Tiedossa oli vasta-avattu pulju n. 10 min ajomatkan päässä sinnepä sitten suunnattiin porukalla lauantai aamupäivän ratoksi.
Yllättävää kyllä paikka näytti ihan siedettävältä ja meidät otettiin ihan hyvin vastaan.(tais tuo naaman väri=rahaa taskussa, vaikuttaa kohteluun) Kuitattiin asiakkaan tiedot ja muutaman minuutin odottelun jälkeen (Rovaniemen "arvauskeskus" otappa oppia!) päästiin tutkinta huoneeseen mihin tohtori tulikin sitten lähes samantien. Ilmeisesti tilanne oli jo aika akuutiksi päässyt, kun lähes samantien tohtori passitti meidät toiseen kerrokseen, että saadaan potilaalle tiputus heti käyntiin.
Melkoinen hyörinä alkoi meidän ympärillä kun loppupäivän aikana varmaan 10 eri hoitajaa ja puolen kymmentä lääkäriä kävi meihin tutustumassa (toki muistivat pitää potilaan ykkös kiinnostuksen kohteena, mutta saipa tuo poikakin taas oman osansa :) Kovasti tutkimuksia otettiin ja lääkkeitä sekä eri liuoksia upotettiin potilasraukan kehoon, sanoisinko sopivasti. Mutta eipä hätiä mitiä alkuillasta oli jo selvää että oksennustauti oli jo hoidettu, jäljellä oli vain tuo vatsaosasto.
Niinkuin lukija jo varmaan arvasikin oli edessä yö sairaalassa. Tosin vain helluni vietti sen siellä koska tuumailtiin että ei ehkä ole paras paikka lapselle viettää yötä (tarjosivat nimittäin koko perheelle tuota huonetta) Huone oli muuten ihan asiallisen oloinen ja kuulemma heidän "deluxe sviitti"... Eli löytyi ilmastointi, TV ja jääkaappikin. Hintakin oli sen mukainen ja kovasti kyselivät että juuriko itse maksat että ei tosiaan ole vakuutusta. Tokihan meillä sellainen on mutta kuitilla saadaan sit jälkikäteen noi takaisin.
Seuraavana päivänä alkoi olla jo kotialähtö mielessä. Tohtorit lupailivat aamulla että toki onnistuu kunhan vaan ruoka pysyy sisällä. Ilmeisesti sen verta pelotti herroilla päästää valkoinen nainen niin äkkiä toipilaana pois, että keksivät pettämättömän suunnitelman.
Minun piti valmistaa koton ruokaa ja tuoda se sitten sairaalaan. Ilmeisesti ajattelivat että jos tuon äijän kokkaamat pöperöt pysyy sisässä ni silloin pysyy mikä vain... ja oikeessahan ne olivat, kyllähän mulla tuo kokinpeukalo on aika tasan keskellä karvaista kämmentä :)
Noh kokeilusta selvittiin hengissä ja ruoka pysyi kuin pysyikin sisällä. Niinpä seuraavaksi olikin tiedossa kotiutus ihan pian... puolen päivän jälkeen sanottiin että muutaman tunnin päästä. Kolmen maissa kerrottiin että ihan kohta ja parin uudelleen kysymisen jälkeen myönsivät että menee n. viiteen kun tohtori tulee... Puoli kuudelta kävin nätisti sanomassa että missähän se tohtori viipyy ja kuulemma kestää puoli kahdeksaan. (koko aika oltiin odotettu porukalla vain pois pääsyä, eli enää ei oltu annettu edes mitään tippaa tai lääkkeitä)
Hetken mietinnän jälkeen kävin ilmoittaan että voitte tuoda laskun me häivytään ja kas kummaa tohtori onkin tulossa "Only there in five minutes..." Itseasiassa ukko ilmestyi 5 minuutissa ja parin minuutin jälkeen lupas meidän poistua...
Vino pino lääkkeitä saatiin mukaan ja papereita myos. Kuulemma myöhemmin voin käydä hakemassa jotain virallisia kotiutuspapruja... Yksi lääkekin uupui ja se pitäis kuulemma hakea itse.
Toi lääke olikin sitten hauska homma, sunnuntaina käytiin lähdön jälkeen kolmessa apteekissa, työkaveri kävi firman apteekissa ja meidän kuski kuulemma 6 eri apteekissa ja mistään ei ko. tuotetta ollut saatavilla. Päätinkin käydä maanantaina sitten paperien haun lomassa kysymässä oisko jotain vastaavaa tuotetta saatavilla.
Sunnuntaina hommasin itse itselleni toisenkin syyn käydä sairaalassa. Nimittäin kävin uimassa meidän altaalla ja yhden vedon päätteeksi läimäisin käteni altaan reunalle. Ilmeisesti minä olen hunaja mehiläisten vihollinen numero yksi, kun altaan reunalla yksi sellainen väijyi minua ja pisti nimettomän nivelien väliin. (ja reilu viikko sitten yksi tuikkas minua selkään...) Vielä yksi huomio, meidän kuski kertoi ettei hänen koko elämän aikana ole yhtään pistosta tullut, olin siis melkonen "Orm-onnekas"..
Noh sormi turpos su-ma välisenä yönä yhtään liioittelematta vähintään kaksinkertaiseksi :) ... nooh, oli se ainakin iso ja jomotti niin maan pertanasti...
Siispä sitten maanantaina lekurille itkemään kovaa kohtaloani. Sairaalassa törmasin heti tuttuun hoitajaan joka sanoi että he valmistelee hellun paperit sillä aikaa kun sormeani tutkitaan. (arvatkaapa tässä vaiheessa oliko ne valmiina tutkimuksieni jälkeen...?) Lääkäri määräsi mulle antibiootti kuurin ja jotain muitakin lääkkeitä. Hieman päätin alkaa itse lääkäriksi ja menin pöljyyksissäni kyseenalaistaan herran diagnoosin... tyhmä poika... Kuulemma sellaisessa paikassa voi kehittää pahan tulehduksen kun ei pääse kudokset kunnolla paisuun ja ehkäpä jopa tulee kuolio... joopa joo... tai no ehkä se hiukan näytti jopa tummalta, otin siis varmuuden vuoksi kiltisti lääkkeet ja kiittelin häntä sormeni pelastamisesta.
Seuraavaksi lähdinkin hakeen papereita ala-aulan respasta. Paperit eivät olleet siellä vaan kuulemma 3 kerroksessa. 3 kerroksessa ei papereista ollut hajuakaan, vaan pyysivät odottomaan sen aikaa että ne haetaan 2 kerroksesta (menee 5 minuuttia) Puolen tunnin jälkeen ja parin kysymisen myös, mulle kerrottiin että paperit on tulossa kellarista! Tässä vaiheessa sanoin että nyt roudaatte ne paprut alakerran aulaan sillä aikaa kun käyn antamassa meidän nuorelle herralle juomista autossa. (nimittäin oli todella kuuma niissä sairaalan odotustiloissa, varsinkin kun vielä piti poika sylissä juosta kerroksista toisiin...
Hetken päästä palattiin poika vähemmän janoisena ja minä hiukka enempi ärtyneenä takaisin aulaan... yllättäen ei paprut olleet vieläkään siellä ja jouduin jälleen kysäseen millä vuosisadalla ne ovat tulossa ja kuinka monta kellarikerrosta teillä on kun menee yli tunti yksien paperien haussa...
Onneksi aulassa oli akvaario jotta toisella pojista oli hetkeksi jotain mitä tuijotella (ja samaan aikaan nuori herra viiletti käytävillä :) Noh, kuitenkin loppujen lopuksi reilun tunnin odottelun jälkeen saatiin paperit ja päästiin lähteen. Nyt onneksi alkaa olla tuo tauti voitettu ja toivottavasti lopullisesti...
Loppukirjoitus: Niinkuin varmaan fiksuimmat lukijat muistivat jäi multa kertomatta sen lääkkeen kohtalo jota ei löydetty lähes kymmenestä eri apteekista. Se oli turha lääke jota ei olisi edes tarvittu... arvatenkin... liekö sitä edes oikeasti olemassa, mutta saatiinpahan porukkaan liikettä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti