Rahankylvöä Intiassa

Ekaa päivää lomien jälkeen töissä ja pihalla kuin lintulauta... Ihan lomafiiliksissa vielä ja rehellisesti julkisesti sanottuna työnteko nappais enemmän kuin ehkä kellään työnteon historiassa koskaan... Mietin ilmeisesti jotain sen suuntaista etta katsoisko vaikka 10 h putkeen salkkareita(ehkä tuskallisin juttu mita nopeesti tulee mieleen) ennemmin kuin tekis loppupäivän töitä, koska ajatukseni pääsivät niin harhailemaan että sattui seuraavanlainen "kommellus".

Olin hopussa menossa syömään ja mukanani oli kirjekuoressa muutama tonni paikallista valuuttaa. Oli nimittäin hiukan likviditeetti vajetta tuolla käteisrintamalla ja piti lähettaa kuskin mukana sitä hellulle kämpille. Touhotin sitten, niinku mulla on kuulemma joskus tapana, äkkia vessan kautta kohti ruokalaa. Huomasin alakerrassa että jotain puuttuu, eli juurikin se kirjekuori rahoineen jäi vessaan. Ei kun rip rap vauhtia hissilla takas vain huomatakseni että oli kuori hävinnyt. Euroissa summa ei ollut mikään huimaava, mutta harmitti silti jos joku sen jo kerkes nyysiä.

Aloin katseleen ympärilta jotain siivooja yms ja kysyinkin ekalta vastaantulevalta mistä vois tollaisen "löytötavaran noutaa". Ukko haukkoi henkea ku kala kuivalla maalla eikä osannut sanoa yhtään mitään. Onneksi vieresta sattui kaveleen ohi kaveri joka oli juuri kiikuttanut kuoren alakerran turvamiehille... miten sattuikaan sopivasti. Noh, siitä sitten kertoon turvaukoille etta mulla hukkui kuori vessaan jossa oli x määrä valuuttaa ja erittelin vielä minkälaisina seteleina summa oli kuoressa. Lisäsin vielä minkä kerroksen tiettyyn vessaan sen hukkasin ja sen että kuoressa oli päällä minun täydellinen nimi kaikkine yhteystietoineen.

Siitäpä alkoikin sitten paperi ja puhelumaratoni minkä päätteksi loysin itseni kävelemassa pihalla vartijan kanssa tuntemattomaan päämäärään... Voikohan rahan hukkaamisesta saada Intiassa isonkin tuomion? :)

Matka päättyi yhteen vartijoiden koppiin joka ilmeisesti oli joku "päävartijan" yms toimisto. Päättelin sen siitä kun tämä meidän aulassa niin tiukan näkoinen sälli muuttui hiirulaiseksi joka pälyili pelokkaana näkyiskö kopissa ketään. Eihän siellä, yllätys sinänsä, ketään ollut. Niinpä soiteltiin taas jonnekin ja kovasti 'sir' sanoja ja nyökkayksia tyhjille seinille tuli puhelun aikana. Kuulemma puolen tunnin päästä joku tulee sitten mulle luovuttaan rahat. Niinpä jätin jannun täriseen koppiin ja lähdin itse syömään.

Reilun parinkymmenen minuutin päästä palasin ja siellä pääjehu olikin jo epä-Intialaisesti etuajassa paikalla. Niinpä sitten jatkettiin rahojen luovutus seremoniaa merkkaamalla johonkin isoon ja paksuun mustaan kirjaan: mitä oli tapahtunut, missä, kuka löysi ja mitä ja milloin ja tietenkin mun piti itse kirjoittaa kaikki tietoni ja luvata pyhästi vastata kaverille maililla että olin hukannut ko. summan rahaa ja vastaanottanut kaiken häneltä tuona herran päivänä.

Ehkäpä jotain tästäkin oppi... not... huomenna uusin kujein kohti seuraavaa Intian kommellusta.

UGH, intiaani-insinööri on puhunut!