2.9

Syntymäpäivääni ei hirveästi juhlittu, kun oli etten sanoisi hiukan "epäjuhlalliset" fiilikset. Guesthouseen enempiä tämän jälkeen puuttumatta sanoisin että ei ole lapsiperheen paikka.
Viime yö meni miettiessä että mihin sitä on perheensä tuonut. Kultturishokki sana sai nyt ns. kasvot kun oikeasti tuntui silta että täältä on päästävä pois. (nämä fiilikset tulevat toistumaan...)

Ekan Intiapäivän tavoitteena oli saada pojalle rattaat ja tämä onnistui kaiman suosiollisella avustuksella. Tänään meille pidettiin myös ekat epäviralliset "Miten olla tyly Intialaiselle"-kurssi. Eli ei kannata olettaa että meille oltaisiin hyvää hyvyyttä kohteliaita vaan suurinosa on sitä että meitä pidetään rikkaina. (Mikä ei todellakaan pidä paikkaansa ja on tullut yhä selvemmäksi kun paikallinen todellinen hintataso on selvinnyt)

Illalla käytiin syömässä ekaa kertaa "Spice Garden" nimisessä ravintolassa. 7 aikuista ja meidan pikkuveijari ja hinta oli koko porukalta max 50 euroa. Hintaan sisältyi arviolta 10 inkkaripalvelijaa ja heidän "heimopäällikkö" joka juoksitti poikia sinne missä lautanen oli tyhjenemässä yms. Jälkiruoka oli illan pelastaja kun kun pojan paha mieli saatiin kuriin pienillä nonparellin näkoisillä makiaisilla.
(joita tuo yllämainittu johtaja kiikutti pienen purkillisen lähtiessämme) Eli tällä reissulla saatiin ekat positiiviset kokemukset, kyllä tämä ehkä tästä vielä iloksi muuttuu :)