Malediivit

Nyt on sitten viimeistä kertaa käyty pois Intiasta eli Malediivien reissu "lusittiin" pääsiäisen ympärillä. Enää on jäljellä siis se kaikkein paras lento Intiassa eli kotiinpaluulento... harmillista, perin harmillista ;-)

Matka alkoi "lupaavasti" parin tunnin myöhästymisellä. Oli pelkona, että ei kerettäis jatkolennolle Malelta Alidhoon saarelle, mistä oli sitten vielä Speedboat kyyti Cinnamon Islandin saarelle, missä meidän lomakohde sijaitsee. Vihdoin matkaan päästyämme Indian Airin koneella oli sitten vuorossa minun lentohistorian hirvein nousu. Allekirjoittanut nimittäin kärsii hieman lentope... jännityksestä ;) Vaikka noita lentoja taitaa elämän aikana olla jo kohta lähemmäs 50, niin ei millään meinaa tottua tähän maailman turvallisimpaan matkustusmuotoon... Nämä paikalliskoneiden kuskit (joiden lupakirjat haluaisin kyllä nähdä) ovat melkoisia "vaaputtajia", eikä nämä lentäjä-ässät vaivaudu infoaan kyyditettäviään turbulensseista yms...

Kaikesta huolimatta saavuimme perille hengissä, mistä pari kiitosta hullujen ja humalaisten jumalille (minun tapauksessa tuo ensimmäinen) Malella paikallinen matkatoimisto viivästytti jatkolentoa ja hoiti meidät melkein kirjaimellisesti "kädestä pitäen" koneeseen. Ja olivat pojat semmosia "suklaasilmiä", että porukan naispuoliset sitä taisivat melkein toivoakin :)

Jatkokyytit pienkoneella ja Speedboatilla menivät mallikkaasti eikä tarvinnut enää "jännittää". Speedboatilla kyyti oli merenkäynnistä johtuen tosi pomppuista, mutta ainakin meidän gerbiiliä se tuntui kovasti naurattavan. (muutamat aikuiset eivät nauttineet ihan niin paljoa)

Tokihan minun piti sairastua matkan aikana ja ensimmäiset pari päivää menivät pikku kuumeessa ja ykää pidätellen. Siitä selvittyäni oli meidän perheen kauniimman puoliskon vuoro ottaa “tautivastuu” joten n. päivän verran oli meidän perheessä terve meininki ;)

Meidän saari oli paratiisi monessa mielessä ja Intiasta tulleena siitä nautti vielä monta kertaa enemmän. Kaikki hommat hoituivat mallikkaasti ja ihmiset olivat ystävällisiä (tosin hieman paistoi läpi että asiakkiasta iso osa oli ollut hieman varakkaampaa ja käyttäytyneet muka sen mukaisesti)

Thaimaalta ostetut snorkkelit olivat käytössä melkein joka päivä ja mökeissä oli myos pelastusliivit jotta snorklaus oli helpompaa. Meri oli täynnä mitä uskomattomamman värisiä ja näköisiä kaloja, sekä merisiilejä/merimakkaroita yms… Onneksi ei vastaan tullut haita, joita vasta Intiaan saavuttuamme huomasimme siella olevan.

Ruoka/palvelu ja kaikki saarella oleva häkellyttävän hienosti tehtyä ja järjestettyä, eikä missään vaiheessa tuntunut olevan tungosta vaikka pienellä saarella oli yli 100 mökkiä. (osa meren päälla ja osa rannalla, niinku meidän “matala majamme”) Tosin kaiken luksuksen vastapainona oli sitten hintapolitiikka. Mitään ei saanut alle 2 dollarilla, ei edes 0,5 litran vesipulloa. Mutta eihän ne hinnat meitä rikkaita hetkauta, ku rahaa tulee koko ajan ovista ja ikkunoista niin ettei millään kerkeä tuhlaamaan ;-)

Järjestetyistä matkoista osallistuimme vain Delfiini retkelle. Kahden tunnin ajelu isolla katetulla puuveneellä lähisaarten tuntumassa missä delfiinit kuulemma viihtyvät parhaiten. Usko oli jo koetuksella, kun reilun tunnin jälkeen ei oltu nähty delfiinejä. Lukuunottamatta minun kahta havaintoa: näin kaksi selvää hyppyä, mutta niitä pidettiin hiukan epäuskottavina… Saattoi ne olla Marliineja tai Miekkakaloja, mutta ihan varmasti näin jotain isoa ilmassa… tosi juttu…
Reissu pelastui jo kahdella riutan tuntumassa kalastelevalla yksilöllä, mutta huipennukseksi löydettiin vielä reilun kymmenen delfiinin parvi. Kovasti ne liikkuivat ympäriinsä ja parhaimmillaan oli melkein kymmenen selkää nähtävillä yhtaikaa. Valitettavasti odotukset eivät siinä mielessä täyttyneet, että yhtään hyppyä ei nähty eivätkä ne myöskään käyneet veneen vierellä. (varmaan joku hullu Suomalainen hauentappaja yrittänyt niitä virvelöidä… (mulla on virveli Suomessa ;)

Ruoasta sen verta, että terveet meistä kävivät aamiaisilla ja illallisilla. Kaikki ateriat olivat bufee tyyppisiä ja ruokien kirjo oli vähintäänkin riittävä… Missään nimessä ei olisi tarvinnut useampaa ateriaa ja joka ruoalla jäi maku että jotain olisi halunnut vielä syödä. Joka ilta oli myos eri teema eli oli Intia/Thai/Japani/Grilli/yms lisa ruokia perus eurooppalaisille sapuskoille. Eli ei ollu yhtenäkään iltana syödä Intialaista tai edes kanaa… eikä muuten syotykään. Hintatasosta hiukan esimerkkia; ei meidän pakettiin kuuluvassa ravintolassa tarjoiltiin pääsiäisateria joka olisi maksanut 80 US dollaria / naama...

Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja niin meidänkin reissu. Paluu meni tosi Malediivilaisen mallikkaasti Intian koneeseen asti, mutta jälleen “Intian urheimmat” päättivät reissun jännittävästi. Nousu meni ihan ok, mutta hiukan ennen laskua (tai ihan sen alussa) nuo “ilmojen raikulipojat” aloittivat semmosen vaaputtelun että olis voinut olettaa meidän väistelevän ohjuksia (onneksi tiedän etteivät ne yllä joten se oli pois suljettua) Olen ihan varma että ne oli päissään, ei perhana mikään kuski koskaan ole noin kovasti kaarrellut puolelta toiselle…
Mitään ilmoituksia turbulenssista tai myrskypilvistä yms ei tullut kuhan vaan kaarreltiin puolelta toiselle täydessä matkanopeudessa! Viimeinen matka Intialaisella yhtiöllä, se on varmaa… Onneksi ei sentään tarvinnu kalsareita vaihtaa mutta kädet ja jalat hikos niin, että pisarat tippu pitkin penkin käsinojia, missä roikuin ku pieni apinan poika emonsa selässä… No vähän Intian lisää tarinassa, mutta hirvitti kyllä, voin rehellisesti myöntää…

Siinäpä isoimmat reissusta ja lisää tunnelmia kuvissa jotka toivottavasti pian ovat linkkien kautta nähtävillä.