Agrea ja oikeuksia

Täällä Intiassa törmää aika usein tilanteeseen että puhuttaessa elämästä, tai mistä tahansa asiasta missä voisi olla vaihtoehtoina työ tai joku muu elämän osa-alue, valitsevat he työn. Olen miettinyt miksi he puhuvat vain työstä niinku se olis maailman tärkein asia (miehet eri toten) eikö heillä juuri ole muuta elämää... Valitettavasti ei ole. Selvisi kun haastattelin yhtä ulkomaalaista kouluttajaa että Intiassa on tapa jossa perheen tytöt naitetaan ensin ja vasta sitten miehet ovat vuorossa. Ja samalla perheen miespuoliset lapset ovat vastuussa rahallisesti näistä naimahommista. Siihen kun lisätään etta normaalisti mies lähettää vanhemmilleen n. 60% palkastaan ja aika usein muutenkin hoitaa vanhempiaan, alkaakin mun henkis-matemaattinen yhtälö olla kohtuu valmis. Miesten sosiaalinen elämä on ns. "On-hold" eli periaatteessa lyöty parkkiin jopa 40 vuotiaaksi asti... Esimerkiksi yksi kaveri oli reilut 40, hänella oli kolme siskoa ja sairaat vanhemmat joita hän hoisi ennen ja jälkeen työpäivän... Hiukan oli kuulemma pojalla agrea ja turhaantumista elämäänsä... Onko tuo nyt kumma, että he jutskaavat sulle vain työhommia kun elämässä ei ole ollut oikeasti vielä yhtään muuta, tai että miehet ovat aggressiivisia ja itsemurha yms luvut ovat korkeat... Muitakin rajoituksia on, varsinkin täällä Intian "kehittyneimmassä" "puutarha" kaupungissa... Esim muuan viikko sitten kaupungin viskaalit päättivat etta Rock yms kiivas musiikki on pahasta ja kielsivät kaikista ravintoloista tuon paholaisen tuotteen... Eikä homma jäänyt siihen, hetki myöhemmin pääsi heillä seuraava aivopieru ja päättivat suuressa viisaudessaan kieltää tanssimisen ravintoloissa. Eli nuo aiemmin puhutut raasut joilla ainoa ajoittainen ilo oli käydä viikonloppuna (Bangalorelaisten ainoa hetki jolloin on aikaa itselle, me mukaanluettuna) juhlimassa, eivät saa sitäkään pientä elämän helpotusta enää... Toisaalta seuraava esimerkki hiukan selventää miksi ihmiset vaan suostuvat tekemaan hommia orjapalkalla ja hirveillä työajoilla yms. Yhdessä koulutuksessa puhuttiin ihmisten perusoikeuksista esim minulla on oikeus sanoa ei, minulla on oikeus tulla kohdelluksi kunnioituksella, minulla on oikeus että mielipiteitäni kuunnellaan jne.

Yksi nainen järjesti tiukan kinan kouluttajien välillä siitä että hänella ei oikeasti ole oikeutta tulla kunnioitetuksi ennenkuin hän todistaa ansainneensa sen ja lähes samaan hengen vetoon hän väitti kiven kovaan että häntä ei tarvi kuunnella jos hänen asiansa ei kosketa kuulijaa... (ja kaiken huipuksi aika useat kuuntelijoista yhtyivät hänen kommentteihinsa...!?
Meillä länsimaissa on totuttu että kaikilla on oikeus tulla kohdelluksi kunnioituksella kunnes todistaa ettei olekaan ansainnut sitä ja meillä on kuulijan asia päättää kuunneltuaan että mitä tekee kertomallasi tiedolla mutta vähintään kuuntelee mitä asiaa sulla on.

Täällä törmaa jatkuvasti ihmisiin joilla on hirveä työkokemus ja tietoa vaikka kuinka monesta työhön liittyvästä asiasta mutta normaalielämän kokemukset ovat 10 vuotiaan tasolla. Esim yksi kaveri kertoi kuinka hänella oli iso ongelma ja koulutuksessa yritettiin keksiä porukalla hänelle ratkaisuja tähän ongelmaan (hän oli ollut 2 viikkoa ilman projektia ja VAIN kouluttanut itseään) Harvoin olen nähnyt ketään niin paineessa ja epävarmana yleisön edessa, mutta kun jälkeenpäin kouluttaja kysyi hänelta: “Miltä sinusta tuntui?”, hän sanoi ettei hänella ollut vaikea olla siellä ja hän tunsi itsensa varmaksi ja pystyi helposti kertomaan asioista... Toki on mahdollista että hän ei kehdannut tunnustaa pelanneensä eli pelkäsi enemmän menettävänsä kasvonsa olemalla heikko. Silti tilanteen todellisuuden huomasivat ihan kaikki, joten olisi ollut ihan sama sanoa että jännitti niin että meinas virtsanpidatys kyky herpaantua... ni mie ainakin olisin tehnyt ;) Eli ensinnäkin hänelle 2 viikon (palkallinen) koulutus tauko oli ilmeisen selvästi yksi kauheimmista hänelle tapahtuneista asioista elämässä ja toiseksi hänella ei ollut kokemusta siitä että ihmiset kyllä huomaavat tiettyjä asioita ja silloin on ihan sama olla valehtelematta siitä.

Kokemuksien puute aiheuttaa myös sen että täällä ihmisten keskimääräinen kyky nähdä tekojensa seuraamukset tai yleensäkin miettiä tulevaisuutta tuntuu olevan aika heikko. Varsinkin alemmissa sosiaaliluokissa tämä tulee tosi selvästi esille. Esim auton kuljettajat harvoin omaavat minkäänlaista ennakoivaa ajotapaa vaikka olisivat ajaneet jo yli 10 vuotta ammatikseen... Eli kiihdytellaan ja jarrutellaan ihan päättömästi vaikka selkeästi olis ollut nähtävillä että hiukka passaillen olisi päässyt tilanteesta ohi ilman mitään jarrutuksia... Suomessakin tätä idiotismin muotoa ilmenee, muttei ihan niin isossa mittakaavassa :)
Ni ja toki nuo seinillä kaverin käsien varassa roikkuvat maalarit ovat oiva esimerkki tästä.

Tokihan ylläolevia ei voi yleistää kaikkiin esim ulkomailla olevat ovat juuri se "hyväosainen" porukka joilla on ollut elämässä muutakin yleensä kuin työ... ehkä...

Tämmoistä hiukan sofistikoituneempaa tietoa tällä kertaa (eikä välttämättä niin hauskaa juttua) mutta saavatpahan tuhannet tätä blogia lukevat älykötkin jotain vastinetta rahoilleen ;)