himo uskovaiset häpeaan(melkein tuli pakana olo...melkein). Suomessa pitäisi olla esim 100 nelion talossa reilut 200 jumalan pojan otosta, että pääsis edes lähelle sitä määrää...

Veikattiin, että perhe käytti viikon talousrahat meidän kestitsemiseen ja onneksi vietiinkin tuliaisia varmasti heidän mittapuussa riittävästi . Tarjolla oli vihanneksilla höystettyä riisiä, kananpaloja ”lievästi maustettuna” sekä banaania ja jäätelöa. Olen pitänyt itseäni tulisen ruoan ystävänä ja luulin käyttäväni muka keskivertoa enempi chiliä. Mutta väärin meni, tuo miedosti maustettu kana sai vedet valuun silmistä ja ekaa kertaa oikeasti tulinen ruoka poltti kurkkua... Kuulemma chiliä oli laitettu vain lusikallinen. Kysyinkin Glorylta kastikekauha kädessä, että onko se tämmönen lusikka millä annostelit chilin. Ruoka oli kyllä maittavaa, kuhan riisi-kastike suhde pysyi sopivana, eli riisiä kipollinen ja kastiketta lusikallinen...

Kaikin puolin jäi miellyttävä maku kokemuksesta, eikä meitä ihmettelemään tullut koko naapurusto niinku pelkäsin. (tosin poitsua Glory kävi esittelemässä kaikille naapureille) Eipähän olis alkuaikoina tätä keikkaa tullut tehtyä mutta nyt on niin vähän (kts. laskuri sivun oikeassa ylälaidaidassa) että uskaltaa ottaa vähän riskejäkin...

Ihan tarinan ulkopuolelta liittyen tuohon päivien vähyyteen. Olen muutaman kerran miettiny, että olenkohan raskaana ku alkaa olla noita mielihaluja esim eilen alkoi aivan suunnattomasti haluttaan jogurttirusinoita... Tai sitten tuore Haribon reilun kilon karkkituusi... Mikseipä joku jättihampurilainenkin menis... Noh, enköhän kuitenkin jätä raskaustestin ostamatta...

Saapa nähä loppuuko tarinan juuri loppuaikana, ku ei enää pitäis olla mitään isompaa ennen Suomeen tuloa. Toivottavasti kuitenkin jotain mielenkiintoista vielä tapahtuisi että ei tule vieroitusoireita uskolliselle lukijakunnalleni. Eli siis mitä nöyrimmät kiitokset niille kahdelle Niuvanniemen avopotilaalle, jotka avoimesti myöntävät sortuneensa ”uransa” aallonpohjassa tätä vilkaisseensa...