Rock in India

Tämän kertainen teksti koskettaa enempi perheen nuorempia mutta myös meitä "varttuneempia"...

Ensimmäistä kertaa Intian historiassa järjestettiin rock konsertti ja kerrankin oli tuuria kun paikkana oli Bangalore. Esiintyjälistalla oli enimmäkseen paikallisia lupauksia mutta oli siellä myös Pentagram, Machine Head ja kaikkein tunnetuin poppoo Megadeth. Allekirjoittanut on ko. bändin edesottamuksia seurannut kohta 20 vuotta joten voisin väittää olevani hiukan oikea fanikin. Eikä liputkaan olleet päätähuimaavat, n. 16 euroa koko päivän konsertista jossa esiintyy useampi maailmanluokan tähti.

Suunnitelma konsertin suhteen oli että töiden jälkeen mennään rauhallisesti sinne niin että nähdään pääesiintyjä ja ehkäpä myös Machine Head ennen sitä. Suunnitelma onnistui täydellisesti vaikka monta kertaa näytti että mönkään menee...
Bangalore Palace Ground, missä konsertti oli, sijaitsee n. 20 km meidän asuinpaikasta. Reilu 1h ja 45 min meni meillä matkaan, kun oli hieman ruuhkaa kaupungissa. Viitisen kilometriä ennen konserttipaikkaa alkoi taivas välkkyyn ja ajattelin ensiksi, että konsertin valot ne siellä tuikkii pilviä vasten. Mutta vain hetken päästä totuus paljastui kun näin ensimmäiset salamat...

Eli Intian historian ensimmäinen rock konsertti oli alkanut ja me sekä ukkosmyrsky oltiin menossa sinne kylään... Kolme viikkoa aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta ja juuri nyt sitten piti alkaa myrskyään.

Saavuimme paikalle sopivasti kun Machine Head kuului olevan lavalla. Pienten lipunmetsästys harharetkien jälkeen saavuimme lippujen kanssa konserttialueen laidalle jossa tarkastettiin niin liput kuin yleisökin. Tarkastuksessa paljastui että oltiin härskisti salakuljettamassa tupakkaa ja sytkäriä alueelle. Kuulemma se oli tiukasti kiellettyä! Täällä tuo tupakin ja sytkärien osto ei ole niin helppoa joten ei helpolla olis haluttu niitä pois nakata. Siitäpä sitten minä kysymään vartija porukalta portin ulkopuolelta että oisko jotain säilytyspaikkaa. Ei kuulemma ole mutta joku nahkatakki hemmo neuvoi piilottaan ne sukkiin niinku kaikki muutkin tekee! No siitäpä sitten työtä käskettyä ja tungin kamat sukkiini (kun olin ainoa sukallinen).

Sukkakätkennän jälkeen palattiin portille, mutta otettiin toki eri lippuluukku. Siellä sitten hemmo ekaksi nappasi multa vesipullon ja nakkasi sen selkänsä taakse. Seuraavaksi hän aloitti perusteellisen ruumiintarkastuksen ja pelkäsin että mitäpä jos kaveri menee ihan sukkiin asti. Hämäyksen vuoksi aloin tiivaamaan vesipullosta, kun hän oli vyötärön tasalla menossa tarkastuksessa. Hän lopettikin homman samantien ja selitti, että vesipulloja ei valitettavasti saa alueelle viedä. Ystävällisesti hymyillen sanoin että ei se haittaa ja painuin sisään sukat pullottaen :)

Sisällä suunnattiin heti lavalle jossa Megadethin oli tarkoitus esiintyä ja siellä kovalla tohinalla jo lavaa heille valmisteltiin. Sen verran oli aikaa illan loppuhuipennukseen, että vähän tutkailtiin ympäristöä. Koko konserttialue oli peitetty vihreallä matolla ja jokapuolella näkyi pääsponsorin mainoksia (sponsori oli muuten paikallinen Whiskey merkki) Se pistikin meidät miettimään että olisko tässä erittäin konservatiivisessa kaupungissa mahdollista että konsertissa olis tarjolla olutta. Vahvasti näytti kuitenkin että oli vain mehuosastoa tarjolla kun näkyi vain pahvimukeja ihmisillä. Hetken päästä bongattiin naapurissa asuva työkaverini vaimoineen ja heillä myös oli “mehua” mukanaan. Eli konsertissa oli tarjolla vain pääsponsorin tuotetta eli Whiskya ja se lantrattuna omenamehulla. Aika hyvät naurut saatiin ku kehiteltiin ajatusta että Suomessa tehtaisiin sama. Konsertti oli alkanut jo puolelta päivin, joten Suomessa samoilla “eväillä” olis varmaan vihelletty jo pilliin ja keskeytetty koko homma järjestyshäiriöiden takia :)

Reilun vartin odottelun jalkeen herra Mustaine kumppaneineen saapui lavalle ja homma saatiin käyntiin. Setti oli juuri sita mitä pitikin eli Hangar 18, Holywars, A tout Lemond, Take No Prisoners ja muut tunnetuimmat biisit. Tunnelma oli hiukan eri kuin esim. Suomessa, nimittäin yleisö ei oikein osannut “fiilistella”. Pienten välitaukojen aikana kaikki hiljenivät ja täällä oli, monissa konserteissa nähty sytkärimeri, korvattu lukemattomilla kamerakännyköillä. Toisaalta periaatteessa aika hienolta sekin näytti ku monta sataa kännykän näyttöä loisti iltahämärässä J Aiempien esiintyjien kohdalla eivat olleet edes tajunneet pyytää soittajia uudelleen lavalle, joten hiljaisuuden saattelemana oli vain kerätty kamat lavoilta. Onneksi Megadeth innoitti edes hiukan “We want more”-huutoja joten saatiin kuulla koko rahan edestä.

Konsertin loppukin meni ajoituksen puolesta täysin nappiin kun heti autolle päästyämme alkoi satamaan. Eli kaikenpuolin hieno elämys vaikka aika kaksijakoinen tunnelma oli poistuessa. Olin nähnyt bändin jota olen kuunnellut kohta 20 vuotta mutta ei mitään sen kummempaa fiilistä kuhan käytiin vain “kuuntelemassa” Megadethia ja that’s it…