Mysore mielessain

Ensimmäisten vieraiden tänne rantauduttua (hyvä mummo :) oli aika järjestää jotain tavanomaisesta poikkeavaa ja ehkäpä hieman mukavaakin. Sita mukavaosastoa on sen verta hintsusti Bangaloressa että vaati lähtea reilun 120 km päähän kaupungista, eli Mysore nimiseen pienempaan kaupunkiin.

Matka alkoi rentouttavalla ajelulla Bangaloren läpi, koska asumme vastakkaisella puolella kaupunkia mistä Mysoren tie lähtee. Nopsasti (1,5h) hurautimme koko kaupungin läpi ja sitten saattoi matka alkaakin pitkin nelikaistaista Mysoren valtatietä. 4 aikuista ja poika kuskin lisäksi meidän tilaihme Tata:ssa. Ilmastoinnin kanssa lämmöt pysyivät kohtuu siedettävinä, mutta hanuri osastoa se ei auttanut joten pientä puutumista oli havaittavissa perille päästyämme.

Olimme varanneet huoneet Ramanashree nimisestä hotellista ja kaikinpuolin näytti olevan yllättävän siisti ja työntekijät mukavan oloisia... jotain täytyy olla pielessä, ei tämä näin hyvin voi mennä... Sisäänkirjauduttuamme olikin lähes samantien tarkoitus lähteä tutustuun kaupungin suurimpaan kuuluisuuteen eli Mysoren palatsiin joka on valaistu lähes 100 000 lampulla.

Perille päästiin ja meitä olikin vastassa muutama tuhat inkkarituristia ja kymmenittäin kaupustelijoita, jotka toki valkonaaman nähdessään menivät ihan sekaisin. Kaupustelijoiden kirjo oli sekava, oli setiä jotka myivat huiluja, käsin kaiverrettuja korurasioita ja sitten myös pikkupoikia jotka myivät ilmapalloja, jotain magneettileluja ja sen semmoista. Yhteinen nimittäjä kaikille oli ärsyttavyys... Ei hetken rauhaa koko reilun kolmen tunnin aikana. Siihen kun lisää sen että tässä paikassa me olimme ilmeisesti lähes yhta iso nähtävyys kuin itse palatsi, niin lukija voikin arvata kuinka ohimolohkossa alkoi paine kasvaa. Koko ajan oli joku ottamassa meistä kuvia joko röyhkeästi kyselemättä tai sitten kysymällä saako tulla meidän kanssa kuvaan. Lisäksi toki nuorta herraa kävi jokainen jolla oli hame(eli lähes kaikki...), puristelemassa poskesta ja taputtelemassa milloin mihinkin. Loppuvaiheessa alkoivat kommentit alkuasukkaille olla jo kohtuu tylyja ja varmaan moni pahoitti mielensa, mutta ei enää jaksanut olla kohtelias...

Olimme ensimmäisä kertaa palatsin alueella ennen pimeää joten nähtiin palatsi kunnolla auringon valossakin ennen illan valoshowta. Yllättäen hieman ennenkuin aurinko kerkesi painua horisonttiin alkoivat vartijat vihellella pilleihin ja he ajoivat kylmasti koko ihmismassan pois alueelta. "Siis mitä helv..." ajattelimme, oliko tämä nyt tässä. Hieman porukassa pohdittuamme tuli meidän kuski sattumalta paikalle ja selvisi että on tapana ennen valojen sytyttamistä että palatsialue tyhjennetään ja päästetaan takaisin rajatulle alueelle kun valoja aletaan sytyttämään. Tämä ku ois tietty oltais tultu vasta siina vaiheessa, mutta nähtiinpäs oikeassa valossakin nyt tuo palatsi.

Ajattelimme kuluttaa aikaa palatsin ohessa olevalla pienella markkinapaikalla, mutta se oli jonkin sortin virhe kun taas tuo valkoinen naama aiheutti melkoisen hälinän inkkarimyyjien keskuudessa. Ei hetken rauhaa että olisi itse rauhassa saanut katsella mitä oli tarjolla. Eikä auttanut edes tylysti sanoa, ettei kiinnosta ja lähde käveleen siitä. Sitkeästi muutamat myyjät roikkuivat melkein koko kierroksen meidän perässä pikkuhiljaa hintaa tiputtaen. Ainoa keino millä noista pääsi eroon oli sanoa todella tylysti että sinä otat minua niin paljon pattiin tuolla touhullas että en osta sulta mitään. (toki äänen sävy ja ilmeet olivat jo tassa vaiheessa sellaiset että ehkä jo sekin ne ajoi pois)
Ehkä opetukseksi tai kiitokseksi palattiin ensimmäiselle kojulle jossa kaveri oli vain kerran ehdottanut meille oman laatikkonsa ostoa. Kerrottiin sille että se ansaitsi sillä muutaman artikkelin myynnin meille, koska oli älynnyt jättää meidät rauhaan. Pienen tinkauksen jälkeen ostettiin n. 7 eurolla kaksi reilun maitopurkin kokoista käsin kaiverrettua korurasiaa ja pieni pehmotiikeri. Vielä tämänkin jälkeen muutama tyhmän sitkeä ukko laahusti perässä tehden kokoajan parempia tarjouksia, mutta yllätten jäivät nuolemaan näppejään...

Pienen odottelun jalkeen portit aukaistiin jälleen ja päästiin palatsin alueelle takaisin. Valoja oltiin pikkuhiljaa sytyttelemässä mutta kohtuu pimeänä oli viela koko mökki. Muutaman sytytys/sammutus vaiheen jälkeen päätti joku päävaloinsinööri nykäista kahvasta ja kaikki 97000 lamppua syttyivät samanaikaisesti. Täytyy sanoa että vaikken ole mikaan kummempi kulttuurin ystävä, ni tätä kulttuuria jopa minäkin ymmärsin. Oli aika vaikuttavan näköistä. (loytyy muuten Googlettamalla: 'mysore palace')

Palatsista päästyämme palattiin suoraan hotelliin ja päätettiin että tältä päivältä riitti. Sen verran vielä pitää mainostaa hotellin huonepalvelua että tosi hyvän iltapalan sai tilattua, eikä maksanut paljoa. Kahdelle Nan-leipää, ranskalaiset,kana leivät munalla ja tuoremehut n. jotain 7 euroa... Oli oikeastaan luksusta laittaa nukkumaan kerrankin todella aikaisin (ennen kymmentä siis) ja kaiken lisäksi oli tosi rauhallista ja hiljaista...

Illalla/yöllä sitten kaikki muuttui. Ilmeisesti koko kerroksen käytavästä tehtiin yhteinen bailumesta kun sen verran kova meteli siellä oli. Ainakin inkkareilla oli huoneidensa ovet auki käytävään. Ja lapset toki aiheuttivat isoimman metelin, jatkuvaa kirkumista ja huutoa jonnekin yö kahden tienoille ja sitten aamuseiskalta alkoi ensimmäiset heräileen ja huuteleen uudestaan. Että otti pattiin, olisi pitänyt käydä avautuun yöllä asiasta mutta ilmeisesti oli sen verta väsynyt ettei kyennyt nouseen sita vertaa...

Nooh, tuostakin selvittiin ja itseasiassa aamiaisen jälkeen oli jopa hyvä fiiliskin jälleen. Nimittäin aamupala oli jotain mitä Intiassa ei olisi uskonut, löytyi jopa nakkeja ja muroja yms länsimaisen oloista... Eli todellakin voi tätä hotellia suositella länkkareille, veikkaan etta tämän parempaa ei Intiasta loydy... (lukuunottamatta toki 5 tähden hotskuja, meilla tais olla 3 tähteä...)

Tämän päivän agendana oli lähella olevan kukkulan päällä käynti seka Intian suurimmassa ja hienoimmassa eläinpuistossa vierailu. Kukkulan laella oli temppeli johon parituhatta inkkaria jonotti ihmeellisen hyväntuulisen oloisena. Itsellä meinas alkaa suupielet painuun alaspain jo pelkästa heidän seuraamisesta, miten kukaan jaksaa jonottaa tuntitolkulla helteessa että nakee jonku pienen temppelin... Noh, me nähtiin se ulkoa ja pienen kierroksen jalkeen päätettiin palata takas alamaihin... Melkoinen turistirysä se kukkula oli eikä kovin monesta paikkaa pystynyt edes maisemia katsella. Parhaat kuvat sai tienvarresta ylos- ja alaspäin mennessä.

Eläinpuistoon mennessämme pysähdyimme varmaan yhden Intian kalleimman hotellin eteen ottamaan kuvia. Palatsi oli ollut jonku viimeisen Maharadzan palatsi ennenkuin hallinto sen otti huostaansa ja nykyään se olikin hotellina. Hotskun edessä oli mukavan oloinen ukko joka soitteili pientä kookoskitaraa ja sai jutuillaan ja taikatempuillaan huijattua meidät ostamaan kitaransa (maksoi n. 1,5 euroa :) Hänen mukaan v. -98 oli Steaven Seagal (hiiirvean iso mies kuulemma) yöpynyt siellä ja katsellut hänen taikojaan...

Puistoon päästiin valkoisen kivuttomasti kun liput saatuamme meidät ohjattiin jonojen ohi suoraan portille. Joskus on mukavakin olla valkoinen. Puistossa oli kirahveja, tiikereita, Intian-/Afrikan norsuja, virtahepoja, kaikenlaisia apinoita ja lintuja jne... Johtuen hirveästä helteestä jouduttiin aika pikaisesti käymään lapi koko puisto, joten hiukan vaillinaiseksi meillä kokemus jäi. Ja täälläkin nuo prkleet eivät antaneet hetken rauhaa. Väsynyt nuoriherra yritti nukahtaa useaan otteeseen mutta juuri kriittisellä hetkellä joku roikkui poskessa kiinni ja niin karisi aina unet silmistä. Viimeisille "yrittäjille" tuli oltu varmaan jo niin tyly että pahoittivat mielensä, mutta ei voi mitään, ei enää jaksanut hymyillä ja olla yhtenä "eläimenä" muitten joukossa...

Kotimatka menikin sitten enempi torkkuessa ja muutenkin nopeemmin ku kysäisin ennen lähtöä kuskilta että keretäänko reilussa kolmessa tunnissa takas. Kuski lupas että keretään viideksi kotiin. Lupaus piti ja oltiin 2 min vaille viisi kotona eli n. tunnin kuski sai nipistettyä kun painoi kaasua. Reissu oli kohtuu hyvä kaiken kaikkiaan ja Mysorea voi suositella ihan kaikille. (tosin lapsiperheen kannattaa liimata vaunuihin lapun että "Ei koskettelua eikä kuvaamista!" )