Lomakuumetta

Kohta alkaa viikon puoliväli häämöttään ja enää 4 yötä kun ollaan kotimaan kamaralla. Eipä vois parempaan saumaan tulla loma. Alkaa olla jo niin täynnä Intiaa etta sanat loppuu. Kolme viikkoa Suomessa varmaan lataa akut kuitenkin sen verta täyteen että niillä pärjäilee, varsinkin kun keväällä tulee useita vieraita sieltä Suomesta (hyvä mummot! ;)
Yksi irvileuka sanoi että paluuliput varmaan mystisesti katoavat Suomen reissun aikanamutta eikohän sita kuitenkin tänne tulla ja Suomalaisella sisulla vedetä keikka loppuunasti kuin eräs entinen mäkikotka konsanaan. (ehkä kuitenkin hiukan vähemmallä laulamisella ja juopottelulla) Tosin voi olla paluu tunnelmat aika tympeät, mutta katotaan sitä sitten aikanaan eikä valmiiksi vaivuta synkkyyteen.
Intiassakin on sopivasti talvi, joten sopeutuminen kotioloihin onnistuu varmaan helposti. Pahimpina aamuina on ollut jopa lähes 15 asteen tienoilla ja yöllä jopa lähennelty 10 astetta... Hrr....
Yritäppä näissä oloissa sitten tarjeta :) Joka aamu näkee pipoja, toppatakkeja ja kaulaliinoja, ihan niinkuin siellä kotonakin tähän aikaan. Allekirjoittanut kuitenkin oon paahtanut koko reissun t-paidassa ja tulee tekemään samoin reissun loppuun asti. (Suomalainen lupaus joka kestää pitempään kuin suun kiinni pistämiseen asti niinkuin täällä on tapana...)
Täytyy myontää rehellisesti että koti-ikävä on. Saunaa, Suomalaista ruokaa ja mitä vain muuta Suomalaista kaipaa kylla ihan aikuisten oikeasti. Toivottavasti saadaan valkoinen joulu ja säät eivät ihan liian talvisiksi heittäydy.
Kaikille tutuille ja tuntemattomille lukijoille etukäteis joulun toivotukset ja myös hyvät uudet vuodet! Allekirjoittanut on tavoitettavissa jälleen ensi viikolla myos Suomalaisesta numerosta ja vieläpä samasta kuin ennen reissuajoten ei muuta kuin soitteleen :)

Jotain pientä Intiasta osa2

Jälleen on kerääntynyt pieniä juttuja Intiasta jotka suorastaan vaativat pääsyä blogiin :)

Ennen tänne tuloa meille pidettiin ns. cross cultular koulutusta jossa kerrottiin kuinka puheliaita ja avoimia Intialaiset ovat Suomalaisiin verrattuna ja että palavereissa yms heillä on koko ajan jotain sanottavaa.

Omien kokemuksien pohjalta hiukan olisin erimieltä.(ainakin omassa team:ssani täällä) Muutamassa palaverissa on ollut pienimuotoisia esittely tilaisuuksia uusille tulokkaille ja ilmeisesti ihonvärin takia olen saanut kunnian aloittaa. Aina sitä on irronnut vähintään 5 lausetta mutta kyllä paikalliset on jääneet tuon alle joka kerta... Ja koulutuksissakin väittäisin että jopa Suomalaisetkin saavat enemmän irti kysymyksiä jne...

Luottokortti asioista voisin mainita myös jotain. Omistan tilin Citibank:ssa ja viimeisten parin viikon aikana on käytännössä joka päivä tullut puhelu jostain muusta pankista koskien luottokortteja. Aina samalla kaavalla kortinmyyjä käy läpi litanian kuinka saan elinikäisen luottokortin täysin vailla mitään kuluja. Lisäksi heiltä saa niin ja niin paljon luottoa ja voit tehdä sen suuruisen kertaostoksen jne... Muutama päivä sitten aloin funtsiin tuota hommaa että mistä ihmeestä ne edes osaa mulle soitella. Niinpä käännyin paikallisen tietotoimiston puoleen eli ahdistelin kuskia tiukalla kyssärillä aiheesta. Selvisi että pankit kierrättävät surutta asiakastietojaan tai ainakin luovuttavat puhelinnumeroita...

Kyllästyneenä näihin puheluihin kysyin sitten suosituksia kuskilta, että minkä pankin kortteja täällä edes kannattaa miettiä. Pari vaihtoehtoa loytyikin joista kummastakaan ei vielä puhelua ollut edes tullut (ei edes siitä pankista missä mulla on tili...!?) Seuraavaan puheluun osasinkin jo sitten vastata että olen löytanyt jo iteselleni paremman vaihtoehdon. Mutta kuinka ollakkaan tämä lause käynnisti toistoautomaatin mille ei meinannut tulla loppua. Sanoin useita kertoja monilla eri tavoilla etten ole kiinnostunut, mutta ilmeisesti “ei vastausta“ ei ollut kirjoitettu hänen toimintaohjeeseen. Sitä se vaan mulle tankkasi samalla äänellä ja täsmälleen samoilla sanoilla, kunnes viimein kyllästyin ja loin luurin kiinni. Suomessa olisi ehkä myyjä herännyt kysymään että mistä sait paremman tarjouksen yms mut ei nämä…

Hieman edellisen puhelun jälkeen näin tyhjän tontin jota ympäröivään tiiliaitaan oli kirjoitettu rotan kokoisin kirjaimin ‘NOT FOR SALE’ Minä sitä nauramaan ja ihan ääneen totesin vitsinä kuskille että mahtaa olla iso ongelma ku piti aitaan teksti maalata. ‘”Yes sir it is BIG problem” tuli kuin tykin suusta… Kuulemma jos et sitä tekstiä maalais tai laittais jotain kylttiä niin tonttiasi kyseltäisiin joka päivä… Mitään ei siis kannata edes vitsinä täällä nauraa koska se voi hyvin äkkiä muuttuakin todeksi…

Yksi pieni tapahtuma pita vielä kertoa.

Edes roskista eroon pääseminen ei ole täällä helppoa...
Tavallaan sen pitäisi olla helppoa eli laitat aamulla pussin oven ulkopuolelle ja se häviää noin yhdeksan maissa sieltä.
Tässä päivänä muutamana pistin roskapussin ihan normaalisti pihalle. Ainoa poikkeus oli että olin laittanut sinne peltisiä litran vetoisia lasten maidonkorvikejauhe puteleita (joissa on vielä hieno muovi kansi) 8 kpletta.

No eipä mitään, kuulin kun siivoojat kävivät oven takana ja jatkoin pojan kanssa touihuilua. Hetken päästä homman keskeytti ovikello ja siivojathan ne siellä olivat muovipussin kanssa. Pussi oli eri ja siihen oli eroteltu nuo 8 putelia. Sen verta tajusin, ehkö siksikin kun olin kuullut huhuja, että he halusivat lupalapun noille purnukoille! Eli ei ollut urbaanilegenda että joudut kirjoittaan joskus lapun että siivoojat ovat saaneet ottaa sinun roskasi. Eikä riittänyt pelkkä ok lappu, vaan piti olla eritelty mitä olen luvannut ottaa ja monta kpletta...

Siis on tämä hommaa pitää kirjoittaa lappu että pääsee eroon roskistaan...

Jotain pientä Intiasta...

Jälleen on muutamia pieniä yksityiskohtia Intiasta jaettavaksi teidän kaikkien uskolllisten lukijoiden kesken...

Tässä muuan päivä kävellessäni näin pari miestä työntouhussa. (tämä ei ollut vielä se hauska juttu, vaan ne oikeasti tekivät töitä) Työmaasta päätellen oli raudoitushommat kesken eli oli revitty betonista tehty katu auki ja nyt sitä raudoitettiin uutta valua varten. Piti ihan pysähtyä tarkkeileen herrojen puuhastelua ja hetken jälkeen tiesin että tämä tarina pitää kertoa.

Juttu liittyy siihen miten niitä kymmeniä, jopa satoja terästankoja katkotaan. Vihjeenä: kiviaika...

Toivottavasti verbaaliset kyvyt riittävät kuvailemaan tapahtumaa... Eli ensimmäinen jannu piti metallista tankoa jonka päässä oli lenkki ja lenkkiin oli ujutettu metallinen kiila, jonka alalaita oli leveän talttamainen. Toinen kaveri asetti rautatangon kiven päälle jonka päälle taas ensimmäinen kaveri laittoi sen kiilan. Sitten kaveri nro 2 alkoi takoa lekalla tuota tangon päässä olevaa kiilaa rautatankoa vasten arviolta n. 10 kertaa minkä jälkeen ensimmäinen kaveri kokeili taivuttaa tankoa poikki. Ei tietenkään onnistunut joten uusi yritys ja n. 20 lyönnin jälkeen mestari sai taivuttamalla tangon poikki. Seurasin kolmen rautatangon katkaisun ja aikaa meni varmasti 5 minuuttia ja reilut 50 lekan iskua. Miksiköhän täällä rakentamisen tahti on erilainen kuin meillä sivistyneessä maailmassa...

Seuraava juttu liittyy rakentamiseen ja tarkemmin sanottuna viimeistely puoleen eli maalaamiseen.

Ajeltiin kotia päin erään työpäivän jälkeen ja huomasin kuinka yksi maalari roikkui 5-6 kerroksen tienoilla köyden päässä olevalla laudalla istuen. Eli ei mitään turvaköysiä vain tuo köysi minkö varassa istutaan. Seurasin katseella köyttä arviolta 8 kerroksisen talon katolle ja mitäs siellä näkyikään. Toinen kaveri istui katolla pitäen kaksinkäsin köydestä joka tuli hänen jalkoväliinsä. Ilmeisesti koysi kiersi hänen takanaan olevan metalli kaaren ympäri, mutta otteista päätelleen se oli vaan lenkillä siellä koska kaveri pystyi laskemaan maalaria ilman ylimääräisiä temppuja. Kun miettii tarkemmin tuota toimintamallia(mitä he itse eivät ilmeisesti ole tehneet) tulee ajatelleeksi väistämättä että mitä jos tulee joku tapahtuma joka saa ylhäällä olevan kaverin menettämään otteensa. Esim ampiainen pistää niskaan tai toinen käsi menee kramppiin tms. Sitä köyttä ei nimittäin sen jälkeen pysäytetä kun alhaalla olevan maalarin massa ja painovoima ovat ottaneet siitä niskalenkin... Kyllä piti pitkään nauraa että kuinka kaukoviisaita nämä ovat touhuissaan. Ei ole ihme että rakennustyöläisiä kuolee vuosittain onnettomuuksissa ihan erimalliin kuin meillä....

Yksi lyhyt juttu vielä... Täällä näkee aika usein (sama Thaimaassa) että miehillä on yksi pikkurillin kynsi aivan tolkuttoman pitkä jopa melkein samanmittainen kuin itse sormi. Allekirjoittanut uteliaana selvitti asiaa paikallisilta koska ajattelin sen liittyvän uskontoon tms.
Ei pidä paikkaansa, miehet vaan tykkäävät siitä. Eli se on kuulemma hienoa kun on yksi pitkä kynsi ihan kuin naisilla... Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä että olen Ruotsalaisille monta anteeksi pyyntöä velkaa. On tämä poikien touhu täällä sen verta hmmm... erikoista, että en oikeasti enää jaksa uskoa mihinkään "tosiystävä" selityksiin...

Tässä kaikki tällä erää, Kettu kuittaa...

Thaimaan matkalla Krabi:lla

Niinkuin olen aimmin kertonut on Intian lähella joitain hienojakin maita... Ohessa kertomus matkastamme yhteen niistä eli Thaimaan Krabi:lle 8-12.11.2007

Matka alkoi 20:30 kotoamme ja olimme kentalla aika tarkkaan kolme tuntia aiemmin niinkuin meille oli matkatoimistosta ohjeistettu. Niinkuin arvata saattaa oltiin oikeasti pari tuntia liian aikaisessa, eli jotain ihme Intian lisää oli täällä laitettu check-in:iin. Siihen kun vielä ynnää että lentomme oli jo lähtiessä 2 tuntia myöhässä niin eipä lähtenyt hyvin liikenteeseen tämä matka. Tosin emme jaksaneet stressata pikkujutuista kun oltiinhan sentään lähdössä pois Bangaloresta ;-)

02:30 pääsimme lähtemään kohti Bangokia ja lento meni kohtuu mukavasti. Bangokissa selvisi sitten että olimme myöhästyneet jatkolennolta Krabille, mutta kenttähenkilökunta selvitti meidät tosi mallikkaasti toiselle lentokentälle mistä meille järjestyi toinen lento hieman myöhemmin. Muutenkin täytyy erikseen mainita että olimme melkein shokissa kun jopa tullivirkailijoista lähtien kaikki olivat iloisia ja hymyilivät meille. Ei Intiassa tämmöstä...

Saavuimme Krabille n. kolmen maissa ja vastaanotto oli kostean kuuma. Aurinko ei paistanut mutta silti oli todella hiostava ilma. Maisemat olivat uskomaton vastakohta Intian tasaiselle ankeudelle. Joka puolella vihreää ja pystysuoria kukkoloita kohosi siellä täällä kuin tatteja kanervikossa. Missään ei näkynyt surkeutta muttei mitään ylihienoa loistokkuuttakaan. Suurin ensi-ihmetys oli se että jopa kaikkein pienimmät tiet oli päällystetty öljysoralla tai asfaltilla eikä missään tietoa Bangaloren järkyttävistä pottupeltoteistä.

Hotelliin saavuttiin rantatien kautta minkä varrella oli ravintoloita ja kaikenmaailman kojuja joka lähtöön. Itse hotelli oli hiukan syrjässä itse rantakadulta mutta kuitenkin täysin kävelymatkan päässä (n. 200m rantakadun alkupäästä).

Hotelli oli tosi hieno (Best Western Ao Nang Bay Resort & Spa) jota voin todella lämpimästi suositella kaikille jotka Krabille meinaavat matkustaa. Myöhemmin selvisi että hotellin sijainti on todella ideaali, eli ei ole liian lähellä rantakatua jossa on kuitenkin kiukan meteliä ja toisaalta palvelut eivät ole liian kaukanakaan. Hotellissa oli myos hierontapalvelut jotka olivat hiukan muita paikkoja kalliimmat, mutta eipä Suomalaiseen hintatasoon verrattuna siltikään vielä mitään. (2h kokovartalohieronta n. 20 euroa)

Teimme matkan aikana kaksi erillistä reissua joista toinen oli 4 saaren venereissu ja toinen norsusafari jossa mukana pari muutakin kohdetta.

Ensimmäinen saarireissu tehtiin ns. pitkähäntäveneillä läheisille saarille. Veneet olivat puisia ja takana niissä oli moottori jonka "propeli" oli varren päässä noin puolentoista metrin päässä moottorista. Mukana meillä oli ryhmässä kaksi venettä kuskeineen ja opas jolla mukana kaksi harjoittelija tyttoä.

Maisemat olivat kyllä juuri kuin elokuvista. (Itseasiassa James Bond:ia kuvattu näissä vesissä ja Lost myös aika lähellä) Vesi oli todella kirkasta ja turkoosin väristä. Jollain rannoilla hiekka oli niin hienojakoista että ei ole sanoja kuvata sitä ja toisilla rannoilla oli sitten koralleista ja simpukoista johtuen hieman karkeampaa mursketta. Mutta hiekasta riippumatta oli uskomattoman hienoa tallustella rannoilla kun lämmin vesi (todella lämmin) huuhtoi varpaita. Niillä rannoilla missä oli oikein hienojakoista hiekkaa, ikäänkuin olisi uponnut aaltojen iskiessä rantaan. Perheen pienimmäinen ainakin oli ihan haltioissaan. Taputti, hihkui ja teputteli edes takas vuoroin aaltoja pakoon ja vuoroin niiden perään.
Ja luonnollisesti meidän herra keräsi kaikkien Thaimaalaisten (ja turistienkin) huomion. Varsinkin noi meidän harjoittelija tytot olivat haltioissaan, unohtivat täysin että heillä olis ollut töitäkin :) Kauhean kikatuksen aiheutti yhdella rannalla kun päästettiin poika ilkosilleen istuun rantaveteen. Tytot tulivat siihen sitten osoittelemaan pojan jalkoväliä kovaäänisen kikatuksen säestyksellä… Oli vissiin vaalit tai jotain muuta politiikkaan liittyvää tulossa kun sain kikatuksen lomasta poimittua sanan “election”… Jäin miettimään miten voi sekoittaa politiikan ja poikien vehkeet… mystistä…

Toisen reissun pääkohteena oli elefantit ja ajelu niillä. Hommaan lähdettiin niinku muillekin retkille avolava-auton lavalle kyhätyillä penkeillä. Ei silti huono kyyti, ennemmin avolavalla vaikka ilman pressua kuin Intiassa Rolls Roycella... Perille päästiin noin kolmen vartin ajon jälkeen. Siellä rivi "ajoneuvoja" jo meitä odottelikin kärsät ruohoa ja lehtiä hamuten. Niinpä kiikuttiinkin suoraan torniin mistä sitten saatiin suoraan astua norsun päälle asennettuun tuoliin (kuin istumahissit Suomen laskettelukeskuksissa) Siitä sitten painuttiinkin rytinän säestyksellä metsään. Norsuja oli kuusi kpletta ja mentiin periaatteessa jonossa ensin pientä puroa pitkin (missä en muuten kalastelis uimisesta puhumattakaan, ku sen verta mojovia pläjäyksiä norsut sinne tiputtelivat) ja sitten takaisinpäin metsäpolkua. Mitään ihmeellisempää ei siellä metsässä nähty ku tais noi meidän isot ystävät aika kiitettävästi ajaa kaiken elollisen kauemmas. Meidän norsu tosin järjesti meille ensin sydämen tykytyksiä ja myöhemmin ihastusta. Se nimittäin juroi puron varteen ja näytti pitkään siltä ettei kuskilla ole kaveri hallussa. Piti jo oikein miettiä mitä tekis jos se pillastuu. Kuitenkin selvis että se oli bongannut lasipullon joessa ja onki sen kärsällään ennenkuin suostui jatkaan matkaa... Pikkusen fiksu kaveri, piti ihan ääneen sanoa...


Loppumatkassa ei ihemeellisempiä juttuja ollut, käytiin oppaan kotitilalla syömässä ja tutustumassa sen kumipuu viljelmään. Siitä mentiinkin munkkkien ylläpitämään luolatemppeliin ja viimeiseksi käytiin yhdellä pikku joella jolla oli tarkoitus uiskennella ja katella kaloja. Kalauinnit jäivät kuitenkin väliin kun vuorilla oli satanut vettä ja näin ollen vesi oli sameaa ja likaista. Mut sen verran nähtiin että hiukan harmitti ku ois nähnyt omassakin akvaariossa lilluvia kaloja ihan luonnossa...


Loppureissusta en kirjoita muuta kuin kokemuksista Bangkok:ssa, koska tunnelmat Bangaloreen palaamisesta eivät ole mitään mitä haluan enää kertailla. (palaaminen Intiaan Thaimaan jälkeen tuntui lähes rangaistukselta...)


Bangkok:ssa oli meillä paluu reissulla n. kuusi tuntia aikaa olla pois lentokentältä joten päätettiin ottaa taksi ja suunnata keskustaan johonki kauppakeskukseen. Taksi löytyikin pienen hakemisen ja neuvottelujen jälkeen. Meinattiin aluksi ottaa "virallinen" taksi mutta hinta oli 6000 Bahtia eli jotain 150 euron luokkaa (lentokentältä keskustaan on n. 50 km matkaa, tosin moottoritieta suurinosa...) Onneksi siinä sähellyksen keskellä tuli yksi nainen tarjoaan omaa taksiaan jonka hinta oli 2500 Bahtia. Tosin hieman arvelutti että onko kyseessä joku laiton taksi mutta hinta oli niin pieni että otettiin riski (jälkiviisaana täytyy sanoa että ei huonompi valinta)

Taksikuski tiesi meille sopivan ostoskeskuksen ja niinpä suunnattiin kohti keskustaa. Keskustasta sinänsä ei hirveästi ole kerrottavaa. Paljon matalia kerrostaloja ja säännöllisin väliajoin sitten lähes pilvenpiirtäjän kriteerit täyttäviä massiivisempia rakennuksia. Se jäi elävästi mieleen että kadut olivat täynnä erivärisiä takseja (pinkkejä, räikeän vihreitä, neon keltaisia yms) joista suurin osa oli muuten Tojoja (muistaakseni Camryjä) Ilmeisesti joka taksiyhtiöllä oli oma värinsä.

N. 45 min 23 s ajon jälkeen havaittiin edessä kohoavan massiivisen kompleksin jonne kuski sanoi meidän olevan menossa. Ja täytyy, M. Nykäsen sanoja lainatakseni, sanoa että olipa tosi mesta paikka! 8 kerrosta joista jokainen oli alinta lukuunottamatta pari kolme kertaa Rovaniemen Prisman kokoinen. Ensimmäistä kertaa eläissäni todella tarvin karttaa osatakseni perille oikean kerroksen parkkihalliin...
En luettele jokaista kerrosta erikseen mutta jotain helmiä voisin kertailla. Yhdessä ylimmistä kerroksista oli autoliikkeitä, eikä muuten ihan mitä tahansa. Sieltä loytyi mm. Ferrari, Lamborghini, Audi, BMW ja tietenkin joka merkistä vain hienoimpia malleja.
Yhdessä kerroksessa oli lastenliike joka itsessään oli yhden Prisman kokoinen ja siellä joka merkille oli oma osastonsa (Lee, Levis jne.) Alimmassa kerroksessa joka oli hiukan muita pienempi (isompi parkkihalli siis) oli meripuisto. Siellä oli merieläimiä kolme metrisistä haista pieniin akvaariokaloihin ja mm. veneajelu lasipohjaisella jollalla. Reitti jota kierrettiin kulki myos jättimäisen akvaarion läpi lasiputkessa joten haita ja muita mereneläviä sai vielä katsella niin sivuilta kuin alapuoleltakin. Yksi kerros oli sitten täynnä ruokapaikkoja joten "jouduttiin" vielä kerran tällä reissulla käymään Burger King:ssä :)

Kauppakeskus oli niin iso ja valikoima niin massiivinen että aika meni pelkkään ihmettelyyn ja ostelu jäi aika lailla tekemättä (toki hintatasokin Krabin jälkeen oli paljon korkeampi) Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla vois jotain ostaakin, vaikka yhden Ferrarin :)

Loppumatka meni kohtuu hyvin jos ei ota paluutunnelmia huomioon. Kaiken kaikkiaan matka oli kyllä antoisa ja tosiaankin voi suositella Krabia ja myös Bangokissa käyntiä lämpimästi kaikille.

Pankissa vara parempi...

Olen toistuvasti kertonut kuinka paljon työtä on Intiassa on asioiden hoitamisessa, siksipä teenkin yhden jutun pelkästään yhdestä kohtaamastani haasteesta.


Operaatio Citybank

Operaatiosuunnitelma lyhyesti:

Tilihakemus sisään, 10 pv jälkeen kortit, shekkivihot, PIN tunnukset yms tulevat kuriirin toimittamana kämpille ja tili on käytettävissä niin netissä kuin jokapäiväisessä asioinnissa välittömästi. Nostan ekat rahat tililtäni n. kolmen viikon kuluessa.

Operaation kulku ja lopputulos vaiheittain:

Intiassa pankkitilin avaaminen niinkuin aika monet muutkin asiat mm. rekisteröityminen vaativat osoitteen. Siitä johtuen saatoimme aloittaa operaation n. viikko sen jälkeen kun saavuimme Intiaan. Näin ollen oli vaarassa että emme saisi ensimmäistä palkkaa tänne ollenkaan, mutta positiivisina ihmisinä ajattelimme että eiköhän aika riitä siihen(jatkossa yritänkin välttää kokonaan negatiivista sävyä tässä jutussa)

10.09 lähdimme kollegani kanssa tekemään tilihakemusta, mutta kuinka ollakkaan Intialaisilla oli erittäin kehittynyt toimintamalli jossa asiakas saa mukavan pähkinän metsästää kaksi valokuvaa, todisteen asumisesta täällä eli ns. address proof (painettuna viralliselle työnantajan paperille tietenkin), kopiot passista/viisumista, kopion työnantajan ID-kortista, lemmikin nimen, kengännumeron ja anopin tyttönimen. Tokihan meillä oli kaikki tarvittava mukana mutta yksi pieni asia oli unohtunut... tälle hakemukselle oli pyhitetty yksi tietty aika päivästä ja tuo asialle varattu aika olisi saatavilla juhlallisesti jo huomenna...

11.09 Tällä kertaa olimme juuri oikeaan aikaan liikenteessä joten pankin toimihenkilo oli paikalla. Hakemuksen täyttö meni todella kivuttomasti, koska meillä oli kaikki tuiki tarpeellinen materiaali mukana. Hakemuksessa oli muutamia hienoja piirteitä esim allekirjoitus tuli kahdeksaan eri paikkaan. Sanottakoon vielä että nämä kahdeksan tulivat täsmätä keskenään sekä myös passissa olevaan allekirjoitukseen(joka oli vuodelta 1998...) Niinpä sain kunnian harjoitella paperin täyttämistä ihan alusta uudelleen, koska pankki-ihminen reilusti kertoi minulle tästä allekirjoitus ominaisuudesta vasta täytettyäni hakemuksen. (huom, hakumuksessa oli viela yksi hieno ominaisuus että jokainen korjaus tuli vielä varustaa omalla allekirjoituksella joten allekirjoitusten kokonaisluku hakemuksessa nousi yli 10 eli saimme mahdollisuuden todellakin treenata sitä...) Kolmannella kertaa sain kuin sainkin allekirjoitukset täsmäämään (tekstaamalla) joten pääsimme tyytyväisinä poistumaan ja odottelemaan luottavaisin mielin pankkimateriaaleja jotka luvattiin 10 työpäivän sisällä.

25.09 Jostain syystä en saanutkaan pankkimateriaalia tänään. Ajattelin että huomenna se varmaan tulee, olen luultavasti sekoittanut päivät...

03.10 Citybank on viikon jäljessa aikataulusta ja kollegani sai viikko sitten tilinsä käyttöön niinku meille pyhästi luvattiin. Niinpä laitoin ystävällisen kyselymailin asiasta. Vastaus oli hieman vaikea selkoinen joten jouduin laittamaan uuden mailin aiheesta. Tällä kertaa sain todella kattavan ja seikkaperäisen vastauksen: meillä on joku tekninen vika sinun tilin suhteen. Se vastaus rauhoitti täysin mieleni.

09.10 Pankki todellakin toimitti suhteellisen asiallisessa ajassa kortit, shekkivihot yms kun aikaa meni vain 6 päivää edellisestä. Koska minulle ei pankin hidasteluista johtuen saatu palkkaa Intiaan ei minulla nyt sitten ollut tilillä käyttöä ennen seuraavaa tilipäivää...

16.10 Päätin tsekata pankkimatskun hiukan etukäteen ja ihmettelin että miten kätevästi Citybank on piilottanut kahteen erilliseen kirjekuoreensa kaikki PIN koodit (Intiassa on edistyksellinen systeemi jossa on kaksi eri tiliä kaikilla: toinen palkalle ja toinen veronpalautuksille...) Tarkistelin kavereilta ja kuulin että minulle olisi tullut toimittaa kolmas erillinen kirjekuori jossa olisivat sitten olleet PIN koodit...

17.10 Jälleen mailia pankille ja tällä kertaa tekstistäni saattoi varmaan aistia pientä epäuskoa käsityskyvystäni heidän hienoon systeemiinsä. Pankin jälleen niin tyhjentävä vastaus oli: ne on lähetetty sinulle kuriirilla. Mieli rauhallisena kirjoitin uuden hieman tarkemman kuvauksen mitä mieltä olin heidän niin sanotun pankkinsa toiminnasta ja mitä odotan heiltä jatkossa.

18.10 Sain vastauksen jossa annettiin minulle erittäin kohtuullisesti jopa kaksikin vaihtoehtoa toimia. Joko soittaa asiakaspalveluun jotta toimittavat mulle uudet tai lähettää kehittyneessti postitse pyyntö aiheesta sille erikseen valmistetulla lomakkeella.

22.10 Pitkän viikonlopun jälkeen soitin asiakaspalveluun ja katsohan kummaa, PIN koodien lähettäminen uuteen osoitteeseen oli teknisesti mahdotonta kuin myös firman osoitteeseen kun minun tilihakemuksessa ruksi ei ollut tarkoituksen mukaisessa kohdassa… Eli saan täyttää virallisen hakemuspohjan jolla voin jo 5 pankkipäivän kuluessa ne sitten saada. (kunhan olen sen jättänyt johonkin tiettyyn “Vividus” laatikkoon)

24.10 Laitoin hakemuksen Vividus laatikkoon.

02.11 Eipä ole PIN koodeja kuulunut ja sain ekan tilin käteisenä koska olin päivää liian myöhään ilmoittanut tilinumeroni firmalle… Eikä enää jaksa myöskään kirjoittaa positiivisessa mielessä…

03.11 Koska minulla ei edelleenkään ole PIN koodeja jouduin pankkiin tallettaan shekkiä ja nostaan samalla rahaa käteisenä. Luulinpa jälleen kerran väärin. Et voi vain mennä röyhkeästi ja tallettaa shekkiä omalle tilillesi, saati että nostaisit sieltä sen jälkeen käteistä. Vaan sinun pitää täyttää shekkilappu ja niitata shekki siihen kiinni, tiputtaa se taas johonkin ihmelaatikkoon ja rahat tulevat tilillesi kolmen pankkipäivän kuluessa. Mit.. vit… pikkusen meinas ottaa eturaivosta kun oltiin menossa juuri tuhlaamaan ekoja palkkarahoja…
05.11 Rahat saapuivat tililleni tasan 18:00 ja sain asiasta jopa varmistuksen maililla.
06.11 Selvittelin pankista että missähän vaiheessa PIN koodi asian selvitys on menossa kun on kulunut jo 10 pankkipäivää luvatusta 5:stä… Selvis tietenkin ettei hakemus ole tullut edes vielä perille, joten pyysin uutta pohjaa.

07.11 Hipsin kiltisti jälleen pankkiini nostamaan rahoja ja lähettään hakemuspapereita uusiksi. Ja kuinka arvata saattaa ei voinut mennä tämäkään kuin elokuvissa. Jouduin kirjottamaan itselleni shekin että saisin omalta tililtäni rahaa. Virkailija vertasi allekirjoitustani siihen jonka olin n. 2 kk:tta aiemmin raapustanut tilihakemukseen. Eikä todellakaan täsmännyt, eli sillä allekirjoituksella ei rahaa tipu eikä lirise. Niinpä minut lähetettiin johonkin toisen kerroksen konttoriin jossa toinen virkailija näytti mulle allekirjoitukseni joka minun piti sitten kopioida shekin taakse. Siis täh... tämä vaihe meni minunkin rajallisen käsityskyvyn tuolle puolen joten en kommentoi asiaa enempää, koska taustalla on varmasti jokin todella hyvä syy… Sitten tämä toinen virkailija laittoi jonku hyväksyntä tekstin shekkiin ja lompsin takas edelliselle tiskille. Siellä virkailija sitten pyysi vielä minua kopioimaan sen allekirjoituksen kertaalleen shekkiin. Ja uskokaa tai älkää sain kuin sainkin rahaa tililtäni, olipa hieno fiilis kuin olisi Maratonin juossut… henkisesti siis ;-)

13.11 Eli lyhyesti olin saanut ekat rahani Intiassa n. kahdessa kuukaudessa ja edelleen odotan noita PIN koodeja. (olen sentään saanut soiton tänään että hommaa prosessoidaan ja 5 pankkipäivän sisällä saan koodit… jotenkin epäilen että niinköhän nuo saapuvat mulle koskaan…)

17.11 Tänään se sitten vihdoin tapahtui, sain PIN koodit!!!!!!!!!!
Tunnelma on aivan kuin jouluna... ;) Eipäs siinä mennytkään kuin reilut kaksi kuukautta ja viikko ku sain vihdoinkin tilin täysin käyttööni...

Mitä hyvää Intiassa?

Mietiskelin eilen että juttuni täältä voivat hiukan vaikuttaa "hieman" negatiivissävytteisiltä. Suurimmalta osin se johtuu siitä että olen täällä töissä ja Intiassa työpäivä voi matkoineen venyä 11-12h paikkeille joten esim normaalipäivänä lähden toihin n. 0700 aikoihin ja olen takaisin n. 18:00. Eli tuolla aikataululla elämää on periaatteessa vain viikonloppuisin. Siihen kun ynnää että lähes kaikki vapaa aika tähän mennessä on mennyt kaikkeen järjettömään paperisotaan, asioiden järjestelyihin ja niiden seurantaan, niin ei ole ihme että negatiivisuus tihkuu jutuista läpi.
Lisäksi juttujani ei kannata yleistää koskemaan koko Intiaa. Asumme Bangaloressa joka on kaupunki mikä ei kykene pysymään kasvavan väestömassan mukana (esim liikenne ongelmat ja palvelujen hitaus yms.)

Kuitenkin tasapuolisuuden nimissä on reilua antaa Intialle mahdollisuus ja kertoa myös hyvistä jutuista täällä, joten niistä seuraavaksi:

Intiasta on lyhyt matka useisiin todella hienoihin maihin...

No joo ehkäpä jotain muutakin löytyy kun alkaa tosissaan miettiin ;-)

Yleisesti ottaen Intialaiset ovat todella ystävällistä kansaa eli eivät kaikki ole huijaamassa sinua tai ole avuliaita vain rahan takia. Monesti kun itse avaat itsesi eli menet vaan jutteleen niin sen jälkeen olette heidän silmissään tosiystäviä (kaikille irvileuoille jotka ovat kuulleet Intialaisten miesten ystävyydestä, tämä ei tarkoittanut sitä että kuljen nykyään käsi kädessä Intialaisten ystävieni kanssa) Vielä on hiukan havaittavissa siirtomaa-aikojen "valkoisen miehen pelkoa" joten siitä johtuen aika usein itse joutuu kuitenkin tekemään aloitteen keskusteluille.

Hintapolitiikka on, jopa Bangaloressa, useissa asioissa länsimaalaiselle positiivinen asia(silti Intian kalleimpia ellei kallein kaupunki). Muutamia esimerkkejä: kolmet merkki aurinko lasit joista kahdet vahvuuksilla maksoivat yhteensä n. 120 euroa (Tommy Hilfiger yms.) , naistenkenkiä saa n. 5-10 eurolla, vaatteet yleensä maksavat alle puolet siitä mitä Suomessa (myös tuontivaatteet) kunhan ei osta ihan keskustan kalleimmista liikkeistä.

Toki lampö on positiivinen asia myos, tosin auringosta nauttiminen on hieman hankalaa kulttuurin takia kun ei saa oikein tuota paljasta pintaa kauheasti näytellä... Naisilla pitää olla olkavarret piilossa ja miehilläkin aina pitkät housut. (tosin ollaan molempia sääntöjä rikottu useasti koska ollaan valkoisia, eikä voida tietää kaikkia sääntöjä :)

Muutamia asioita voi myos kääntää positiivisiksi, esim pöntöllä ei tarvitse hirveästi ponnistella (ainakaan alkuaikoina) ja toiseksi pakollisen nesteytyksen ja huonon ruoan saannin takia myos painonhallinta on helppompaa kuin Suomessa :)

Muitakin positiivisia asioita varmaan ajan myötä tulee esille mutta tässäpä tärkeimmät mitä mieleen tuli parin kuukauden kokemuksella.

Kuvaus näkymistä täällä (ei heikoille hermoille)

Koska alkaa jutut olla vähissa, muutin systeemiä ja jatkossa otsikot kertovat mitä tarinaa on tiedossa...

Koska useat ovat vitsailleet noista lehmistä ruokayhteydessä (nirhi lehmä ettet joudu nälkää näkeen tms.) valistan kollektiivisesti kaikkia lukijoita pienellä kuvauksella miksi ehkä jätän lehmät täällä väliin...

Kuvitelkaa että ajatte Suomalaista pientä maaseututietä joka kiertelee maatilojen ja niiden oheisrakennusten lomitse jossain päin aakean laakeaa eteläsuomea. Lisätään kuvitelmaan se että pitäjän asukkaat ovat vuosikymmeniä dumpanneet kaiken risan teiden varsille, eivätkä tietenkään ole ylläpitäneet olemassa olevaa infrastruktuuria eli vajoja, aittoja, omia talojaan jne. Lisäksi jokapäiväiset roskat, kodinjätteet maatuvista muovisiin, on myos viskottu teiden varsille. Joka aamu sitten paikallinen "isotilallinen" päästää lehmät ja siat laitumille. (Tässä tapauksessa laitumilla tarkoitetaan katuja, ei mihinkään pelloille, ei toki) Vielä yhtenä mausteena lisätään koirat, korpit ja muut "haaskalinnut". Jatketaan kuvittelua askel pitemmälle; lehmät, siat, koirat ja korpit porukassa tonkivat teiden varsilla jäteläjiä etsien mitä tahansa "mielenkiintoista" syötäväksi. Nyt siirrytään takaisin tänne kun lukija on saanut jonkulaisen kuvan päähänsä. Täällä näky on juuri se mitä kuvittelit ja voit vielä pistää siihen "Intiakertoimen" lisäksi. Eli ei todellakaan haluaisi miettiä paikallisen lehmän tai sian syömistä. Vielä yksi relevantti juttu kulkukoiriin liittyen. Niitä kuolee liikenteessä läjäpäin ja jokainen voi arvuutella mihin ne "katoaa"... ei ei ei, väärin! Oikeaa vastaus on luonnonkiertokulku eli ei ole palkattua henkilöä siihen hommaan ;) Jos hajun voisi liittää mukaan tähän juttuun voisi lukija nyt kuvitella lisäksi minkä mausteen teiden varsilla olevat avoviemärit tuovat soppaamme... Ni ja ei saa unohtaa niiden varsilla vilistäviä kissan kokoisia rottia. (tosi juttu kaksi kertaa semmoisen nähneenä)
Kuvaa voi vielä muuten värittää sillä että ihmiset tosiaan majailee sitten myos katujen varsilla pienissä pressumajoissaan ja esim lapset leikkivät nätisti noissa jäteläjissä... Ja kaikki tämä kaupungin sisällä...

15-17.10.2007

Muutamia pieniä huomioita Intianmaalta ei mitään isompaa...

Normaalipäivänä täällä käymme Barista nimisessä kahvilassa, jossa on kaksi myyjää joista toinen on mykkä ja vissiin viittomisesta päätellen myos kuuro (kirjoittaja omaa siis loogista päättelykykyäkin hieman :). Ollaan hymyhuulessa tarkkailtu näiden veijarien touhuilua, varsinkin eivät oikein tunnu aina tajuavan mitä nuo valkonaamat on vailla. Tässä muuan päivä olin juuri lähtöä tekemässä kun taas oli viittomistuokio kesken. Mykkä hieroi nauraen silmiään ja laittoi kämmenet korvan taakse kuin olisi näyttänyt nukkumista. Seuraavaksi pojjaat veti neekeri tyyliin tervehdykset ja sen jälkeen halasivat pitkään. (ainakin valkolaisen silmään siis) Seuraava päivänä vasta lähti ajatus rullaan ja tajusin että toinen varmaan kertoi että on tosi väsynyt ja tarttee ison halauksen jaksaakseen loppupäivän... Okei okei, näin sen niin, mutta oikea totuus varmaan jää ikuiseksi arvoitukseksi ;-)

Eräänä toisena päivänä meillä oli team lounas lähellä olevassa inkkari paikassa. Kuvio meni aika Suomalaisittainkin peruskaavalla, eli alkupalat ja lounas. Jotain pientä jutskailua muutamien kanssa sekä pyysin kaikilta pienen esittely kierroksen jotta olis edes pieni toivo muistaa puolet porukasta seuraavana päivänä. Mielenkiintoinen osuus tuli kun lähdon aikana haastattelin yhtä kaveria joka oli tullut hiukan minua ennen taloon ja vielä suoraan koulun penkiltä. (lukion siis) Kysyin häneltä että onko ajatellut jatkokoulutusta ja kaveri tuumasi että juu heti kun pääsee pykälää vaativampaan tehtävään jotta on varaa koulutukseen.

Noh, kaveri tarkensi tarinaansa. Eli arviolta tulee kestämään noin 9 vuotta kun hän on niin hyväpalkkaisessa hommassa että on varaa koulutukseen. Niin ja esim insinoorikoulutus maksaa 40000 Rs (hiukan yli 700 euroa!)
Just, siis poika tässä vaiheessa tiesi että saa odotella samassa pa... hommassa 9 vuotta ennenku on saumaa edes ajatella jatkokoulutusta. Ja jäin kyllä tosissaan miettiin että minkähänlaisella palkalla hän toitä tekee jos tuo summa on niin mahdoton että pitää odottaa vuosikausia...

14.10

Ensimmäistä kertaa olimme lähdössä uinti hommiin eli kohteena oli Golf resort jossain tunnin ajomatkan päässä (eli n. 30 km) Siellä piti olla uinti mahdollisuus, minigolffia ja ruokajuttuja. Matka meni mallikkaasti ja loydettiin perillekin kohtuu kivuttomasti. Paikka ei ihan vastannut ihan mainostaan mutta arveltiin että toki mennään sisälle kun tänne asti oltiin tultu.

Aurinko paistoi mukavasti ja ekaa kertaa täällä olon aikana pystyttiin oikeasti grillaamaan paistejamme. Altaassa vesi oli Intialaiselle hyytävän kylmää mutta pohjosen poikana sanoisin että se oli juuri sopivaa ;-) Tosin muut Suomalaisetkin taisivat tuumailla että vesi on turhan kylmää... onkohan mulla mennyt jo tuntoaistikin täällä...?!

Ruoka oli luonnollisesti Intialaista mutta Intialaiseksi ruoaksi se oli parasta mitä olen maistanut ja homman kruunasi jäätelö, eli oli jotain länsimaistakin vivahdetta menussa. Minigolffikin saatiin päätökseen ilman isompia tappeluita vaikka 18 reikää paahtavassa auringossa ja 4 muksun kanssa oli melkein liikaa.

Päivän päätteeksi mentiin testaamaan Cosmos ostoskeskuksen Pitza Corneria. Paikka ei ollut kyllä uudelleen käynnin veroinen (paitsi että lapsille oli pallomeri ja sitä myöten aikuisillekin hieman "helpompi" ruokapaikka) Ihan mukava päivä vaihteeksi täällä, toivottavasti näitä saatais vastapainoksi hieman lisääkin...

7-13.10

Muutamia mietteitä ja pikkutapahtumia, mutta muuten ihan samaa p... uuroa eri paketissa.

Tänään ruokalassa yks kokki vissiin oli tehnyt tuplavuoron tai jotain vastaavaa kun kuukahti kesken ruoanjaon, niin että jalat vaan vilahti tiskin takaa ja riisit pölisi pitkin lattioita. Siltä tiskiltä en ihan heti menis syömään jos se kuitenkin johtui siitä että ukko oli syonyt omia tekeleitään...
Yksi kaveri antoi mulle hupaisia hetkiä kun tarvitsimme uudet viralliset paperit ns. PAN kortteja varten(liittyvät Intian verotukseen ja vain luoja tietää miksi sellaisia tarvitaan)
Mutta itse asiaan: menimme sovittuna aikana tämän kaverin toimistoon joka sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa. Siellä hän tsekkasi pohjat jotka oltiin hänelle lähetetty sähkopostilla. Hauska osuus alkoi siinä vaiheessa kun meidän raapustuksia piti alkaa tulosteleen virallisille logolla varustetuille papereille. Papereita tarvittiin kolmelle ihmiselle ja varuilta pyysimme niitä kaksi per pää. Noh, kaveri otti kaksi paperia ja lähti niiden kanssa touhottaan jonnekin. Hetken päästä hän tulee takaisin tekee jotain läppärillään ja poistuu uudelleen. Hänen palattua papereiden kanssa huomataan että niissä oli virhe. Niinpä se ottaa taas kaksi paperia ja häipyy uudestaan. Tällä kertaa homma onnistuu ja ensimmäiselle on saatu paperit tulostettua. Tämä homma toistuu uudestaan ja kolmannella kerralla kun hän on lähdössä hän tuumaa että hänen pitää käydä alemmassa kerroksessa (ground floor) tulostamassa kun hänellä ei ole tulostinta...!? Sen verran pystyin pidättelemään että kaveri pääsi ulos toimistostaan ja sitten alkoi hekotus josta ei meinannut tulla loppua. Siis eiko todellakaan ole helpompaa keinoa kun käydä viemässä toiseen kerrokseen pari paperia, käydä painamassa tulostusta ylemmässä kerroksessa, hakea tulostetut paperit ja toistaa tätä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... Mietittiin kaiman kans poistuessamme paikalta että ei varmaan ikinä pysty ymmärtään näitten puuhasteluja. Oman järjen käyttö täytyy kyllä olla jossain säädöksissä kielletty, ei kait tämä muuten voi olla mahdollista...

Olen jo pitkään haeskellut mutta miehille ei todellakaan löydy suihkusaippuaa mistään kaupoista?! En edes ala arvaileen mitä se tarkoittaa... Taas kerran pitää kummastella tätä touhua... Loppuukohan tämä kummastelu ennen kotiin tuloa. Kotiin tulosta tulikin mieleen jotain lukuja mitä eilen mietittiin. Nyt on jo takana 1.5kk , kolmen viikon päästä lahdetään Thaimaaseen "pakkolomalle" (viisumien takia joudutaan poistuun maasta 90 päivän välein) ja siitä jo kuukauden päästä lähdetään kotiin jouluksi. Sitten onkin jo melkein reissu puolivälissä. Keväällä sitten onkin tulossa kylästelijoitä enempi tai vähempi joten eikohän tuo loppu aikakin mene yhtä äkkiä kuin alkukin :o)

5-6.10

Aamulla heräilin kahdeksan maissa ja edelleen oli hiukan kuumeinen olo joten päätin mitata kuumeen. Ihan oikeat oli tuntemukset kun 39.5 astetta pamahti ruutuun. Arvelin että on aika testata Intialaisia pillereitä ja nappasin jonku suomalaista 600 ibuprofeenia vastaavan napin. Alta kahden tunnin oli kuume poissa ja iltapäivällä ei ollut enää lämpöäkään joten noin kuudessa tunnissa olin täysin terve! Näitä ihmepillereitä pitää kyllä tuoda tullessa repullinen kun hinta/teho suhde on ihan eriluokkaa ku Suomessa...

Iltapäivällä käytiin pikaisesti ostamassa vettä yms jokapäiväisiä artikkeleja ja mentiin ohi paikallisen lentokentän. Olin ihmetellyt jo aiemmin että miksi kentän ympärillä olevien puiden runkoihin oli ympäröity piikkilankaa. No eipä kun kysymään kuskilta (jälleen kerran)
että mistä moinen. Ashok kertoi että lentokentätällä majailee myos armeijan helikopteri prikaati joten sillä estetään ettei kukaan kiipeä tiiraileen niitä... että semmosta...

3-4.10

Muutamia pikku detaljeja selviää mulle päivittäin ohessa muutama:

- Pyhät lehmät ei ole niin "pyhiä" kuin mitä voisi luulla. Kukaan ei joudu linnaan jos esim ajaa niiden päälle. Esim Muslimit eivät piittaa niistä pätkääkään ja olenpa itsekin nähnyt lehmän jota oli autolla töytäisty. Toki ne saavat rauhassa kulkea missä haluavat ja olipa keskikaupungilla kerran koko liikenne tukossa 10 minuuttia kun kanttura päätti jäädä märehtimään keskelle vilkkainta risteystä.
- Kuskeista jotain myos eli ovat yhden asiakkaan palveluksessa ja joutuvat viikon palkattomalle jos ottavat jonku muun kyytiin tai hoitavat omia asioitaan tai muuta ei ko. asiakkaalle kuuluvaa ajoa.

Tänään sitten vuokraisäntä oli miettinyt meidän muuttohommaa ja tehnyt muutamia mielenkiintoisia johtopäätöksiä. Hänen mielestä olin pettänyt luottamuksen kun olen näin kavalasti muuttamassa jo kuukauden jälkeen. Olin varmasti suunnitellut olevani vain kuukauden hänen "lukaalissaan" ja samaan aikaan haeskelen halvempaa luukkua. Kaiken lisäksi jannu oli vaatimassa multa lentokuluja Englannista kun hän haluaa tulla henkilökohtaisesti tsekkaamaan kämpän. Lisäksi mun kuuluis maksaa hänelle menetetystä työajasta yms. vielä lisää. Täytyy sanoa että sen puhelun jälkeen, (tai jo aikana) lainatakseni yhtä suurta puhujaa, meinas mennä hermo huonoon kuntoon. Tämä mestari siis soitti vaan kertoakseen että olen petturi, valehtelija ja vielä idiootti kun oletti mun maksavan sille kaikenmaailman ylimääräisiä kuluja (ylimääräisen kk vuokran sille jo tilitin)

Sen verta pahasti otti eturaivosta että jouduin puhelun jälkeen laittaan ukolle aika "painavan" mailin... (itse asiassa sen verta tiukkaa matskua oli että eräät jotka mailin näkivät alkoivat ilmeisesti epäileen mun mielenterveyden kestävyyttä täällä :) Kuskini tuumasi seuraavan päivän aamuna että "Sir he should't talk to you that way. I was so angry for him that I almost took your phone..." Eli samma po svenska: kuskini mielestä sen ei ois saanu puhua mulle kuin Intialaisille. Varsinkin kun olin tehnyt kaiken vuokrasopimuksen mukaan.

Pomoni nauroi tyopaikalla äijän "kujeita" ja tuumas hekotuksen lomasta että kas kun se ei vaatinut koko perheelleen lentoja Englannista tänne. Ilmeisesti vuokraisäntä oli hermona sen takia että oli jo kerennyt käyttää takuuvuokran (10kk = reilut 5000 euroa) niinku täällä on tapana. Noh oppia ikä kaikki, en enää ikinä vuokraa/osta yksityisiltä markkinoilta mitään (ainakaan ulkomailla) koska ei esim välitysfirmat ole turhaa olemassa. Pieni raha olisi ollut välityspalkkio (kk vuokra) sen rinnalla että olisi välttänyt stressin ja surkeat asuinolot ensimmäisen kuukauden.

Lieko johtui hermoista vai mistä mutta illalla lähti aijällä lämmöt nousuun ja loppuillasta oli kuumetta rapiat 39 astetta... Tietääkseni ei edes lapsena ole ollut yli 39, mitähän nyt on tulossa...

1-2.10

Eilisen asunnon katsastuksen pohjilta suuntasin kohti välitystoimistoa. Toimistossa minut otettiin vastaan todella hienosti. Ohjattiin johonkin neuvotteluhuoneeseen ja ensimmäiseksi kyseltiin haluatko kahvia ja tokihan se piti ottaa. Seuraavaksi alettiinkin vääntää sopimusta. Itse asiassa homma meni niin että otin rennon asennon nojatuolissa (taisin jopa torkahtaa jossain välissä) ja herrat ja rouvat kävivät aina kysymyssä jotain tarkennuksia papruun. Hieman alkoi kolmen tunnin jälkeen turhauttaan odottaminen, mutta sekin helpotti kun johtajatar oli ottanut vapauden tilata mulle juustoleipiä ja Pepsiä. Vihdoinkin vuokrasopimus oli valmis ja minä olin sen hyväksynyt. Mutta eipä siinä toki kaikki, nimittäin olivat multa takuuvuokraa vailla (täällä tyypillisesti 10kk eli euroissa jotain hiukan yli 5000!) Edellinen vuokraisäntä ei ollut muka saanut ensimmäistä takuuvuokraansa joten eipä ollut antaa heille uuttakaan, eli eipä muuteta ennenkuin saan tyonantajalta uuden tai vanha on palautettu... Eipä ois arvannu että joku tässä alkaa vastustaan...

Kotia mennessä kuski yhdessä risteyksessä avasi täysin tyylinsä vastaisesti ikkunan ja ojensi jollekin kerjäläiselle kolikon. Mitäs kummaa tämähän on selvitettävä ja minäpä uteliaana oman tapani mukaisesti heti kysymään syytä moiseen "pehmoiluun"... Tämä kerjäläinen oli kuulemma "miesnainen" eli naisen näkoinen mutta muodot puuttuvat. Mikäli oikein ymmärsin oli kyseessä joku ei itseaiheutettu(ei sukupuolenvaihdos yms) juttu. Oiskohan täällä joku synnynnäinen juttu mitä meillä ei ole niinku esim polion uhreja on täällä runsaasti mitä taas ei meillä ole ollut vuosikymmeniin. Näitä "sukupuoliviallisia" raukkoja ei sitten oteta mihinkään toihin joten heillä ainoa elinkeino on kerjääminen.

Toinen juttu on "elämäntapa kerjääjät" eli kerjäläiset jotka ovat valinneet kerjäämisen tulonlähteekseen. He siirtävät homman sukupolvelta toiselle, eli käyttävät härskisti myös lapsia siinä hommassa. Täällä olisi vaihtoehtona valtion tukemat asuntolat yms. mutta niihin päästäkseen täytyy ottaa vastaan esim siivojan töitä mikö ei kelpaa joillekin. Eli periaatteessa peruskerjäläiset ovat laiskoja jotka vielä käyttävät hyväkseen lapsityövoimaa ja epäävät lapsiltaan myos koulutuksen ja näinollen pakottavat heidät jatkamaan perinnettä. Eli ei ikinä rahaa varsinkaan lapsi kerjäläisille.

30.9

Tänään ja parina päivänä aiemmin oltiin mietitty tosissaan muuttamista. Elinolosuhteet eivät olleet edes Intialaisella mittapuulla enää kovin suotuisat. Koko talo oli kuin rakennustyömaa (mistä jo aiemmin olen avautunutkin), vuokraisäntä unohti mainita että vain pienimpään vierasvessaan tulee lämmin vesi (oli kuulemma päättänyt meidän puolesta että ei kaksi ihmistä enempää tartte...), keittiössä oli homeongelma ja seinät siellä kuhisi jotain pikkumatoja yms.
Koska meillä oli kuukauden irtisanomisaika ja oli kuun viimeinen päivä soitin yhdelle välittäjälle joka vastasi viereisestä Purva Riviera asuinkompleksista ja lähinnä vaan tarkastaakseni kannattaako meidän yrittääkään täällä saada vuokrattua asuntoa vain 8 kk:ksi. Noh, kaveri tuumas että pääsetko Sir 10 min päästä kattoon asuntoa tänne. Mikäpä siinä, pistettiin poika kärryihin ja päräytettiin viereiseen kompleksiin (tuota kompleksia on virheellisesti luultu jopa hotelliksi meidän Suomeen lähettämistä kuvista, eli ei ihan huonoon paikkaan oltu menossa :)

Kommelluksitta päästiin perille ja lähes heti oltiin myytyjä. Lähes kaikki oli paremmin kuin toisessa taloyhtiössä. Joka vessaan tuli lämmin vesi ja yhdessä oli jopa kylpyamme. Päämakuuhuoneessa oli ilmastointi ja näkymä sisäpihalle oli kuin olisi ollut hotellissa. Kalustus oli huomattavasti laajempi ja asunto muutenkin viihtyisämpi. Pihatyot olivat hiukan kesken talon toisessa päässä ja osittain oli myos oheistoimintojen (taloyhtion ostoskeskus ja kerhotalo) rakentaminen viimeistelyvaiheessa, mutta oltiin seurattu toimintaa siella ja selkeästi siellä tapahtui hommat vikkelämmin. Lisäksi vielä kun kuultiin että saatais 5000 Rs halvemmalla kuin nykyisen kämpän, ei tarvinnut tosiaan montaa minuuttia miettiä aletaanko muutto stressiin. Mehän muutamma! :)

28-29.9

28.9 Ei mitään isompia tänään. Mitä nyt meinasin todistaa kunnon kolaria. Riksa kuskilla oli hiukan ylinopeutta mutkassa ja ylilastia (4 normikokoista miestä) lisäksi. Niinpä tuo kolmipyöräinen mopo tuli vastaan kahdella pyörällä ja nappasi meidän edellä ajavasta autosta sivupeilin. Hiukka enempi vauhtia ja tuo kohtuu pehmeätekoinen pyörä olisi äijineen kyntänyt Data indican keulasta sisään...

29.9 Tänään suunnattiin Bannergattan eläinpuistoon, jossa on tarjolla safariajelua linja-autolla, norsusafaria (siis saa ratsastaa norsulla) ja lisäksi eläimiä katseltavaksi kuin esim Korkeasaaressa. Matkalla nähtiin hieman erilaista Bangalorea kun oli jo oikeasti korkeuseroja havaittavissa ja enemmän oli semmoista "pikkukylä" fiilistä juuri ennen perille saapumista.

Päätettiin aluksi lähteä safarille ja suunnattiin kohti lipunmyyntiä. Ei tarvinut montaa kertaa miettiä otetaanko Karhu-, tiikeri-, jne safari vai otetaanko safari joka kiertää kaikki eläimet, kun tuo jälkimmäinen maksoi koko porukalta alle 5 euroa. Aluksi tietenkin jouduttiin jonottaan peltikatoksessa jossa ihmisjono luikerteli aidoilla eroteltuna kuin monesti esim Suomalaisissa huvipuistoissa. Erona oli se että näissä lämmoissä n. 45 min jonottaminen peltikatoksessa irrottaa pari hikipisaraa enemmän kuin esim Linnanmäen laitejonossa. (eikä Lintsillä tartte olla kuin näyttely eläimenä jota parisataa mulattia tuijottaa silmät ymmyrkäisinä kuin mykkä vit... vihtaa)

Vihdoin koitti meidänkin vuoro päästä bussiin. Meitä kohdeltiin kuin paremman luokan kansalaisia ja pukattiin eteen parhaille paikoille (bussia ympäroi kalterit ja sivuikkunat olivat niin likaiset että haittasi melkein näkokykyä joten edestä oli käytännossä ainoa mahdollisuus ottaa kuvia ) Jo ennen eläinten lähelle pääsyä selvisi että edessä oli jotain mitä ei ollut osannut aavistaa. Tie jota bussit viiletti oli kuin joku kinttupolku Alpeilla. Näki että asfalttia oli käytetty mutta aika harvassa olivat täysin tasaiset kohdat, eli melkoista ryttyytystä oli koko reissu.
Lyhyesti kuvaus mitä nähtiin eli antilooppeja, kauriita, Bambeja yms. Seuraavaksi olivat vuorossa karhut (kaksi pisti meidän iloksi pystyyn kunnon tappelunkin) , tiikerit, leopardit ja leijonat. Sen verta lämmintä taas oli että karhuja lukuunottamatta kaikki eläimet keskittyivät siestan viettoon, joten sinänsä eläinten rauhallisuus tasapainotti bussikyytiä.
Hieman vielä mainitakseni palvelusta kuskin lisäksi oli avustaja joka tosi innokkaasti ja avuliaasti (oma-alotteisesti vielä?) nosteli Miroa katsomaan eläimiä.

Kun kyyti oli ohi olikin sitten vuorossa negatiivinen osuus joka näkojään jollain muotoa täytyy Intiassa jokaisesta asiasta jotenkin tihkua esille. (selvisi siis miksi meitä kohdeltiin paremmin)Tämä "avulias aatu" tunkkasi itsensä bussin oven ja meidän väliin ja alkoi vaatimalla vaatia itselleen vähintään kolmen kympin tippiä. Siis mitä prklettä sitäko nykyään itse saa päättää tippinsä. Niinpä annoimme kuskille 30 mutta jätimme tuon tekoavuliaan niljakkeen rannalle ruikuttaan. Elä ala ukko meille... ;-)

Safari itsessään kesti niin kauan että päätettiin jättää muut hommat seuraavalle kerralle, koska oli vielä ohjelmassa kierros minun tyopaikalla. (lauantaisin saa perhekin tutustua Wipron kampukseen) Kampuskäynnissä ei ollut mitään yllättävää. Kaikki suihkulähteet, tekojoet yms olivat luonnollisesti suljettu herra Murphyn toimesta joten kierrettiin nopsasti paikat, kävästiin syomässä ja poistuttiin aika pikaisesti paikalta.

27.9

Periaatteessa samanlainen päivä kuin eilen mutta yksi kummallinen juttu sattui töissä.

Inkkarit piirsivät tusseilla firman lattioille ja posmottivat tosissaan jotain ja kikattivat kuin pikkulapset samalla. Sitten kun oli piirrokset valmiit niin ne täyttivät ne jollain "värihiutaleilla"

Ihan siistejä oli muutama, taisi olla joku kilpailu kyseessä kun kaikki kuvat oli numeroitu. Mutta että tussilla firman lattioille... ja kesken työpäivän vielä, ei meillä tämmöstä. Saattais siivoojat tykätä kun sais jynssätä tussia irti lattiasta kaiken muun homman lisäksi :)

26.9

Perussettiä eli ei todellakaan mitään kertomista päivästä (veikkaan että jatkossa nämä tulevat lisääntymään...)

23-25.9

Näinä muutamina päivinä täälläkin paukkuivat pommit mutta ei sentään niinkuin Hyderabad:ssa. Etelä-Afrikassa nimittäin pelattiin Kriketin T20 World Cup ja Intia selvitti tiensä finaaliin 23.5. Innokkaimmille urheilun ystäville selvennettäkoon että toi T20 meinaa lyontien määrää eli molemmilla joukkueilla on 20 lyontivuoroa käsittäen 6 lyontia/vuoro eli ensin toinen lyo 120 kertaa ja sitten toinen 120. Kummalla on enempi juoksuja voittaa eli aika simppeli peli...

Mutta palatakseni siihen semifinaalipäivään. Ensinnäkin säännollisin väliajoin kuului hirveä metakka kun inkkarit ilmeisesti katsoivat porukalla peliä muutamassa huushollissa ja huusivat juoksuille yms. Kun lopulta selvisi että heidän porukka pääsi finaaliin ei ollu enää ihan kaikilla järki mukana.. Innokkaimmat idiootit alkoivat räjäytteleen pommeja jo kerrostalossa sisällä ja jatkoivat sitä sitten ulkona. (ja tosiaankin oli vasta semifinaali voitettu)

Pelotti ajatella mitä tapahtuisi huomenna jos he voittaisivat finaalin ja varsinkin kun vastassa tulee olemaan Pakistan. (Eli kuin Suomi voittais Ruotsin mutta lisätään intiaanikerroin mukaan... pidän siis Pakistanille peukkuja ;)

Tänään (24.9)olisi se juhla päivä. Intia - Pakistan finaali näkyi katukuvassa kun töistä lähtiessäni oli hirveät ruuhkat jo ennen puolta viittä. Tarkennuksena niille jotka eivät käytäntöjä tiedä, menen aina töihin n. 07:00 jotta pääsen "aikaisin" pois... Eli rapiat 9,5h kestää työpäivä ruokatunnin kanssa (45min siis...)

Katsoin ensimmäistä kertaa kokonaisen kriketti matsin ja pystyin jopa eläytyyn mukana kun tiesin säännötkin (Ashok piti mulle kriketti sääntö oppitunnin) Itse asiassa aloin jopa pitään Intian puolta loppua kohti mennessä... vain luoja tietää miten olin niin sekaisin, olisinko lie syönyt jotain väärää... Suurin osa jo varmaan tietääkin lopputuloksen eli Intia voitti. Pahoin pelkäämääni sekoamista ei kuitenkaan tapahtunut vaan juhlinta oli samanlaista ehkä jopa rauhallisempaakin kuin eilen... ei ymmärrä ei...

Voiton jälkeisenä päivänä kaikki olivat yhtä hymyä ja joka puolella tarjoiltiin toisille suklaata, paikallisia herkkuja yms. paikallislehdet myllyttivät Intian sankareita ja edellisen illan peliä, sanoisinko aika tosissaan...

Ruokalassa sattui tänään hassu juttu kun oltiin liikenteessä Suomalais ryhmällä vahvennettuna yhdellä inkkari taistelijalla. Tilattiin ruoat ja mentiin pöytään odottaan. Meille viidelle Suomalaiselle tuotiin ruoka, juomat yms nätisti pöytään, mutta meidan kaveri istui orpona ilman ruokaa. Hetki tuumailtiin ja tiskiltä alkoi huhuilu. Ne tahtoivat sen hakemaan oman sapuskansa... reilu peli maanmiehille... Joskus näköjään ihonvärillä on positiivinenkin vaikutus täällä, ehkä tästä jossain välissä elämä voi täällä iloksikin muuttua... heh menitko jo lankaan, ei tuota usko inkkari itsekään :)

22.9

Tänään oli ihan peruspäivä iltaa lukuunottamatta. Eli illan ohjelmana oli poikien ilta DGI Fridays
nimisessä ravintelissa. Paikka oli melkein kuin olisi ollut Suomessa tai vähintään jossain Eurooppalaisessa mestassa. Vanhoja eurooppalaisia esineitä oli seinillä esim puusuksi, putkiluistin yms, musiikki soi inhimillisellä tasolla (inkkaripaikoissa musiikki pauhaa aina niin kovaa että earit olis melkein aina hyvä olla mukana jos kaupungilla käy esim syömässä)
Tilattiin alkupaloiksi lajitelma erinäisiä paistettuja jutskia ja pääruoaksi Jack Danields pihviä sekä otettiin toki olutta joka välissä ;-)

Ilta menikin melkein kokonaan syönnin merkeissä kun täällä menevät ravintolat kiinni jo klo 11:00. Laskun yhdelle koko illan juomista/syömisistä oli n. 20 euroa... Eli täällä hinta oli todella kova mutta Suomeen jos vertaa niin... ei paha ollenkaan :)

19-21.9

Miron tervehdyttyä olikin sitten aikuisten vuoro olla kipeinä. Tällä kertaa kävin testaamassa kadunvarsiapteekkia ja hain vatsalääkkeet sekä 600 Ibuprofeiinia (ainakin niitä niiden piti olla, tosin väri ei ollut lähelläkään Suomalaisia särkylääkkeitä...)
Taas köyhdyin huimasti kun lasti maksoi jotain 70c luokkaa. Pitänee vissiin tuoda laukullinen lääkkeitä tullessa kun ovat noin halpoja. Pari kolme päivää pörrättiin kuume höyryissä, ei vielä tullut testattua inkkarisärkylääkkeitä kun kuume pysyi alle 39 kummallakin...

18.9

Muuten ihan peruspäivä mutta huomasin vessassa hassun jutun jota jäin pohtimaan... Vessan ovessa sisäpuolella on kyltti jossa sanotaan että pytyn päälle ei saa nousta, onko tuo tosiaan niin iso ongelma että piti lappu laittaa? :-)

Kyselin asiaa ja tosiaankin se on ongelma koska ihmiset ovat voineet tottua vessoihin joissa on pelkkä reikä pöntön tilalla joten joutuu kyykkimään. Eli niinpä nämä sitten kiikkuvat myös pytyn päälle kyykkimään! Ei vaan voi kuin ihmetellä tätä touhua..

Hiukan joutui lähtemään etuajassa töistä kun kotoa kuului ikäviä. Miro oli ollut koko päivän oksennustaudissa eikä mikään pysynyt sisällä ja alkoi olla jo aika heikkona. Niinpä kävin firman lääkärin kautta hakeen reseptin ja viereisestä apteekista sitten jotain inkkarilääkkeitä pojalle. (lääkkeet on sitten jotain todella halpaa täällä esim nämä vatsa lääkkeet maksoi 60c...)

Ensikosketus Intialaiseen lääketieteeseen oli positiivinen. Poika jolla ei mikään ei pysynyt sisällä veti n. puoli tuntia lääkkeen saamisesta vettä antaumuksella kitusiinsa... Mitähän ihme-eliksiiriä lie olikaan...?!

17.9

Ensimmäistä kertaa töissä periaatteessa täyden päivän. Tosin, niin kuin tähänkin asti suurinosa päivistä, tämäkin meni suurilta osin selvitellessä etuus yms kuvioita...

Tänään käytiin ekaa kertaa Barista nimisessä kahvilassa Wipron toisella kampuksella EC4 :lla. Kahvi oli eka kerran siedettävää. Hiukan vaikeuksia tuotti myyjälle ymmärtää kun halusin lisäksi kylmää maitoa. Pari kertaa toistettuani pyynnön sain kuin sainkin kuumaa maitoa... äh, ja eikun tarjoilija takaisin ja uutta matoa koukkuun. Toisella kerralla sain sitten kylmää maitoa kahviini. Hinta ei myöskään täällä päätä huimaa kun iso kuppi kahvia donitsin kera maksoi alle euron.

Hintoihin päästyäni työpaikka ruokalassa pitsa/hampurilainen/subway/pasta + tuorepuristettu mehu tai limsa maksaa n. 1,5 € joten silläkään ei itseään konkurssiin aja. (inkkarisapuskat sais n. 30-40C mutta mausteeksi tulevan vatsataudin takia ne on jätetty väliin...mutta joku päivä testaan kyllä Kiinalaisruoan, se ei varmaan ole niin paha... )

15-16.9

Kuski kertoi meille Riksojen (kolmipyöräinen mopo) hinnoista ja päätin testata näitä "oppeja" käytännössä. Eli pääsääntönä aina pitäis laitattaa niissä mittari päälle ja hinta tulisi olla suurin piirtein 20 Rs + 8 Rs / km kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen (esim 4km riksalla = 36Rs)
Testin kohteena oli Cosmos kauppakeskus ja muistelin että matka on 4 km. Kuski ei todellakaan suostunut laittaan mittaria päälle vaan tinkauksen jälkeen sovittiin 50 Rs (vain 14 Rs ylihinta ehkä sen nyt kestää) Perille päästiinkin alta aika yksikön ja huomasin että ei matkaa ollut kuin parikilometriä. (minkä kuski kyllä tiesi muttei vaivautunut kertomaan) Niinpä jälleen vaati pientä tinkausta ja hinta asettui 40 Rs.
Takaisin tullessa yritin olla hiukan tiukempi ja sainkin tingittyä hinnaksi 30 Rs eli aika hyvin pääsin niihin hintoihin mitä mittaripäälläkin ne tulis olla. Se on kyllä hieman epäselvää miksi sen mittarin päälle laittaminen on niin vaikeaa... mutta mikäpä täällä ei vaikeaa olisi...

Lisäksi viikonloppuna oli ohjelmassa naapurin pojan synttärit. Siellä tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja ja lapsille ongintaakin... aikuiset ei saanu onkia, epäreilua :(

14.9

Aamulla herättiin ennen emakonrupsua ja suunnattiin kohti Wipron Koramangalan toimistoa. Kuski arvioi edellisenä päivänä meidän lähtoajan "hiukan" varmanpäälle kun oltiin n. 45 minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa perillä. Tais vaikuttaa hiukan kun mainitsin että tapaamme yhden "Big Bossin" ja herranpelko pisti arvioon hiukan "Intian lisää"...

Tapaaminen meni mukavasti ja saatiin nimet papruihin vitt... ongelmitta. Seuraavaksi notaarin kuriiri otti meidän paprut ja lähti viemään niitä notaarille. Me taas suuntasimme kohti rekisteröintitoimistoa. Toimistossa kaikki meni epä-Intialaiseen tapaan nopeasti ja helposti. Yksi nimikirjoitus vaadittiin meiltä mutta muuten istuttiin vain ja katsottiin kun notaari touhusi kahden apupoikansa kanssa. Kuulemma enää maanantaina hänen tarttee meidän passien kanssa noutaa valmiit paperit. Tässäko tämä sitten oli? (ja miksei tätä voitu tehdä heti ku saavuttuamme tänne!?)

Päivän aikana satuttiin sopivaan aikaan paikalle, jossa tapahtui jotain mitä Suomessa ei jälleen kerran voisi kuvitella näkevänsä. (pohjustuksena eilen satoi reilusti ja lehdissä luki että oli paikoin ollut tulva ongelmia)

Eilen tosiaan yhdellä alueella oli ollut tulvaongelmia ja mm. yksi silta oli ollut veden vallassa. Tästä johtuen yksi liikenne poliisi hakkasi sillan betonikaidetta lekalla, jotta seuraavan tulvan aikana vesi poistuisi sillalta hänen tekemistään "poistoaukoista". Kätevää ku voi olla noin omatoiminen ;) Mietin vaan jälkeenpäin, eiko poliisilla ollut juuri muuta tekemistä ja onko kaupunki/kunta tms ni hidastoiminen että viranomaisen pitää alkaa ite touhuileen tommosten parissa. Täällä tosiaan pitää miettiä usein että miksi joku asia tehdään noin... eikä siltikään vastausta loydy...(ainakaan järjellistä)

13.9

Tänään oli luvassa palaveri Intialaisten kanssa meidän täällä oloon liittyvien ongelmien suhteen. Tässä blogissa ei näistä ongelmista ole puhuttu eikä enempiä tulla puhumaankaan, mutta sen verran voi asiaan vihkiytymättömille sanoa että samankaltaisia ongelmia kuin on normaalielämän järjestämisessä on myos työelämässä. Eli palkan yms suhteen joudutaan vääntään tosissaan kättä että kaikki menisi vähintään niinkuin meille on luvattu. Saa nähä kuinka hommat etenee...



Inkkarit oli pihalla kuin lumiukko kaikesta meihin liittyvästä... eipä olis prkl arvannut... Noh avauduttiin epäsuomalaiseen tapaan ihan oikeasti, joten nyt lähtee iso pyörä pyöriin tosissaan. (vitsi vitsi :) Jotain positiivista kuitenkin tapahtui kun selvis että meidän rekisteroityminen menee sakoille kahden päivän kuluttua. Hieman kun huiskittiin ni huomattiin että meillä on kaikki paperit yhtä allekirjoitusta lukuunottamatta valmiit rekisteröitymistä varten. Huomenna sitten haemme vaan sen yhdeltä isolta herralta ja käymme vain seku muodollisesti näyttäytymässä rekisteröinti toimistossa. Saapa nähä kuinka helposti se käy ;)



Tänään oli vuorossa myos katsaus Intialaisen rakentamisen ihmeelliseen maailmaan. Eilen "ahkerat" pikku ystämme olivat muuranneet meidän pihalle tiiliaitaa noin 50 m:n verran. Tänään töistä tultuani huomasin että aita oli purettu ja sitä väsättiin nyt puoli metriä lähemmäs meidän taloa. Tämmöistä tämä(kin) homma täällä on, eli tehdään tänään jotain ja seuraavana päivänä se puretaan... Itse itseään työllistäen :)

12.9

Tänään oli tarkoitus saada Stamp paperille tulostettua tekstiä, joten ei pöllömpi agenda yhdelle päivälle. Kuinkas kävikään meidän helpon ja nopean homman kans. Paikalliset tietyöläiset
olivat päättäneet alkaa lakkoileen ja niinpä meidän työmatkan varrella oleva Hosur road oli tukittu heidän toimestaan. Pahin suma oli juuri sen risteyksen kohdalla mistä olimme menossa joten istuttiin sitten n. 1 km matkaa tunnin verran. Kesken odotuksen tuumailin kuskille että miltä mahtaa maistua noi kookokset joita ukko myy pyörän tarakalta meidän vieressä? Siltä istumalta kuski pomppas ulos posmottaan äijälle ja hetken päästä istuin autossa edelleen mutta kouraan oli ilmestynyt kookos josta oli hakattu pää auki ja törrötti pilli reiässä. Eipä muuta kuin maistamaan ja eipä siihen kuollut (tosin ei mikään mahtava makuelämyskään ollut) Kuulemma ne ovat hyväksi vatsalle mutta pitää juoda tyhjään vatsaan. (Ashok:n ravintokurssi osa 1 :)

Stamp homma meni lopulta sutjakkaasti ja ilman isompia kommelluksia, niinpä kerettiin hyvissä ajoin osteleen tavaroita kotiin yms. vaikka ruuhka olikin meitä aiemmin viivästyttänyt.

11.9

Tänään kadonneen Stamp paperin metsästys jatkui ja kuinka ollakkaan löysimme konttorin josta tuota ihme papyrusta saa. Itseasiassa tuo paperin saanti sitten konttorista menikin kummallisen helposti. Pyydettiin tiskiltä sitä ja tumma poika sitten kyselemään notta montako sir:lle sais olla. Pieni kujeilu tuli heti mieleen että pitäähän se kokeilla ja pyydinkiin neljää vaikken tarvinnut kuin kahta. (ja kolme piti olla maksimi) Kuinka ollakkaan kaveri tyynen rauhallisesti lähti jostain lipaston kätköista kaiveleen ja tulikin neljän paperin kanssa. Se siitä tarkasta säännöstelystä tänä päivänä... Muutamat paperit piti allekirjoittaa ja jonku johtajan leimata ja allekirjoittaa ne mutta kivuttomasti homma meni.


Tästä onkin hyvä jatkaa seuraavana päivänä hakemalla joku joka voi tuohon kallisarvoiseen paperiin tulostaa tarvittavat tekstit ja lisäksi loytää henkilö joka voi sitten allekirjoittaa ja leimata sen...

10.9

Tämä päivä meni täysin Stamp paperin metsästyksessä. Eli jokaisen maahantulijan (jotka oleskelee yli 180 pv) täytyy täyttää 7 erilaista rekisteröintikaavaketta (kopioineen yli 30 sivua... +5 passikuvaa) Yksi näistä on Financial Guarantee Affidat jolla todistetaan ilmeisesti että on varaa olla täällä tai että joku sun puolesta voi maksaa aiheuttamiasi kuluja. Tokihan siihen pitää olla tietty 20 rupian Stamp paperi (näitä on olemassa vissiin lähes 10 eri arvoista) Paperia saa vain yhden pankin konttoreista, vain tiettynä aikana ja tietenkin vain 3 kpl/hlö. (luonnollisesti :) Käytyämme neljässä ko. pankin konttorissa olikin jo tuo aika mennyt umpeen joten huomenna piti hommaa jatkaa. Syynkin tuohon paperi hässäkkään selvisi kun tenttasin tätä kuskiltamme. Joskus muutama vuosi sitten oli jäänyt kiinni joku väärennösliiga ja sen jälkeen oli hallitus päättänyt ettei näitä enää myydä ihan missä vaan. Kuski onkin osoittautunut todella helmeksi kun se tuntuu tietävän kaikkea mahdollista hyodyllistä ja on ollut todella hyvä apu kaupoissa yms.

9.9

Heti aamusella eli n. 07-08:00 aikaan huomattiin jotain mitä ei tietty niillä kerroilla kun asuntoa käytiin katsomassa (liikkeellä väärään aikaan siis) Tämä kerros ja itseasiassa melkein kaikki tämän rapun 11 kerroksen asunnot olivat tyhjiä. Eli niihin olivat muuttovalmistelut ja viimeistelyt käynnissä. Hieman vielä tarkentaen nämä murjaanit täällä rakentaa huonekalut lähes metritavarasta asunnoissa sisällä! Lukija varmaan kuuleekin mikä helvetillinen meteli on kun useassa asunnossa samanaikaisesti hakataan nauloja, porataan, sirkkelöidään ja kait ne parhaat sankarit vielä piikkaa jollain kiviporilla seiniä. Mikä perkeleellinen melun kakofonia ja heti aamusta, voi tana ja ttu mita apinoita... Ni ja jotta naapurit saavat tästä kaikesta täyden ilon irti huomattiin että ykskin urvelo rälläkoi niin että oli ovet auki porraskäytävään asti!

Siinä tärkeimmät tältä päivää...

8.9

Jo aiemmin Suomessa katottu kämppä päätettiin ottaa vaikka jouduttiin isoja kompromisseja tekemään (ainakin sillä hetkellä siltä tuntui) Asunto on hiukan kallis(valkonaama-lisän kanssa) eikä asuinkompleksi ole vielä täysin valmis (pihatyot kesken siis) Meidän liksoilla ja lisillä ei toisaalta minnekään luksusalueille(joissa on hoidetut tiet yms jotta voi rauhassa lähteä vaelteleen ympäriinsä) kannata edes haaveilla. Lisäksi vieressä on kerrostalo kompleksi työmaa joka on ihan alkutekijoissään ja rumentaa maisemaa. No onneksi tuntuu olevan kohtuu rauhallinen talo ja pari muutakin Suomalais pariskuntaa asuu samassa kompleksissa eivätkä pidä tätä pahana paikkana asua(huom. täällä...)

5.9 - 7.9

Seuraavat pari päivää menivätkin asunnon haussa. Näissä päivissä ei muuten ole isommin kerrottavaa. Käytännossä istuttiin vuoroin vierasmajoituksessa ja vuoroin autossa.
Sen verta pitää vatsantoiminnasta kertoa (kaikki tuhannet lukijat sitä ovat varmaan jo odottaneet) eli torstaina ekaa kertaa tuli kiire vessaan. Ehkä muutaman tunnin jälkeen homma helpotti. Muilla ei mitaan ongelmia, olikohan se Intialainen ruoka vierasmajoituksen ruokalassa vai mikä lie...

Keskiviikkona kävin kuitenkin toimistossakin ja siellä mulle luvattiin kone jo torstaille. Jotenki arveluttaa toi lupaus...

4.9

Tiistaina aloitettiin päivä ekalla aamiaisella Guest Housen ruokalassa. Inkkarit veti siellä omia pöperöitään mutta onneksi jotain länsimaalaistakin oli saatavilla. Paahtoleipää hillolla ja Corn Flakesia sekä "kahvia". Paikalliset kahvit onkin taas yksi Intian mielenkiintoisuuksista... Tässäkin tapauksessa et saanut mitä luulit "tilaavasi". Kahviin oli valmiiksi sekoitettu maito ja sokeri (varmaan helpottaakseen unenpopperoisiä Inkkareita) Sokeri energialla joka pikkuruisessa kahvikupissani majaili olisi yksi Etiopialais kylä elänyt ainakin viikon, h..vetti mitä sotkua. (myöhemmin huomasin etta ko. kahvi oli silti yksi siedettävimmistä mitä olin juonut)

Aamiaisen jälkeen napattiin Ashok portilta ja suunnattiin kohti Wipron kampusta Electronic Cityssä. Ensimmäistä kertaa Intiassa tuli vastaan jotain kohtuu loistokasta. Wipron alueet olivat todella hyvin hoidettuja ja oli suihkulähteitä, pikku jokia, lampia yms. Itse toimistot olivat kuin ehka Suomessa 90-luvun tienoilla. Ei mitaan prameaa mutta ihan perus siistiä. Toimistot ovat täysin avotoimistoja(lukuunottamatta muutamia johtajien huoneita) ja työntekijoiden loosit erotettu sermein toisistaan.

Muutaman tunnin tutustumisen jälkeen olikin aika poistua ja suunnata kohti vierasmajoituksia ja miettimää asunnon hakua.

3.9

Maanantain epistolaan kuului käynti Wipron ITPL toimistolla ja tarkoituksenamme oli hommata prepaid liittymät. Toki tässäkin hommassa asiat pystyi tehdä monella lailla. Ensimmäinen "liittymä uhrimme" oli AitTel, mutta siellä homma tyssäsi siihen ettei meillä ollut virallista osoitetta. Pitäkää tunkkinne... Seuraavaksi marssimme viereiseen Hutchin myymälään ja heti vahingosta viisastuneena ensimmäisenä kysyttiin tarvitsemmeko täällä virallista osoitetta vai riittääkö vierastalon osoite. "Sir yes sir" ja "no problems" lauseita alkoi satelemaan joten löysimme ilmeisesti haluamamme jo toisesta paikasta ja arviolta 10 min päästä meillä oli jo toimivat liittymät.... on tämä hommaa. Siinäpä olikin yhdelle päivälle tarpeeksi joten liittymä haku reissun jälkeen ei ollut muuta ohjelmassa kuin hieman shoppailua ja paluu majoitukselle...
Tässä vaiheessa reissua olimme jo huomanneet että meitä "hieman" tuijotellaan joka paikassa, olo on kuin jollain Brad Pitillä ja Angelina Joliella lapsineen (vertaus olis sitten vain tuijotuksen osalta en siis ainakaan itseäni vertaa Pittiin :)
Härskein tapaus tähän mennessä oli Cosmos nimisessä ostoskeskuksessa kun yks emäntä otti videokuvaa meistä. Varsinkin tuo perheen pienimmäinen kiinnittää kaikkien huomion. Koko ajan kaupassa yms on joku puristelemassa sitä poskesta (eikä ole mitään varovaisia pikku puristeluja) tai muuten vain hypistelemässä sitä. Muutaman kerran on joutunut melkein hermostuun näille kun ei oo mitään häpyä tossa hommassa.

2.9

Syntymäpäivääni ei hirveästi juhlittu, kun oli etten sanoisi hiukan "epäjuhlalliset" fiilikset. Guesthouseen enempiä tämän jälkeen puuttumatta sanoisin että ei ole lapsiperheen paikka.
Viime yö meni miettiessä että mihin sitä on perheensä tuonut. Kultturishokki sana sai nyt ns. kasvot kun oikeasti tuntui silta että täältä on päästävä pois. (nämä fiilikset tulevat toistumaan...)

Ekan Intiapäivän tavoitteena oli saada pojalle rattaat ja tämä onnistui kaiman suosiollisella avustuksella. Tänään meille pidettiin myös ekat epäviralliset "Miten olla tyly Intialaiselle"-kurssi. Eli ei kannata olettaa että meille oltaisiin hyvää hyvyyttä kohteliaita vaan suurinosa on sitä että meitä pidetään rikkaina. (Mikä ei todellakaan pidä paikkaansa ja on tullut yhä selvemmäksi kun paikallinen todellinen hintataso on selvinnyt)

Illalla käytiin syömässä ekaa kertaa "Spice Garden" nimisessä ravintolassa. 7 aikuista ja meidan pikkuveijari ja hinta oli koko porukalta max 50 euroa. Hintaan sisältyi arviolta 10 inkkaripalvelijaa ja heidän "heimopäällikkö" joka juoksitti poikia sinne missä lautanen oli tyhjenemässä yms. Jälkiruoka oli illan pelastaja kun kun pojan paha mieli saatiin kuriin pienillä nonparellin näkoisillä makiaisilla.
(joita tuo yllämainittu johtaja kiikutti pienen purkillisen lähtiessämme) Eli tällä reissulla saatiin ekat positiiviset kokemukset, kyllä tämä ehkä tästä vielä iloksi muuttuu :)

1.9

Kriminaalien yönäytöksen jälkeen oltiin pirteinä valmiina tyrkkäämään meidän karavaani likenteeseen.

Lentokentällä kaikki näytti lähtevän mukavasti kun laukut saatiin nätisti yökylästä ja saatiin käveleskellä pitkien checkaus jonojen ohi (ei kuiten kuittailtu kärsivän näköisille jonottajille) suoraan ”droppaus” luukulle. Pari ensimmäistä laukkua ja pojan retkisänky menivät mukisematta mutta viimeisellä laukulla otti ”murphy” jälleen niskalenkin porukasta. Meillä oli laukuissa niin paljon ylimääräistä että virkailijan pitäisi velottaa 5 kg:sta vaivaiset 160€!!! Siinäpä sitten arpomaan mitä jätät tuosta viimeisestä laukusta pois. Lopulta jätettiin pojan piltti ruoat jotka painoivat tuon vaaditun 5 kg... olisihan se loppunut aikanaan kuitenkin.

Frankfurtin lentokentällä Miro pongasi jääkiekkoilija Sami Salon poikansa kanssa ja kävi tietenkin kohteliaasti tutustumassa molempiin. Todettiin että matkustaminen on aika raskasta (iskä sai itsensä hillittyä eikä alkanut heittään mitään kiekko juttuja) ja jatkettiin Miron kanssa matkaa. Tokihan jotain negatiivista piti sattua täälläkin eli Suomi-liittymä heitti pelaamasta heti ulkomaille saavuttuamme, mitäpä sitä puhelimella ulkomailla. Koneessa oltiin Salon perheen kanssa peräkkäisillä paikoilla ja huomattiin että heidän nuorimmainen oli melkein päivälleen saman ikäinen kuin Miro. Valitettavasti meidän niin reipas poika olisi hävinnyt nuorimpien välisen reippaus kilpailun, varmaan korvat ja väsy aiheuttivat kohtuu reippaan itku session.

Frankfurt – Bangalore välistä ei ole juuri mitään muuta kerrottavaa kuin että kaikki olivat itse hyvän tuulisuus koko matkan.

Intiaan saavuttuamme (n. 23:30 paikallista aikaa) oli vastassa kuumuus, kosteus ja ekat sadat inkkariystävät... Farkut ja kauluspaita muuttuivat osaksi kehoa ja hetken päästä jonottaessamme passien tarkastusta alkoi olla olo jo hieman tukalakin.

Tavallaan paikan alkeellisuus ei yllättänyt mutta silti piti kummastella kuinka ränsistynyttä oli jo heti tuloaulassa missä passit tarkastettiin. Kuin olisit saapunut Suomessa 60-luvulla rakennettuun tehdas halliin. Joka puolella näkyi kosteus vaurioita, rapissutta maalia ja siellä täällä roikkui irtonaisia johtoja. Tarkastus sinänsä meni ihan ok, mitä nyt virkailija piti uhkaavan oloisia taukoja leimasimensa kanssa ja luimuili meitä alta kulmain kuin epäilisi meitä muslimi terroristeiksi. Mutta enpähän pelännyt sitä ajakoon prkl takaisin! :)

Ensi kosketus Intialaiseen työkulttuuriin saatiin myös kun heti leimaamisien jälkeen oli seuraavalla ovella toinen kaveri tarkastamassa että passit tuli leimattua. Täällä joka pikku jutulle pitää olla oma kaveri puuhastelemassa. (ja puuhastelu on todellakin oikea sana, ei ainakaan työnteko...)

Seuraavaksi olikin edessä ensimmäinen oikea kaaos Intian malliin. Matkatavara aulassa meitä odotti pikkuisten punaisten kääpiöiden legioona. (nyt hieman viisastuneena tiedän että ne olivat apureita laukunsiirtoon tavara-aulasta ulos takseille yms) Tässä vaiheessa Intia otti ensimmäisen erävoiton kun nuo ns. apurit saivat huijattua allekirjoittaneelta euron kun yksi heistä väitti olevansa meidän kuski. Ne mitään kuskeja olleet saati että olisivat tienneet meidän työnantajastakaan mitään. Noh, laukut saatiin vihdoinkin haltuun ja päästiin ulos missä sadat ihmiset hyörivät ympäriinsä. Osa oli kuskeja kyltteineen ja osa jotain "apureita" ja osa vaan kai oli huijaamassa tai jopa varastamassa. Omat kuskit löytyivät kohtuu helposti ja lähdettiin heidän perässä autoille. (jos niitä meidän mittapuussa sellaisiksi voi sanoa) Auto oli pieni kuin pe.. neulansilmä. Mutta niin vain tuo Intian ihmepoika sai ujutettua Fiestan kokoiseen Fiat Tataan kaikki 6 laukkua, läppärin, pojan retkisängyn sekä meidät. On ne näppäriä täällä! Varmistukseksi piti vielä kysyä kuskilta että osoite on tuttu. Vastaus olikin sitten jotain mihin täällä saa tottua: "Sir I know sir" Hienoa joku sentään tietää mihin me ollaan menossa...

Seuraava "hauska" kommellus sattuikin sitten vierasmajoituksessa. Niinkuin lukija varmaan muistaa kuski (Ashok muuten nimeltaan) vannoi tietävänsä paikan. No kuten arvata saattaa ei Intialaisen tieto ole luulonkaan väärti vaan oltiin ihan eri paikassa kun oli tarkoitus. Toki se huomattiin siinä vaiheessa kun autot oli jo purettu ja kuskit lähetetty kotiin. Portinvartijoilla asia kovasti nauratti ja eipä enää itelläkään kyyneliä irronnut joten naurettiin sitten mukana. Loppuilta (yö myös suomen aikaa) menikin sitten meni kohtuu hyvin ja päästiin perille oikeaan vieras "palatsiin" Myös tämä, niinkuin muutkin Intiaan liittyvät asiat, oli sitten niin ettei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Perhehuone piti olla mutta täysin idettinen oli muiden huoneiden kanssa. Kuulemma Intiassa huoneesta tulee perhehuone kun normihuoneeseen laitetaan asumaan koko perhe...

30.8

Matka kohti Helsinkiä alkoi. Totta kai käsimatkatavarat painoivat liikaa joten pistettiin kaikki ruumaan... Kuten myös pojan nenäsuihke joten testataanpas samalla myös miten poika pärjää koneessa ilman ”aineita”.

Hesassa oli mummo, varapappa ja varamummo vastassa. Tarkoitus oli tsekata laukut valmiiksi aamulle, mutta eihän tietenkään lufthansalla ollut sellaista palvelua (eikä ikinä ole ollutkaan) vaikka niin virheellisesti luultiin. Noh onni onnettomuudessa voitiin tsekata laukkujen sijasta itsemme ja näin aamuksi jäi vain laukkujen ”droppaus” sille varatulle tiskille (saatiin nukkua melkein tunti pitempään :) Laukut sitten jätettiin säilöön lentokentälle.

Ilta vietettiin Espoossa ja tottakai herra Murphy järjesti yönäytöksen meille, kun joku huligaani hajotti voiman tuskissaan viereisen talon porttikongista ovilasit. (Matinkylässä ei kuulemma tälläisia järjestyshäiriöitä ole ollut aikoihin... että sitten nyt...)