Nyt on sitten viimeistä kertaa käyty pois Intiasta eli Malediivien reissu "lusittiin" pääsiäisen ympärillä. Enää on jäljellä siis se kaikkein paras lento Intiassa eli kotiinpaluulento... harmillista, perin harmillista ;-)
Matka alkoi "lupaavasti" parin tunnin myöhästymisellä. Oli pelkona, että ei kerettäis jatkolennolle Malelta Alidhoon saarelle, mistä oli sitten vielä Speedboat kyyti Cinnamon Islandin saarelle, missä meidän lomakohde sijaitsee. Vihdoin matkaan päästyämme Indian Airin koneella oli sitten vuorossa minun lentohistorian hirvein nousu. Allekirjoittanut nimittäin kärsii hieman lentope... jännityksestä ;) Vaikka noita lentoja taitaa elämän aikana olla jo kohta lähemmäs 50, niin ei millään meinaa tottua tähän maailman turvallisimpaan matkustusmuotoon... Nämä paikalliskoneiden kuskit (joiden lupakirjat haluaisin kyllä nähdä) ovat melkoisia "vaaputtajia", eikä nämä lentäjä-ässät vaivaudu infoaan kyyditettäviään turbulensseista yms...
Kaikesta huolimatta saavuimme perille hengissä, mistä pari kiitosta hullujen ja humalaisten jumalille (minun tapauksessa tuo ensimmäinen) Malella paikallinen matkatoimisto viivästytti jatkolentoa ja hoiti meidät melkein kirjaimellisesti "kädestä pitäen" koneeseen. Ja olivat pojat semmosia "suklaasilmiä", että porukan naispuoliset sitä taisivat melkein toivoakin :)
Jatkokyytit pienkoneella ja Speedboatilla menivät mallikkaasti eikä tarvinnut enää "jännittää". Speedboatilla kyyti oli merenkäynnistä johtuen tosi pomppuista, mutta ainakin meidän gerbiiliä se tuntui kovasti naurattavan. (muutamat aikuiset eivät nauttineet ihan niin paljoa)
Tokihan minun piti sairastua matkan aikana ja ensimmäiset pari päivää menivät pikku kuumeessa ja ykää pidätellen. Siitä selvittyäni oli meidän perheen kauniimman puoliskon vuoro ottaa “tautivastuu” joten n. päivän verran oli meidän perheessä terve meininki ;)
Meidän saari oli paratiisi monessa mielessä ja Intiasta tulleena siitä nautti vielä monta kertaa enemmän. Kaikki hommat hoituivat mallikkaasti ja ihmiset olivat ystävällisiä (tosin hieman paistoi läpi että asiakkiasta iso osa oli ollut hieman varakkaampaa ja käyttäytyneet muka sen mukaisesti)
Thaimaalta ostetut snorkkelit olivat käytössä melkein joka päivä ja mökeissä oli myos pelastusliivit jotta snorklaus oli helpompaa. Meri oli täynnä mitä uskomattomamman värisiä ja näköisiä kaloja, sekä merisiilejä/merimakkaroita yms… Onneksi ei vastaan tullut haita, joita vasta Intiaan saavuttuamme huomasimme siella olevan.
Ruoka/palvelu ja kaikki saarella oleva häkellyttävän hienosti tehtyä ja järjestettyä, eikä missään vaiheessa tuntunut olevan tungosta vaikka pienellä saarella oli yli 100 mökkiä. (osa meren päälla ja osa rannalla, niinku meidän “matala majamme”) Tosin kaiken luksuksen vastapainona oli sitten hintapolitiikka. Mitään ei saanut alle 2 dollarilla, ei edes 0,5 litran vesipulloa. Mutta eihän ne hinnat meitä rikkaita hetkauta, ku rahaa tulee koko ajan ovista ja ikkunoista niin ettei millään kerkeä tuhlaamaan ;-)
Järjestetyistä matkoista osallistuimme vain Delfiini retkelle. Kahden tunnin ajelu isolla katetulla puuveneellä lähisaarten tuntumassa missä delfiinit kuulemma viihtyvät parhaiten. Usko oli jo koetuksella, kun reilun tunnin jälkeen ei oltu nähty delfiinejä. Lukuunottamatta minun kahta havaintoa: näin kaksi selvää hyppyä, mutta niitä pidettiin hiukan epäuskottavina… Saattoi ne olla Marliineja tai Miekkakaloja, mutta ihan varmasti näin jotain isoa ilmassa… tosi juttu…
Reissu pelastui jo kahdella riutan tuntumassa kalastelevalla yksilöllä, mutta huipennukseksi löydettiin vielä reilun kymmenen delfiinin parvi. Kovasti ne liikkuivat ympäriinsä ja parhaimmillaan oli melkein kymmenen selkää nähtävillä yhtaikaa. Valitettavasti odotukset eivät siinä mielessä täyttyneet, että yhtään hyppyä ei nähty eivätkä ne myöskään käyneet veneen vierellä. (varmaan joku hullu Suomalainen hauentappaja yrittänyt niitä virvelöidä… (mulla on virveli Suomessa ;)
Ruoasta sen verta, että terveet meistä kävivät aamiaisilla ja illallisilla. Kaikki ateriat olivat bufee tyyppisiä ja ruokien kirjo oli vähintäänkin riittävä… Missään nimessä ei olisi tarvinnut useampaa ateriaa ja joka ruoalla jäi maku että jotain olisi halunnut vielä syödä. Joka ilta oli myos eri teema eli oli Intia/Thai/Japani/Grilli/yms lisa ruokia perus eurooppalaisille sapuskoille. Eli ei ollu yhtenäkään iltana syödä Intialaista tai edes kanaa… eikä muuten syotykään. Hintatasosta hiukan esimerkkia; ei meidän pakettiin kuuluvassa ravintolassa tarjoiltiin pääsiäisateria joka olisi maksanut 80 US dollaria / naama...
Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja niin meidänkin reissu. Paluu meni tosi Malediivilaisen mallikkaasti Intian koneeseen asti, mutta jälleen “Intian urheimmat” päättivät reissun jännittävästi. Nousu meni ihan ok, mutta hiukan ennen laskua (tai ihan sen alussa) nuo “ilmojen raikulipojat” aloittivat semmosen vaaputtelun että olis voinut olettaa meidän väistelevän ohjuksia (onneksi tiedän etteivät ne yllä joten se oli pois suljettua) Olen ihan varma että ne oli päissään, ei perhana mikään kuski koskaan ole noin kovasti kaarrellut puolelta toiselle…
Mitään ilmoituksia turbulenssista tai myrskypilvistä yms ei tullut kuhan vaan kaarreltiin puolelta toiselle täydessä matkanopeudessa! Viimeinen matka Intialaisella yhtiöllä, se on varmaa… Onneksi ei sentään tarvinnu kalsareita vaihtaa mutta kädet ja jalat hikos niin, että pisarat tippu pitkin penkin käsinojia, missä roikuin ku pieni apinan poika emonsa selässä… No vähän Intian lisää tarinassa, mutta hirvitti kyllä, voin rehellisesti myöntää…
Siinäpä isoimmat reissusta ja lisää tunnelmia kuvissa jotka toivottavasti pian ovat linkkien kautta nähtävillä.
maanantai 24. maaliskuuta 2008
tiistai 18. maaliskuuta 2008
Ranttuja rottia...
Tänään selvisi että Intialaiset rotat ovat ranttuja...
Oli jäänyt mulla työpäivän päätteeksi toimistossa laatikko auki ja siellä oli avaamaton Mentos karkkipatukka. Joku torakkaa reilusti isompi oli jättänyt hampaan jälkensä patukan kylkeen. Tai sen verta oli siis repinyt auki, että oli tullut maku suuhun.
Ei voi ko. merkki ainakaan mainostaa, että "Mentos kelpaa rotillekin", tai että "Jopa rottien henki haisee Mentokselle" On tämä touhua..!? Rotista sain yksi aamu esimakua kun innostuivat välikatolla mun työpisteen päällä semmoiseen raviin, että meinas tulla kattolaatat alas ja muuan päivä sitten oli työkaverilla jääny roskiksen vangiksi tulitikkuaskin kokoinen Torakka.
Onpahan ainakin "luonnollinen" työilmapiiri ku on lemmikkeja toimisto pullollaan...
Oli jäänyt mulla työpäivän päätteeksi toimistossa laatikko auki ja siellä oli avaamaton Mentos karkkipatukka. Joku torakkaa reilusti isompi oli jättänyt hampaan jälkensä patukan kylkeen. Tai sen verta oli siis repinyt auki, että oli tullut maku suuhun.
Ei voi ko. merkki ainakaan mainostaa, että "Mentos kelpaa rotillekin", tai että "Jopa rottien henki haisee Mentokselle" On tämä touhua..!? Rotista sain yksi aamu esimakua kun innostuivat välikatolla mun työpisteen päällä semmoiseen raviin, että meinas tulla kattolaatat alas ja muuan päivä sitten oli työkaverilla jääny roskiksen vangiksi tulitikkuaskin kokoinen Torakka.
Onpahan ainakin "luonnollinen" työilmapiiri ku on lemmikkeja toimisto pullollaan...
lauantai 15. maaliskuuta 2008
Rock in India
Tämän kertainen teksti koskettaa enempi perheen nuorempia mutta myös meitä "varttuneempia"...
Ensimmäistä kertaa Intian historiassa järjestettiin rock konsertti ja kerrankin oli tuuria kun paikkana oli Bangalore. Esiintyjälistalla oli enimmäkseen paikallisia lupauksia mutta oli siellä myös Pentagram, Machine Head ja kaikkein tunnetuin poppoo Megadeth. Allekirjoittanut on ko. bändin edesottamuksia seurannut kohta 20 vuotta joten voisin väittää olevani hiukan oikea fanikin. Eikä liputkaan olleet päätähuimaavat, n. 16 euroa koko päivän konsertista jossa esiintyy useampi maailmanluokan tähti.
Suunnitelma konsertin suhteen oli että töiden jälkeen mennään rauhallisesti sinne niin että nähdään pääesiintyjä ja ehkäpä myös Machine Head ennen sitä. Suunnitelma onnistui täydellisesti vaikka monta kertaa näytti että mönkään menee...
Bangalore Palace Ground, missä konsertti oli, sijaitsee n. 20 km meidän asuinpaikasta. Reilu 1h ja 45 min meni meillä matkaan, kun oli hieman ruuhkaa kaupungissa. Viitisen kilometriä ennen konserttipaikkaa alkoi taivas välkkyyn ja ajattelin ensiksi, että konsertin valot ne siellä tuikkii pilviä vasten. Mutta vain hetken päästä totuus paljastui kun näin ensimmäiset salamat...
Eli Intian historian ensimmäinen rock konsertti oli alkanut ja me sekä ukkosmyrsky oltiin menossa sinne kylään... Kolme viikkoa aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta ja juuri nyt sitten piti alkaa myrskyään.
Saavuimme paikalle sopivasti kun Machine Head kuului olevan lavalla. Pienten lipunmetsästys harharetkien jälkeen saavuimme lippujen kanssa konserttialueen laidalle jossa tarkastettiin niin liput kuin yleisökin. Tarkastuksessa paljastui että oltiin härskisti salakuljettamassa tupakkaa ja sytkäriä alueelle. Kuulemma se oli tiukasti kiellettyä! Täällä tuo tupakin ja sytkärien osto ei ole niin helppoa joten ei helpolla olis haluttu niitä pois nakata. Siitäpä sitten minä kysymään vartija porukalta portin ulkopuolelta että oisko jotain säilytyspaikkaa. Ei kuulemma ole mutta joku nahkatakki hemmo neuvoi piilottaan ne sukkiin niinku kaikki muutkin tekee! No siitäpä sitten työtä käskettyä ja tungin kamat sukkiini (kun olin ainoa sukallinen).
Sukkakätkennän jälkeen palattiin portille, mutta otettiin toki eri lippuluukku. Siellä sitten hemmo ekaksi nappasi multa vesipullon ja nakkasi sen selkänsä taakse. Seuraavaksi hän aloitti perusteellisen ruumiintarkastuksen ja pelkäsin että mitäpä jos kaveri menee ihan sukkiin asti. Hämäyksen vuoksi aloin tiivaamaan vesipullosta, kun hän oli vyötärön tasalla menossa tarkastuksessa. Hän lopettikin homman samantien ja selitti, että vesipulloja ei valitettavasti saa alueelle viedä. Ystävällisesti hymyillen sanoin että ei se haittaa ja painuin sisään sukat pullottaen :)
Sisällä suunnattiin heti lavalle jossa Megadethin oli tarkoitus esiintyä ja siellä kovalla tohinalla jo lavaa heille valmisteltiin. Sen verran oli aikaa illan loppuhuipennukseen, että vähän tutkailtiin ympäristöä. Koko konserttialue oli peitetty vihreallä matolla ja jokapuolella näkyi pääsponsorin mainoksia (sponsori oli muuten paikallinen Whiskey merkki) Se pistikin meidät miettimään että olisko tässä erittäin konservatiivisessa kaupungissa mahdollista että konsertissa olis tarjolla olutta. Vahvasti näytti kuitenkin että oli vain mehuosastoa tarjolla kun näkyi vain pahvimukeja ihmisillä. Hetken päästä bongattiin naapurissa asuva työkaverini vaimoineen ja heillä myös oli “mehua” mukanaan. Eli konsertissa oli tarjolla vain pääsponsorin tuotetta eli Whiskya ja se lantrattuna omenamehulla. Aika hyvät naurut saatiin ku kehiteltiin ajatusta että Suomessa tehtaisiin sama. Konsertti oli alkanut jo puolelta päivin, joten Suomessa samoilla “eväillä” olis varmaan vihelletty jo pilliin ja keskeytetty koko homma järjestyshäiriöiden takia :)
Reilun vartin odottelun jalkeen herra Mustaine kumppaneineen saapui lavalle ja homma saatiin käyntiin. Setti oli juuri sita mitä pitikin eli Hangar 18, Holywars, A tout Lemond, Take No Prisoners ja muut tunnetuimmat biisit. Tunnelma oli hiukan eri kuin esim. Suomessa, nimittäin yleisö ei oikein osannut “fiilistella”. Pienten välitaukojen aikana kaikki hiljenivät ja täällä oli, monissa konserteissa nähty sytkärimeri, korvattu lukemattomilla kamerakännyköillä. Toisaalta periaatteessa aika hienolta sekin näytti ku monta sataa kännykän näyttöä loisti iltahämärässä J Aiempien esiintyjien kohdalla eivat olleet edes tajunneet pyytää soittajia uudelleen lavalle, joten hiljaisuuden saattelemana oli vain kerätty kamat lavoilta. Onneksi Megadeth innoitti edes hiukan “We want more”-huutoja joten saatiin kuulla koko rahan edestä.
Konsertin loppukin meni ajoituksen puolesta täysin nappiin kun heti autolle päästyämme alkoi satamaan. Eli kaikenpuolin hieno elämys vaikka aika kaksijakoinen tunnelma oli poistuessa. Olin nähnyt bändin jota olen kuunnellut kohta 20 vuotta mutta ei mitään sen kummempaa fiilistä kuhan käytiin vain “kuuntelemassa” Megadethia ja that’s it…
Ensimmäistä kertaa Intian historiassa järjestettiin rock konsertti ja kerrankin oli tuuria kun paikkana oli Bangalore. Esiintyjälistalla oli enimmäkseen paikallisia lupauksia mutta oli siellä myös Pentagram, Machine Head ja kaikkein tunnetuin poppoo Megadeth. Allekirjoittanut on ko. bändin edesottamuksia seurannut kohta 20 vuotta joten voisin väittää olevani hiukan oikea fanikin. Eikä liputkaan olleet päätähuimaavat, n. 16 euroa koko päivän konsertista jossa esiintyy useampi maailmanluokan tähti.
Suunnitelma konsertin suhteen oli että töiden jälkeen mennään rauhallisesti sinne niin että nähdään pääesiintyjä ja ehkäpä myös Machine Head ennen sitä. Suunnitelma onnistui täydellisesti vaikka monta kertaa näytti että mönkään menee...
Bangalore Palace Ground, missä konsertti oli, sijaitsee n. 20 km meidän asuinpaikasta. Reilu 1h ja 45 min meni meillä matkaan, kun oli hieman ruuhkaa kaupungissa. Viitisen kilometriä ennen konserttipaikkaa alkoi taivas välkkyyn ja ajattelin ensiksi, että konsertin valot ne siellä tuikkii pilviä vasten. Mutta vain hetken päästä totuus paljastui kun näin ensimmäiset salamat...
Eli Intian historian ensimmäinen rock konsertti oli alkanut ja me sekä ukkosmyrsky oltiin menossa sinne kylään... Kolme viikkoa aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta ja juuri nyt sitten piti alkaa myrskyään.
Saavuimme paikalle sopivasti kun Machine Head kuului olevan lavalla. Pienten lipunmetsästys harharetkien jälkeen saavuimme lippujen kanssa konserttialueen laidalle jossa tarkastettiin niin liput kuin yleisökin. Tarkastuksessa paljastui että oltiin härskisti salakuljettamassa tupakkaa ja sytkäriä alueelle. Kuulemma se oli tiukasti kiellettyä! Täällä tuo tupakin ja sytkärien osto ei ole niin helppoa joten ei helpolla olis haluttu niitä pois nakata. Siitäpä sitten minä kysymään vartija porukalta portin ulkopuolelta että oisko jotain säilytyspaikkaa. Ei kuulemma ole mutta joku nahkatakki hemmo neuvoi piilottaan ne sukkiin niinku kaikki muutkin tekee! No siitäpä sitten työtä käskettyä ja tungin kamat sukkiini (kun olin ainoa sukallinen).
Sukkakätkennän jälkeen palattiin portille, mutta otettiin toki eri lippuluukku. Siellä sitten hemmo ekaksi nappasi multa vesipullon ja nakkasi sen selkänsä taakse. Seuraavaksi hän aloitti perusteellisen ruumiintarkastuksen ja pelkäsin että mitäpä jos kaveri menee ihan sukkiin asti. Hämäyksen vuoksi aloin tiivaamaan vesipullosta, kun hän oli vyötärön tasalla menossa tarkastuksessa. Hän lopettikin homman samantien ja selitti, että vesipulloja ei valitettavasti saa alueelle viedä. Ystävällisesti hymyillen sanoin että ei se haittaa ja painuin sisään sukat pullottaen :)
Sisällä suunnattiin heti lavalle jossa Megadethin oli tarkoitus esiintyä ja siellä kovalla tohinalla jo lavaa heille valmisteltiin. Sen verran oli aikaa illan loppuhuipennukseen, että vähän tutkailtiin ympäristöä. Koko konserttialue oli peitetty vihreallä matolla ja jokapuolella näkyi pääsponsorin mainoksia (sponsori oli muuten paikallinen Whiskey merkki) Se pistikin meidät miettimään että olisko tässä erittäin konservatiivisessa kaupungissa mahdollista että konsertissa olis tarjolla olutta. Vahvasti näytti kuitenkin että oli vain mehuosastoa tarjolla kun näkyi vain pahvimukeja ihmisillä. Hetken päästä bongattiin naapurissa asuva työkaverini vaimoineen ja heillä myös oli “mehua” mukanaan. Eli konsertissa oli tarjolla vain pääsponsorin tuotetta eli Whiskya ja se lantrattuna omenamehulla. Aika hyvät naurut saatiin ku kehiteltiin ajatusta että Suomessa tehtaisiin sama. Konsertti oli alkanut jo puolelta päivin, joten Suomessa samoilla “eväillä” olis varmaan vihelletty jo pilliin ja keskeytetty koko homma järjestyshäiriöiden takia :)
Reilun vartin odottelun jalkeen herra Mustaine kumppaneineen saapui lavalle ja homma saatiin käyntiin. Setti oli juuri sita mitä pitikin eli Hangar 18, Holywars, A tout Lemond, Take No Prisoners ja muut tunnetuimmat biisit. Tunnelma oli hiukan eri kuin esim. Suomessa, nimittäin yleisö ei oikein osannut “fiilistella”. Pienten välitaukojen aikana kaikki hiljenivät ja täällä oli, monissa konserteissa nähty sytkärimeri, korvattu lukemattomilla kamerakännyköillä. Toisaalta periaatteessa aika hienolta sekin näytti ku monta sataa kännykän näyttöä loisti iltahämärässä J Aiempien esiintyjien kohdalla eivat olleet edes tajunneet pyytää soittajia uudelleen lavalle, joten hiljaisuuden saattelemana oli vain kerätty kamat lavoilta. Onneksi Megadeth innoitti edes hiukan “We want more”-huutoja joten saatiin kuulla koko rahan edestä.
Konsertin loppukin meni ajoituksen puolesta täysin nappiin kun heti autolle päästyämme alkoi satamaan. Eli kaikenpuolin hieno elämys vaikka aika kaksijakoinen tunnelma oli poistuessa. Olin nähnyt bändin jota olen kuunnellut kohta 20 vuotta mutta ei mitään sen kummempaa fiilistä kuhan käytiin vain “kuuntelemassa” Megadethia ja that’s it…
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
“Kaapeli-hemmo”
Seuraavassa blogi jutussa esittelen tarkemmin kaikille parhaan ystävämme “Gable-gayn” hiukan tarkemmin, koska olen muistaakseni hiukan hänesta maininnut ja hän kyllä tosiaan ansaitsee oman lukunsa tässä Intia “opuksessani”…
Tämä pikku “asiakaspalvelija” ei ole lakannut hämmästyttämästa meitä tempauksillaan. Varsinkin hänen päätä huimaava palvelualttiutensa on jotain mielen räjäyttävää. Aina hän on valmis tulemaan “in 5 minutes” oli sitten aamu tai ilta. Ja jopa 8 iltana peräkkäin hän antaa saman vastauksen. Toki haittapuolena on se että hän vastaa aina samaan “huutoon” uudelleen ja uudelleen, eli itse ongelma on saatu korjattua vasta sen kymmenennen soiton jälkeen. Eipä silti kehtaa olla niin pikkumainen että alkais tollasesta valittaa…
Lyhyt kuvaus taustaksi kaapelihommista täällä: Eli talouksissa nakyy peruskaapeli(n. 80 kanavaa joista n. 15 länkkärille sopivaa) parilla sadalla rupialla. (3,5 Euroopan valuuttaa) Gable-gay:lta saa sitten digiboxin n. 15 euron takuuta vastaan “lainaan”. Tällä palvelunlaajennoksella saa sitten kanavamäärän jo reilusti yli sadan ja kaikki kanavat näkyvät sitten kirkkaasti… tai ainakin suurimman osan kuukaudesta… Tämä ylipääkaapelinhoitaja itse asuu tossa viereisessä kompleksissa(linnun tietä 100m) mistä han on nopeimmillaan on kirmannut alta 24h tunnin, tosin seuraavaksi nopein suoritus taitaa olla kolme päivää… Mutta niinku sanoin ei saa olla pikkumainen ku onhan sita matkaakin ja hän kuitenkin aina on auliisti luvannut “varmasti” tulla vähintään puolen tunnin sisään.
Viimeisin episodi alkoi tuossa reilu viikko sitten kun heitti kaapeli täysin mykäksi, ei auttanut edes päävirran katkaisu kämpästä (joskus tuo ihmeboxi on sillä toennut…tota ei ymmärrä edes entinen sähkömieskään?!?!) Siitäpä sitten allekirjoittanut heti soittamaan herralle että sopisiko tänään tai vaikka viikon päästä tulla vilkaiseen hommaa. Poika lupasi tulla viimeistään tunnin päästä. En edes odottanut sinä päivänä saapuvaksi tuota “asiakaspalvelun hiomatonta timanttia” … Seuraavana päivänä hän lupasi tulla täysin varmasti (“I am definitely coming within 10 minutes there only Sir”) Varmaan joku sukulainen kuoli tai meteoriitti iskeytyi hänen asuntoonsa heti puhelun jälkeen tai jotain muuta mullistavaa tapahtui koska en häntä lupauksista huolimatta sinä päivänä nähnyt asunnossamme korjaamassa boxia…
Seuraavan viikon soittelin käytannössä päivittäin ja joka kerta(ne kerrat ku suostui vastaamaan puhelimeen) yhtä varmasti meille oli apua tulossa. Lopulta 8 päivää boxin hajoamisesta ukko ilmestyi illlalla ovellemme. Kuulemma boxissa on jotain vikaa kun se on ollut toimimatta arviolta yhteensä reilut 4 viikkoa 5 kuukauden aikana ja on ajoittain korjaantunut vain irrottamalla meidän korsu Bangaloren päävirranjakelusta… elä ihmeessa onko jotain vikaa!?!?… Melkonen Einstein on, täytyy myöntää, kun ton verran on tajunnut…
Kaikkein paras oli kun kaveri alkoi pokkana tivaamaan laskua rikkinäinen toosa kainalossa! Hiukan arvostelu petti ku ensin pakoilee 8 päivää meitä niin että ollaan periaatteessa ilman TV:ta ja sit on perimässä maksua tuosta 5 tähden palvelusta…(kaiken lisäksi muisteltiin että oltiin lasku jo maksettu, mutta eihän täällä mitään kuitteja ole muistin tueksi…) Vahingoista viisastuneena sanoin että lasku saattaa tulla kun saadaan box takaisin ja toimivana vielä. Noh tänään (9 päivänä siis) heppu oli tullut sitten toimivan boxin kanssa meille ja päästi sitten seuraavan aivopierun. Hän soitti mulle töihin jostain AC hommasta joka maksaa ylimääräiset 500 rupiaa. Eli minun pitäisi maksaa häneltä lainassa olevan box:n korjauksesta 500. Ei pystyny ku sanoon, että kytkehän se boxi kiinni ja tule käymään hakemassa rahoja ku olen ite kotona.. on sita pokkaa kaiffarilla ei voi muuta sanoa…
Ja sitten tietenkin ukko jätti koko mööpelin kytkemättä ja häipyi. Vaikka soitin heti perään ku kuulin kotoa mitä se oli tehnyt (tai jättänyt tekemätta) ei hän tullut enää asentaan vaikka lupasi… Eika ukkoa näkynyt enää samana päivänä vaikka piti illalla tulla… Itse asiassa selvis että poika oli jättänyt myös kaapelikeskukselta kytkennät tekemättä kun kokeiltiin itse virittää masina toimintakuntoon…
Taitaa olla Bangaloressa myrsky tulossa kun sen verta tummia pilviä roikkuu meidän kämpän yllä... On ehkä parempi ettei tuota “kaapeli husaaria” ihan heti meillä näykään…
Niinhän siinä sitten kävi etta herra saapui pari päivää myohässä ja päiväsaikaan kun en ollut kotona (huono juttu hänen kannalta…)
Kotona oli joku joka hermostui ukolle tosissaan. Hemmo joutui kytkemään boxin “pienen” moitinnan säestyksellä ja kaiken lisäksi poistui saamatta mitään ylimääräisiä korjausmaksuja / laskuja… Ei välttämättä hänen paras päivänsa voin sen sanoa vaikken paikanpäällä ollutkaan ;)
Tämä pikku “asiakaspalvelija” ei ole lakannut hämmästyttämästa meitä tempauksillaan. Varsinkin hänen päätä huimaava palvelualttiutensa on jotain mielen räjäyttävää. Aina hän on valmis tulemaan “in 5 minutes” oli sitten aamu tai ilta. Ja jopa 8 iltana peräkkäin hän antaa saman vastauksen. Toki haittapuolena on se että hän vastaa aina samaan “huutoon” uudelleen ja uudelleen, eli itse ongelma on saatu korjattua vasta sen kymmenennen soiton jälkeen. Eipä silti kehtaa olla niin pikkumainen että alkais tollasesta valittaa…
Lyhyt kuvaus taustaksi kaapelihommista täällä: Eli talouksissa nakyy peruskaapeli(n. 80 kanavaa joista n. 15 länkkärille sopivaa) parilla sadalla rupialla. (3,5 Euroopan valuuttaa) Gable-gay:lta saa sitten digiboxin n. 15 euron takuuta vastaan “lainaan”. Tällä palvelunlaajennoksella saa sitten kanavamäärän jo reilusti yli sadan ja kaikki kanavat näkyvät sitten kirkkaasti… tai ainakin suurimman osan kuukaudesta… Tämä ylipääkaapelinhoitaja itse asuu tossa viereisessä kompleksissa(linnun tietä 100m) mistä han on nopeimmillaan on kirmannut alta 24h tunnin, tosin seuraavaksi nopein suoritus taitaa olla kolme päivää… Mutta niinku sanoin ei saa olla pikkumainen ku onhan sita matkaakin ja hän kuitenkin aina on auliisti luvannut “varmasti” tulla vähintään puolen tunnin sisään.
Viimeisin episodi alkoi tuossa reilu viikko sitten kun heitti kaapeli täysin mykäksi, ei auttanut edes päävirran katkaisu kämpästä (joskus tuo ihmeboxi on sillä toennut…tota ei ymmärrä edes entinen sähkömieskään?!?!) Siitäpä sitten allekirjoittanut heti soittamaan herralle että sopisiko tänään tai vaikka viikon päästä tulla vilkaiseen hommaa. Poika lupasi tulla viimeistään tunnin päästä. En edes odottanut sinä päivänä saapuvaksi tuota “asiakaspalvelun hiomatonta timanttia” … Seuraavana päivänä hän lupasi tulla täysin varmasti (“I am definitely coming within 10 minutes there only Sir”) Varmaan joku sukulainen kuoli tai meteoriitti iskeytyi hänen asuntoonsa heti puhelun jälkeen tai jotain muuta mullistavaa tapahtui koska en häntä lupauksista huolimatta sinä päivänä nähnyt asunnossamme korjaamassa boxia…
Seuraavan viikon soittelin käytannössä päivittäin ja joka kerta(ne kerrat ku suostui vastaamaan puhelimeen) yhtä varmasti meille oli apua tulossa. Lopulta 8 päivää boxin hajoamisesta ukko ilmestyi illlalla ovellemme. Kuulemma boxissa on jotain vikaa kun se on ollut toimimatta arviolta yhteensä reilut 4 viikkoa 5 kuukauden aikana ja on ajoittain korjaantunut vain irrottamalla meidän korsu Bangaloren päävirranjakelusta… elä ihmeessa onko jotain vikaa!?!?… Melkonen Einstein on, täytyy myöntää, kun ton verran on tajunnut…
Kaikkein paras oli kun kaveri alkoi pokkana tivaamaan laskua rikkinäinen toosa kainalossa! Hiukan arvostelu petti ku ensin pakoilee 8 päivää meitä niin että ollaan periaatteessa ilman TV:ta ja sit on perimässä maksua tuosta 5 tähden palvelusta…(kaiken lisäksi muisteltiin että oltiin lasku jo maksettu, mutta eihän täällä mitään kuitteja ole muistin tueksi…) Vahingoista viisastuneena sanoin että lasku saattaa tulla kun saadaan box takaisin ja toimivana vielä. Noh tänään (9 päivänä siis) heppu oli tullut sitten toimivan boxin kanssa meille ja päästi sitten seuraavan aivopierun. Hän soitti mulle töihin jostain AC hommasta joka maksaa ylimääräiset 500 rupiaa. Eli minun pitäisi maksaa häneltä lainassa olevan box:n korjauksesta 500. Ei pystyny ku sanoon, että kytkehän se boxi kiinni ja tule käymään hakemassa rahoja ku olen ite kotona.. on sita pokkaa kaiffarilla ei voi muuta sanoa…
Ja sitten tietenkin ukko jätti koko mööpelin kytkemättä ja häipyi. Vaikka soitin heti perään ku kuulin kotoa mitä se oli tehnyt (tai jättänyt tekemätta) ei hän tullut enää asentaan vaikka lupasi… Eika ukkoa näkynyt enää samana päivänä vaikka piti illalla tulla… Itse asiassa selvis että poika oli jättänyt myös kaapelikeskukselta kytkennät tekemättä kun kokeiltiin itse virittää masina toimintakuntoon…
Taitaa olla Bangaloressa myrsky tulossa kun sen verta tummia pilviä roikkuu meidän kämpän yllä... On ehkä parempi ettei tuota “kaapeli husaaria” ihan heti meillä näykään…
Niinhän siinä sitten kävi etta herra saapui pari päivää myohässä ja päiväsaikaan kun en ollut kotona (huono juttu hänen kannalta…)
Kotona oli joku joka hermostui ukolle tosissaan. Hemmo joutui kytkemään boxin “pienen” moitinnan säestyksellä ja kaiken lisäksi poistui saamatta mitään ylimääräisiä korjausmaksuja / laskuja… Ei välttämättä hänen paras päivänsa voin sen sanoa vaikken paikanpäällä ollutkaan ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)