Suomen reissun jälkeisiä tunnelmia

Suomen reissu meni niin kuin arvata saattaakin, nopeasti ja tuntui että ihan kaikkea ei kerennyt tehdä. Onneksi meidän "päämaja" ei ollut oikeassa Suomen kodissa joten ei ollut niin kauheaa lähteä toisten nurkista rauhoittumaan tänne Intiaan.

Suomessa tuli tehtyä kaikkea mitä oli suunniteltukin, esim oltiin Levin mökillä pari päivää, Sodankylässä käytiin myös pikaisesti. Allekirjoittanut kävi kerran pikaisesti höntsäileen kaukistakin ja tulipa todettua että Intian tekemättömyys tuntui kehossa. Ei ois uskonut että on edellisenä kesänä Maratonin laukkonut kun siihen malliin oli keuhkot tukossa. Tämä asia tullaan kyllä korjaamaa, se on varmaa!

Takaisinpäin Intiaan alettiin valumaan Helsingin kautta missä oltiin muutama yö. Eipä ollut pääkaupungissamme talven tuntua vaikka lähtiessä oli toki pakkasta n. 5 astetta. Matka meni mallikkaasti ja jopa niin hyvin että muutama tunti ennen perille pääsyä alettiin jutskaileen kuinka hyvin meillä on noi reissut mennyt... ei olisi pitänyt :(
Noin tunti ennen Bangaloreen laskeutumista tuli lentoemäntä kysymään että "Are you mr Lehmusvuo?" Kerkesin jo miettiä että auttaisko mitään jos vastaan etten tunne kyseistä jannua. Vastasin kuitenkin että minähän se, mitäs emännällä mielessä? Lentoemo tuumaili että teidän laukut San Franciscosta eivät ole koneessa ja teidän tulisi ottaa yhteyttä maahenkilökuntaan.
En jaksanut edes alkaa korjaileen mistä oltiin tulossa ku sen verta otti pannuun.

Että semmosta sitten, meillä oli kaikki meidän tavarat pojan "taistelupakkausta" lukuun ottamatta ruumassa (ekaa kertaa ei otettu yhtä käsimatkatavara laukkua sisälle koneeseen...)
Siinä sitten loppumatka mietittiin että mitä tehdään jos ne häviävät kokonaan jne.
Noh onni onnettomuudessa meillä olikin vain yksi laukku jäänyt Hesaan turvatarkastuksen takia... Kaiken lisäksi laukussa oli vain aikuisten vaatteet ja laukku tulisi jo seuraavan päivän koneella.

Hässäkän takia emme sitten kerenneet surkutella Intiaan takaisin tuloakaan joten meni siltäkin osalta periaatteessa ihan hyvin. Toki tuotiin myös sitten Suomesta joku paikallinen flunssa tuliaisena ja sitä on sitten enempi ja vähempi porukassa täällä podettu ekat päivät.

Vielä yksi tapahtuma on tässä välillä kerennyt tapahtua mikä ansaitsee tulla kirjoitetuksi. Touhusin koneella eräänä päivänä kun jostain tuli savun hajua, tarkistin pikaisesti että se ei tullut koneesta modeemista yms. Jäljitin pikaisesti että savun haju tuli käytävästä. Aukaisin oven ja sieltä pöllähti ihan rehellisesti kunnon tujaus savua sisälle! Juoksin parvekkeelle
tsekkaan olisko savua myös sisäpihan puolella ja seuraavan kerroksen viereisestä asunnosta tuli savua ihan tupruamalla ulos (tiesin siis heti että jotain siellä palaa)

Noh, äkkiä rätti oven alalaitaan ja juoksin alakertaan hälyttään vartijat. Siellähän pojjaat höpöttelivät niitä näitä eivätkä olleet millänsäkään kun ilmoitin että ylempänä palaa. En jäänyt enempiä sinne ihmetteleen vaan juoksin takaisin oman kerroksen ohi ja seuraavaan. Jos meidän kerroksessa oli savua niin että se ahdisti henkeä niin seuraavassa piti jo mennä kyyryyn että näki edes jotain. Lähdin varovasti kyyryssä etenemään kohti nurkan takana olevaan naapurin kämppää. Ensi vilkaisulla nurkalta näin jo sakean savun läpi että asunnossa oli liekkejä. Tässä vaiheessa tajusin kuitenkin että ei tämä ihan oikea tulipalo voi olla koska ovi oli auki ja vartijat eivät reagoineet millään tavalla. Jatkettuani "savusukellustani" alkoi näkymä tarkentua ja itseasiassa kämpässä oli keskellä olohuonetta rakennettu pieni tulisija jossa paloi ihan oikeat halot... Siis nämä prkleet oli päättäneet pistää nuotioretken keskelle kerrostalo kolmiota ja vieläpä niin että oli ovet auki käytävään! Kyselin ukoilta että mikä meininki ja voisko oven laittaa kiinni ku alemmissa kerroksissa alkaa happi loppua ja kämpät löyhkäät kohta ikuisesti savulle. Kuulemma oli jotain "religious" häppeninkiä ja lopuista en saanut selvää. Niinpä tein ainoa asian mitä tollaisessa tilanteessa voi tehdä. Juoksin alakertaan nappasin kameran mukaan ja tein vielä toisen sukelluksen mutta tällä kertaa videoiden koko homman. Aika mukavasti oli montut auki kämpässä olijoilla kun valkoinen poika kampesi itsensä uudelleen heidän korsuunsa ja vieläpä kamera kädessä. Kävin vieläpä ihan Intialaisella röyhkeydellä ihan sisällä asti. Siitäpä saivat kun ovat kuvanneet meitä pitkin komennusta milloin missäkin. Kosto on suloinen! ;-)

Päästyäni silmät vettä suihkuten takaisin kämpille oli meidän siivoja jo selventänyt että on ihan normaali kuvio. Siellä vain "manattiin" upouutta kämppää asuinkelpoiseksi (jotain hinduhommeleita siis) Näin valkolaisena väittäisin että siinä asunnossa ei ilman savun hajua asuta ilman täydellistä remonttia... Ei se savussa oleskelu näyttänyt ihan vaaratonta olevan kun parvekkeella oli aika pökkyrän näköisiä vanhuksia ja yksi poika huuteli olevansa "apina"-poika (monkeyboy) Toki ymmärtää miksi ovet oli auki käytävään ja sisäpihalle... olisivat kuolleet häkämyrkytykseen ennen kuin kukaan kerkeää Gandhia sanoa. Oispa jännä nähä miten Suomen paloviranomaiset reagois ku inkkarit alkais siunaileen kämppiään samaan tapaan siellä kotona :)


Olipas kuitenkin yksi ihmetyksen aihe lisää tähän kummallisten asioiden tyyssijaan jota myös Intiaksikin kutsutaan... Nyt joutuu lähteä haukkaan raitista ilmaa ja huuhteleen savuiset silmät joten lisää juttua seuraavalla kerralla...